Martin Paz | Page 5

vaimokseni, v?ltt?m?tt? t?ytyy tulla paavin-uskolaiseksi?"
"Aivan oikein", vastasi Samuel alakuloisesti, "muttu Sara tulee pysym??n juutalaisena, niinkauan kuin h?n on minun tytt?reni".
Nyt huoneen ovi aukaistiin ja hovimestari astui sis??n.
"Onko murhaaja vangittu?" kysyi Samuel.
"Kaikesta p??tt?en h?n on kuollut", vastasi hovimestari.
"Kuollut!" huudahti André Certa iloissaan.
"Meid?n ja sotilasparven ahdistamana t?ytyi h?nen hyp?t? rintavarustuksen yli ja heitt?yty? Rimacjokeen".
"Mutta mit? todistuksia teill? on siihen, ettei h?n ole voinut pelastua rannalle?" kysyi Samuel.
"Sulanut lumi on tehnyt virran kohisevaksi koskeksi", vastasi hovimestari. "Sit?paitsi olimme asettaneet vahteja kummallekin rannalle, emmek? ole n?hneet h?nt?. Olen j?tt?nyt vahtimiehi? y?ksi vartioimaan Rimacin rannikoita".
"Hyv?", vastasi vanhus. "H?n on itse rangaissut itse?ns?. N?ittek? h?nen pakoretkell? ja tied?ttek?, kuka h?n oli?"
"Vallan hyvin. H?n oli Martin Paz, er?t vuori-indianeista".
"H?nk? se on, joka nyt kauan aikaa on vakoillut Saraa?" kysyi juutalainen.
"E tied?", vastasi mustalainen.
"K?ske vanhan Ammonin tulla t?nne".
Hovimestari vet?ytyi pois.
"N?ill? indianellla", sanoi ukko, "on salaisia seuroja. Minun pit?? saada tiet??, onko t?m?n miehen kiikkuminen Saran j?less? kest?nyt kauan".
Naispalvelija astui huoneesen ja j?i seisomaan is?nt?ns? eteen.
"Tytt?reni", kysyi Samuel, "ei tiet?ne mit??n siit?, mit? on tapahtunut t?n? iltana?"
"En tunne sit?", vastasi naispalvelija, "mutta kun palvelijanne huudot olivat her?tt?neet minun, juoksin tytt?renne kamariin ja tapasin h?nen siell? melkein henget?nn?".
"Jatka", sanoi Samuel.
"Kiihke?sti kysyess?ni syyt? tytt?renne mielentilaan ei h?n tahtonut vastata. H?n laski levolle huolimatta avustani ja min? katsoin sopivaksi vet?yty? pois".
"Onko t?m? indiani usein ollut tytt?reni tavattavissa?"
"En tied?, mestari, kuinka usein; usein kyll? olen h?nt? tavannut San Lazaron kaduilla ja t?n? iltana on h?n auttanut tyt?rt?nne P1aza Mayorilla".
"Aauttanut ja mitenk??"
Eukko kertoi nyt, mit? torilla oli tapahtunut.
"Voi! tytt?reni tahtoi notkistaa polviaan n?iden kristittyjen seassa", huusi ukko vihoissaan, "enk? min? tied? mit??n kaikesta t?st?! Sin? n?yt tahtovan, ett? ajan sinut pois talostani?"
"Mestari, antakaa minulle anteeksi".
"Mene matkoihisi", vastasi ukko j?yk?sti.
Eukko l?hti h?mm?styneen? pois.
"Nyth?n n?ette, ett? meid?n pian on h?it?mme viett?minen", sanoi sitten André Certa. "Mutta minun tarvitsee lev?t? ja pyyd?n siis, ett? j?t?tte minut yksin?isyyteen".
N?in puhuttuaan ukko vet?ysi verkalleen takaisin. ennen kaikkia tahtoi h?n ennen levolle menoaan saada varma tieto tytt?rens? tilasta ja astui hiljaa h?nen kamariinsa. Sara uinaili levottomasti kalliiden silkkisten verhojen takana, jotka olivat poimuihin lasketut h?nen ymp?rilleen. Alabasterista tehty ?ljylamppu, riippuen katon lehdityskuvausten keskell?, valaisi huonetta himme?sti ja puoleksi avattu ikkuna laski rullakartiinien l?pitse kamariin viile?t? ilmaa, joka oli kokonansa t?ytetty aloen ja magnolien v?kevill? lemuilla. Creolilainen ylelliiyys ilmaantui tuhansissa taideteoksissa, joita hyv?ll? aistilla oli levitelty huoneen veistokuvilla koristetuille p?ydille ja hyllyille, ja y?n himme?ss? valossa voipi miltei sanoa, ett? nuoren tyt?n henki leikitteli n?iden ihmetelt?vien esineiden keskell?.
Ukko l?hestyi Saran vuodetta ja kumartui h?nen ylitsens? n?hd?kseen, kuinka h?n nukkui. Ik?v? uni n?kyi vaivaavan nuorta tytt?? ja kerran luiskahti Martin Pazin nimi h?nen huuliltaan.
Samuel palasi kamariinsa.
Auringon ensim?isten s?teitten paistaessa nousi Sara kiireesti yl?s.
Liberta, er?s neekeri, joka palveli Saraa, l?hestyi nyt ja satuloitsi h?nen k?skyst?ns? muulin hallitsiatartansa varten ja hevosen itse?ns? varten. Saralla oli tapana joka aamu tehd? ratsastusretken t?m?n palvelijan seurassa, joka oli h?nelle hyvin uskollinen.
Sara pukeutui ruuniin l?ninkiin ja kasmiri-vaippaan suurilla napeilla, k?tki olkihatun leveiden reunojen alle pitk?t, mustat palmikkonsa, jotka riippuivat pitkin. selk??, ja sytytti hyv?nhajuisessa nesteess? kostutetun sikarin.
Noustuaan satulaan ratsasti Sara kaupungista ja ajoi t?ytt? ravia kent?n poikki, ohjaten kulkuansa Callaoon p?in. Satama oli t?ynn? v?ke?; rantavahdit olivat y?n aikana otelleet kuunari "Annonciacionin" kanssa, jonka ep?m??r?iset liikkeet n?yttiv?t ilmaisevan petolisia hankkeita. "Annonciacion" n?kyi odottaneen muutamia ep?luulonalaisia aluksia Rimac-joen suulla; mutta ennenkuin satamaluupit olivat ehtineet laivalle, oli laivan onnistunut p?tki? pakoon. Kaikenlaisia juttuja kerrottiin kuunarin k?yt?ksest?. Muutamat luulivat, ett? laiva, lastattuna columbialaisilla sotamiehill?, aikoi ottaa Callaon t?rkeimm?t rakennukset valtaansa ja kostaa Bolivarin sotamiesten k?rsim?? h?v?istyst?, kun n?it? h?pi?llisesti oli karkoitettu Perusta.
Toiset taasen arvelivat kuunarin aikovan varkain kulettaa maahan europalaisia villatavaroita. Huolimatta n?ist? enemm?n tahi v?hemm?n todenmukaisista huhuista palasi Sara Limaan ja l?hestyi Rimac-joen rantaa. Saran ratsastusretki Callaoon oli ainoastaan ollut tekosyy p??st?kseen joen varrelle.
Sara ratsasti pitkin jokivartta sillalle saakka. Useat sotamiehet ja mestisit olivat kokoontuneet useissa paikoin joen rannalla. Liberta oli em?nn?lleen kertonut y?llisi? tapauksia ja Saran k?skyst? kyseli h?n muutamia sotamiehi?, jotka nojasivat rintavarustusta vastaan. Kerrottiin Martin Pazin hukkuneen, mutta h?nen ruumistansa ei viel? ollut l?ydetty. Sara tarvitsi kaikki sielunvoimansa, jottei h?n joutuisi ep?toivoon.
Niitten ihmisten joukossa, jotka juoksentelivat ymp?ri rannalla, huomasi Sara er??n indianin julmilla kasvoilla. T?m? oli Sambo, joka n?kyi olevan toivottomassa tilassa. Saran l?hestyess? vanhaa vuorelaista kuului n?m? sanat: "Mik? onnettomuus! Mik? onnettomuus! Ovat tappaneet Sambon pojan! Ovat tappaneet poikani".
Muori tytt? astui muulin sel?st? ja k?ski viittauksella Libertan seurata.
T?ll? kertaa lukua pit?m?tt? siit? ett? h?nt? huomattiin, l?hti Sara pyh?n Annan kirkkoon, j?tti muulin neekerille ja a?tui katolilaiseen temppeliin. H?n kysyi pappi Joachimia ja laskien polvilleen kivilattialle rukoili h?n Martin Pazin sielun edest?.

IV.
Jokainen muu ihminen paitsi Martin Paz olisi hukkunut Rimacin aaltoihin ja kuolemata v?ltt??kseen oli h?nen t?ytynyt k?ytt?? koko ??rett?m?n voimansa, lannistumattoman tahtonsa ja ennen kaikkia karskiutensa, joka on aivan omituinen omaisuus Uuden mailman indianille. Martin Paz tiesi sotamiesten koettavan parastansa ottaakseen h?net kiini sillan edustalla, jossa n?kyi olevan mahdoton virtaa voittaa; mutta suurella uimataidollaan onnistui h?n pelastua. Kun h?n huomasi olevan helpompaa uida syvemmiss? vesikerroksissa, saapui h?n