tuhatta piasteria, jotka min? tarvitsen, annan teille kyllin suuren pantin t?ss? minun talossani. Onko t?m? takaus riitt?v? mielest?nne?"
"Voi, ei olekaan, armollinen herra! T?ss? kaupungissa, jossa maanj?ristyksi? v?h?n v?li? tapahtuu, ihminen tuskin varmaan tiet??, el??k? h?n vai kuolee, seisooko h?n pystyss? vai kaatuu".
Samuel n?in puhuttuaan alkoi k?vell? kantap?ill??n pitkin lattiaa tutkiakseen palkkien vankkuutta.
"Olkoon menneeksi! Auttaakseni teit?, armollinen herra", sanoi h?n, "olen suostuva pyynt??nne, vaikka juuri t?ll? kertaa tulen tyhj?ksi kovista rahoista, sill? min? aion naittaa tytt?reni herra André Certalle. Tunnetteko h?nt?, armollinen herra?"
"En tunne h?nt?; ja nyt pyyd?n teit? kohta l?hett?m??n sen rahasumman, josta olemme sopineet. Ota n?m? lippaat".
"Tahdotteko kuittia n?ist??" kysyi juutalainen.
Don Végal ei vastannut mit??n, vaan meni l?heisiin huoneisin.
"Ylpe? hispanialainen", mumisi Samuel hampaiden v?liss?, "min? olen yht? hyvin kukistava h?vytt?myytesi, kuin h?vitt?v? rikkautesi. Salomon nimess?! Sukkela mies olen; sill? minun korkoni ovat yht? ylev?t kuin ajatuksenikin".
Don Végal, menty??n pois juutalaisen luota, huomasi Martin Pazin olevan hyvin alakuloisen.
"Mik? teit? vaivaa?" kysyi markiisi yst?v?llisesti.
"Voi, armollinen herra! min? rakastan juutalaisen tyt?rt?".
"Juutalaista naista", sanoi don Végal inhon tunteella, jota h?n ei voinut salata. Mutta huomattuaan nuoren indianin alakuloisuutta lausui h?n, "L?htek??mme matkalle, yst?v?ni; vastedes puhumme kaikesta t?st?".
Tuntia my?hemmin l?hti Martin Paz valepuvussa kaupungista, seuraten don Végalia, joka ei ottanut ket??n omasta v?est? mukaansa.
Chorillon merikylpylaitos on kaksi peninkulmaa Limasta. T?ll? indiani-seurakunnalla on kaunis kirkko. L?mp?isemp?n? vuoden aikana kokoontuu Chorilloon Liman koko ylimyskunta. Pelihuoneet, joita ei suvaita Limassa, ovat t??ll? auki kaiken kes??. Ylimykset osottavat siell? palavaa intoa ja usea rikas, jalosukuinen nuorukainen on siell? n?hnyt omaisuutensa lipuvan k?sist??n muutamassa y?ss?.
Chorillossa oli nyt v?h?n v?ke?. Kun don Végal ja Martin Paz olivat vet?yneet muutamaan merenrannalle rakennettuun huvilaan, saivat he siis el?? rauhassa, katsellen Tyynen Valtameren ??ret?nt? pintaa.
Markiisi don Végal, joka kuului Perun vanhimpiin hispanialaisiin perheisin, tiesi ett? h?ness? sammui mainio suku, josta syyst? h?n saattoi ylpeill?. H?nen kasvoissaan n?kyi my?s syv?n alakuloisuuden j?lki?.
Oltuansa jonkun aikaa sekaantuneena valtiopuuhiin, inhoi h?n nyt sanomattomasti noita alituisia vallankumouksia, jotka pantiin toimeen ainoastaan persoonallisen kunnianhimon vuoksi ja h?n oli nyt vet?ynyt jonkunlaiseen yksin?isyyteen, jota ainoastaan harvinaisella v?liajalla keskeytti niiden velvollisuuksien t?ytt?minen, joita kohteliaisuus vaati.
H?nen suuri omaisuutensa oli siten v?hitellen huvennut. H?nen maatilansa oli ty?miesten puutteesta rappio-tilassa ja sen vuoksi h?n oli pakotettu ottamaan suuria summia velaksi; vaan h?nt? ei peloittanut se ajatus, ett? h?n pian joutuisi h?vi?lle. Hispanialaisen kansan huolettomuus ynn? kyll??ntyminen hy?dytt?m??n el?m??n oli tehnyt h?net tunnottomaksi uhkaavaisen tulevaisuuden suhteen. Muinoin naimisissa armaan puolison kanssa ja pienen vieh?tt?v?n tyt?n is?n? oli h?n n?hnyt hirve?n onnettomuuden tempaavan n?m? rakkauden esineet h?nen k?sist??n. H?n ei ollut en?? mill??n hell?ll? siteell? sidottu mailmaan ja h?n antoi p?iv?ns? kulua, miten vaan sattui.
Don Végal luuli syd?mens? olevan kuolleen, kun h?n ?kiki tunsi sen uudelleen sykkiv?n seurustellessaan Martin Pazin kanssa. T?m? vilkas luonne her?tti h?net uuteen eloon; indianin jalo ja arvokas ryhti miellytti ritarillista hidalgoa; kyll??ntyneen? hispanialaisiin ylimyksiin, joihin h?n ei en?? luottanut ja inhoen mestisi?, jotka pyrkiv?t kohota edellisten kustannuksella, yhtyi markiisi mielihyv?ll? siihen alkuper?iseen kansanheimoon, joka niin urhoollisesti taisteli Pizarron sotureiden kanssa Amerikan maasta.
Indiania pidettiin kuolleena, kuten don Végal oli Limassa kuullut kerrottavan, mutta koska h?n piti Martin Pazin ja juutalaisen naisen naimisen kuolemata pahempana, p??tti h?n pelastaa indianin t?ss?kin suhteessa, antaessaan Samuelin tytt?ren joutua naimisiin André Certan kanssa.
Koska siis Martin Paz tunsi ??rett?m?n alakuloisuuden painavan syd?nt??n, ei markiisi huolinut lainkaan keskustella h?nen kanssaan menneist? ajoista, vaan puhui nuoren indianin kanssa arvottomia asioita.
Kuitenkin sanoi don Végal, joka h?nen alituisesta suremisestaan oli pahoillaan, er??n? p?iv?n? h?nelle:
"Mink?t?hden, nuori yst?v?ni, olette luonnollista jalouttanne osoittamatta, kun k?tkette syd?mess?nne niin jokap?iv?ist? tunnetta. Eik? esi-isienne joukkoon kuulunut Manco Capac, jonka is?nmaan rakkaus on suonut h?nelle paikan sankarien riviss?? Mink? jalon ty?n mies voi toimittaa, kun halpa himo ei tee h?nen mielens? alakuloiseksi! Ettek? syd?mess?nne toivo joskus p??sev?nne j?lleen itsen?isiksi?"
"Sit?h?n me puuhailemme, armollinen herra", vastasi indiani, "eik? se p?iv? ehk? en?? ole kaukana, jolloin veljeni miehiss? tekev?t kapinan".
"Ymm?rr?n kyll?. Te puhutte siit? salaisesta sodasta, jota veljenne valmistavat vuorillaan. Merkin annettua astuvat he alas kaupunkiin aseet k?dess? ... ja ne p??sev?t voitolle, kuten aina ennenkin. Olkoon menneeksi! Kas kuinka teid?n etunne katoovat n?iss? alituisissa vallankumouksissa, joiden n?ytt?m?paikkana on Peru; vallankumoukset h?vitt?v?t indianeja ja hispanialaisia mestisien eduksi".
"Me pelastamme maamme", huudahti Martin Paz.
"Niin! Te pelastatte, jos toimitatte asianne hyv?sti", vastasi don Végal. "Kuule minua! Min? rakastan teit?, niinkuin olisitte poikani. Mielikarvaudella sanon sen, sill? meill? hispanialaisilla, mahtavan kansan ylpeill? j?lkel?isill?, ei ole en?? kyllin voimaa valtion perustamiseen. Teid?n asianne on voittaa tuota onnetonta "amerikalaisuutta", joka koettaa karkottaa europalaista muukalaista. Minun luullakseni ainoastaan europalaisten maahan-tulo voi pelastaa Perun vanhan valtakunnan. Keskell? sit? sis?llist? sotaa, jota te valmistatte ja joka on sulkemaisillaan pois kaikki s??ty-luokat, paitsi yksi ainoa, ojentakaahan silloin k?tenne vanhan mailman ahkeroille kansoille!"
"Indianit, armollinen herra, tulevat aina pit?m??n muukalaisia vihollisina, olkootpahan sitten mimmoiset tahansa, eiv?tk? ne koskaan tule sallimaan kenenk??n rankaisematta hengitt?? heid?n vuori-ilmaansa. Se valta, joka minulla nyt on heid?n ylitsens?, on ilman mit??n merkityst? sin? p?iv?n?, jolloin en vanno kuolemaa heid?n sortajilleen. Ja mik? min? nyt olen?" kysyi Martin Paz alakuloisesti.
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.