Martin Paz | Page 8

"Vankiraukka, joka ei saisi 3 tuntia olla hengiss? Limassa!"
"Yst?v?ni! Teid?n t?ytyy luvata minulle, ettette sinne palaja".
"Ja mink?vuoksi minun t?ytyy sen luvata, don Végal? Min? en voi p??st? syd?mest?ni".
Don Végal ei puhunut mit??n. Nuoren indianin rakkaus kiihtyi p?iv? p?iv?lt?. Markiisi vapisi n?hdess??n h?nen k?yv?n varmaa kuolemaa kohti, jos h?n uudelleen ilmaantuisi p??kaupungissa. H?n p??tti innokkaasti puuhata jouduttaakseen juutalaisen naisen h?it?. Hankkiakseen itselleen varmuutta asiassa, l?hti h?n er??n? aamuna Chorillosta ja palasi kaupunkiin.
Silloin sai h?n kuulla ett? André Certa, joka oli haavoistaan parantunut, oli jalkeella ja ett? h?nen kohdakkoin tapahtuvat h??t olivat p?iv?n puhe-aineena.
Don Végal halusi oppia tuntemaan sit? tytt??, jota Martin Paz rakasti. H?n l?hti illalla Plaza Mayorille. T??ll? oli kuten tavallisesti paljo v?ke? koolla. Markiisi tapasi vanhan yst?v?ns?, pastori Joachimin. H?n suuresti kummastui don Végalin kertoessa Martin Pazin el?v?n ja lupasi innokkaasti valvoa nuorta indiania sek? antaa markiisille kaikkia uutisia, jotka voisivat huvittaa h?nt?.
?kki? huomasi don Végal mustaan kaapuun verhotun nuoren tyt?n, joka nojautui vaunujen nurkkaa vasten.
"Kuka on tuo ihana impi?" kysyi h?n pastorilta.
"H?n on Adnré Certan morsian, juutalaisen Samuelin tyt?r".
"H?n! Juutalaisen tyt?r!"
Markiisi t?in tuskin saattoi pid?tt?? kummastustaan ja sanottuaan pastori Joachimille j??hyv?iset palasi h?n Chorilloon.
H?nen kummastuksensa k?vi viel?kin suuremmaksi, kun h?n luulotellussa juutalaisessa naisessa tunsi sen nuoren tyt?n, jonka h?n oli n?hnyt rukoilevan Pyh?n Annan kirkossa.

V.
Kun Columbian sotajoukot, joita Bolivar oli j?tt?nyt kenraali Santa Cruzin k?ytett?viksi, olivat karkoitetut etel?isest? Perusta, oli rauhallisuus ja lepo palannut t?h?n maahan, jota sit? ennen sotav?en kapinat olivat h?llinneet. Yksityisten kunnianhimo ei n?kynyt todellakaan esiintyv?n yht? hurjasti kuin ennen ja presidentti Gambarra n?kyi turvallisena asuvan palatsissaan P1aza Mayorin varrella. T?lt? puolen ei siis ollut mit??n pelj?tt?v??, sill? todellakin uhkaavaa vaaraa ei ollut n?ist? kapinoista, jotka yht? pian kukistettiin, kuin syntyiv?tkin ja n?m? kapinat n?kyiv?t ainoastaan mairittelevan amerikalaisten halua sotav?en paraatiin.
Todellinen vaara j?i kuitenkin hispanialaisilta huomaamatta; sill? ne olivat liian ylpeit? vaaraa huomatakseen. Mestisit eiv?t liioin vaaraa huomanneet, se oli p?iv?n selv? asia, kun n?m? eiv?t koskaan tahtoneet huomata heikompiansa.
Kuitenkin oli tavaton liike ollut kaupungissa indianien kesken, jotka usein seurustelivat vuorelaisten kanssa. T?m? kansa n?kyi heitt?neen sikseen luonnollisen unteluutensa. Sen sijaan ett? ennen laiskasti venyiv?t punchoillaan jalat aurinkoa kohti, kuljeskelivat he nyt maaseuduilla, pid?ttiv?t toisiaan tavatessaan ja tunsivat toisiaan er?ist? merkeist? sek? k?viv?t halvemmissa ravintoloissa, joihin saattoivat poiketa ilman mit??n vaaraa.
Muutamalla kaupungin syrj?isimm?ll? torilla huomattiin t?m? liike kaikkian paraite. T?m?n torin kulmassa oli er?s rakennus, jossa oli ainoastaan maakerta olemassa ja jonka ulkomuoto ilke?sti loukkasi silm??.
T?m? oli mit? huonoin ravintola, jota piti er?s i?k?s indiani-eukko; ravintola tarjoi vierailleen, jotka kaikki kuuluivat k?yhimp??n kansaan, maissi-olutta ja er?st? toista, sokeriputken nesteest? valmistettua juomaa.
Indianien kokoukset t?ss? paikassa pidettiin aina m??r?tunnilla, jolloin pitk? tanko pystytettiin ravintolan katolle ik??nkuin merkiksi.
T?m?n merkin annettua astui huoneesen indiania kaikista ammateista, rakennus-johtajia, muulin-ajajia, ajureita, yksi er?ll??n ja katosivat kohta etuhuoneen takana olevaan suureen saliin. Em?nt? n?kyi olevan suuressa puuhassa ja j?tti ravintolan hoidon piiolleen sek? kiiruhti itse palvelemaan vieraitaan.
Muutamia p?ivi? Martin Pazin katoamisen j?lkeen oli suuri kokous pidetty ravintolan salissa. T?in tuskin saattoi eroittaa jokap?iv?isi? vieraita t?ss? ravintolassa, sill? sali, joka ennest??n oli sangen pime?, k?vi tupakin savun kautta viel? pime?mm?ksi. Noin viisikymment? indiania oli asettunut soikean p?yd?n ymp?ri; muutamat pureskelivat teelehti?, joita sekoitettiin hyv?nhajuisen maan kanssa; toiset joivat maissi-olutta suoraan suurista saviastioista, mutta n?m? toimet eiv?t lainkaan heit? h?irinneet, vaan he kuulivat suurimmalla tarkkuudella puhetta, jota muuan indiani piti.
Puheenpit?j?n? oli Sambo, jonka katse osotti suurta vakavuutta.
Tarkoin tarkastettuaan kuulijoitaan, lausui h?n:
"Auringon pojat saattavat nyt puhua asioistaan. Ei l?ydy ket??n petollista korvaa, joka heit? kuuntelee. Muutamat meid?n yst?vist?mme, jotka ovat puetut katulaulajiksi, vet?v?t ohitsekulkevien huomion puoleensa ja meill? on t??ll? t?ydellinen vapaus".
Todellakin kuului mandoliinin ??ni ulkoa.
Ravintolassa olevat indianit, jotka tiesiv?t olevansa turvallisessa paikassa, kuuntelivat tarkkaan Sambon puhetta: h?neen luottivat ne kokonaan.
"Mit? uutisia voi Sambo kertoa Martin Pazista?" kysyi muuan indiani.
"Ei mit??n. Onko h?n kuollut vai el??k? h?n?... Ainoastaan suuri henki sen tiet??. Odotan muutamia veljist?mme, jotka ovat kulkeneet pitkin jokea joen suuhun saakka ja ne ovat ehk? l?yt?neet h?nen ruumiinsa".
"H?n oli hyv? p??llikk?", sanoi Manangani, er?s hurja indiani, jota suuresti pelj?ttiin. "Mutta miksei h?n ollut paikoillaan sin? p?iv?n?, jolloin kuunari toi meille aseita?"
Sambo ei vastannut, vaan painoi p??ns? alas.
"Veljenl", jatkoi Manangani, "eiv?t ehk? tied?, ett? kuunari ja rantavahdit ovat ampuneet toisiaan kohti ja ett?, jos t?m? laiva olisi joutunut heid?n k?siins?, meid?n hankkeemme olisivat menneet myttyyn".
Indianin puhetta seurasi hyv?ksyv? morina.
"Ne veljist?ni, jotka tahtovat j?tt?? tuomionsa julistamisen toistaiseksi, ovat tervetulleet", jatkoi Sambo. "Kuka tiet??, eik? poikani Martin Paz kerran ole palaava! Kuulkaa nyt! Aseet, joita olemme saaneet Cechurasta, ovat k?siss?mme; ne ovat k?tketyt Cordillerien vuorirotkoihin ja ovat valmiit meit? palvelemaan, kun te tahdotte t?ytt?? velvollisuutenne".
"Ja kuka meit? est???" kysyi er?s nuori indiani. "Me olemme teroittaneet puukkojamme ja odotamme nyt ainoastaan".
"Odotamme ratkaisevaa hetke?", sanoi Sambo. "Veljeni kyll? tiet?v?t, ket? vihollisia meid?n ensiksi on kukistaminen".
"Noita mestisi?, jotka kohtelevat meit? kuten orjia", sanoi er?s l?sn?olevista; "noita ylpeit? konnia, jotka ly?v?t meit? k?dell? ja ruoskalla juurikuin olisimme itsepintaisia muulia".
"Niin", vastasi toinen, "ensiksi niit?, jotka ovat anastaneet t?m?n meid?n esi-isiemme maan".
"Te