Martin Paz | Page 4

ei n?iss? huvihuoneissa ollut akkunoita kadulle p?in.
Kello l?i 11 l?him?isess? kirkossa, kun Martin Paz seisahtui Saran asunnon edustalle. Syv? ??nett?myys vallitsi h?nen ymp?rill??n. Mink?t?hden seisoo indiani liikkumatonna n?iden muurien ulkopuolella? Sent?hden ett? valkoinen haamu n?kyy penkereell? kukkien kesken, joille y? antoi ep?selv?n muodon, poistamatta niiden lemuja.
Martin Paz nosteli ehdottomasti k?si??n ja laski ne ristiin kunnioituksella.
?kki? katosi valkoinen haamu ik??nkuin s?ik?htyneen?. Martin 3az k??ntyi ja André Certa oli h?nen silm?ins? edess?.
"Milloin indianit ovat alkaneet viett?? ?it??n t?llaisissa mietteiss??" kysyi viime mainittu vihoissaan.
"Sen he tekev?t, niinkauan kuin polkevat esi-isien omaa maata", vastasi Martin Paz.
André Certa astui askeleen l?hemm?ksi liikkumatonta kilpailijaansa kohti.
"Kurja, v?istytk? suosiolla?"
"En v?isty", vastasi indiani ja kohta v?lkkyi kaksi tikaria molempien vastustajain k?siss?. Ne olivat saman kokoisia ja n?kyiv?t olevan yht? v?kevi?. André Certa kohotti sukkelaan k?sivartensa, jonka h?n laski alas viel? sukkelammin. H?nen tikarinsa oli n?et sattunut indianin tikariin; Andr6, haavotettuna olkap??h?n, kaatui maahan huutaen: "Auttakaa, auttakaa!"
Juutalaisen talon portti aukeni. Mestisi? tulvaili l?heisist? taloista ja muutamat ajoivat pakenevaa indiania takaa, vaan toiset nostivat haavotettua yl?s.
"Kuka t?m? mies on?" kysyi joku niist?. "Jos h?n on merimies, anna vied? h?nt? Pyh?n Hengen sairashuoneesen, mutta, jos h?n on indiani, pyh?n Annan sairashuoneesen".
Vanha mies l?hestyi haavoitettua ja h?n tuskin oli n?hnyt h?nen, ennenkuin h?n huusi: "Anna kohta vied? t?m? nuori mies minun luokseni. Kuinka kummallinen onnettontuus!"
Sill?v?lin toivoi Martin Paz pimeyden ja sukkeluuden avulla voivansa p??st? takaa-ajavia pakoon. H?n juoksi kaikin voimin. Jos h?n vaan voisi p??t? maaseudulle olisi h?n turvassa, mutta kaupungin porttia, joita suljettiin joka ilta kelo yksitoista, ei aukaistu ennen kello nelj?? aamulla. H?n tuli kivisillan toiseen p??h?n. Indianit l?hestyiv?t yh? sek? muutamat sotamiehet, jotka olivat yhtyneet heihin. Kaikeksi onnettomuudeksi n?kyi vahti-joukko vastakkaisella rannalla; Martin Paz huomattuaan, ettei h?n voinut p??st? eteenp?in eik? taaksep?in, hypp?si rintavarustuksen yli ja heitt?ysi kohisevaan koskeen, joka murtui kivi-arkkuja vastaan.
Kumpiki parvi riensi sillan reunalle, ottaakseen pakolaista kiini silloin, kun h?n aikoi nousta maihin; mutta turhaan seisoivat siin? odottaen: Martin Pazia ei en?? n?kynyt.

III.
Kun André Certa oli viety juutalaisen taloon ja laskettu maata k(ireimm?n kautta valmistetulle vuoteelle, virkosi h?n tainnoksistaan pian ja puristi vanhan juutalaisen k?tt?. L??k?ri, jolle palvelijat olivat vieneet sanan, saapui paikalle. Haava ei n?kynyt olevan vaarallinen, sill? mestisin olkap?? oli haavottunut siten, ett? ter?s ei sattunut lapaluuhun. Muutaman p?iv?n kuluttua toivottiin h?nen paranevan.
Kun Samuel ja André Certa olivat kahden kesken, sanoi j?lkim?inen:
"Tekisitte oikein herra Samuel, jos muuraisitte kiini oven, jonka kautta p??st??n penkereelle".
"Mit?p? sitten pelk??tte?" kysyi juutalainen.
"Toivoisin, ettei Sara en?? pit?isi indiania mieless??n. Minun kimppuuni ei k?ynyt mik??n varas; h?n on kilpakosija, jonka kynsist? ihmeellisesti pelastuin".
"Ei suinkaan!" huudahti juutalainen, "te petytte. Sara on oleva aviopuolison esikuva ja min? puolestani teen kaikkia, jotta h?n olisi teille kunniaksi".
André Certa kohottausi hiukan yl?s, nojaten k?sivarrelleen.
"Herra Samuel, tahdon sanoa teille jotakin, jota ette kyllin usein voi muistella ja t?m? on se, ett? min? Sarasta olen maksava teille satatuhatta piasteria".
"André Certa", vastasi juutalainen saituri hymyilyll?, "tuota muistan alinomaa ja olen milloin hyv?ns? valmis antamaan teille t?m?n kuitin saatuani kilisevi? kolikoita".
N?in puhuessaan otti h?n lompakostaan paperin, jonka André Certa ty?nsi pois sanoen:
"Kauppa ei ole mink??n arvoinen, ennenkuin Sara on tullut vaimokseni ja siksi h?n ei ik?n? tule, jos minun pit?? kilpailla tuollaisen kilpakosijan kanssa! Te tied?tte kyll?, mihin min? pyrin. Menness?ni naimisiin Saran kanssa, tahdon p??st? t?m?n ylimyskunnan vertaiseksi, joka nyt ainoastaan ylenkatseellisilla silm?yksill? katselee minua".
"Ja t?m?n tarkoituksen te, André Certa, tulette saavuttamaan, sill? menty?nne kerran naimisiin, n?ette te ylpeimpien hispanialaistemme pakkautuvan saleihinne".
"Miss? Sara on ollut t?n? iltana?"
"Israelin temppeliss? vanhan Ammonin seurassa".
"Mit? hyv?? siit? on, ett? annatte Saran noudattaa kirkollismenojanne?"
"Olen juutalainen", vastasi Samuel, "eik? Sara olisi tytt?reni, ellei h?n t?ytt?si uskontoni vaatimuksia".
Juutalainen Samuel oli ylenkatsottava ihminen. Rahan ahne ja v??ryydell? etsien voittoa kaikesta, mink? h?n voi, oli h?n suoraan takenevassa polvessa syntyisin Judasta, joka myi Mestarinsa kolmestakymmenest? denariosta. Kymmenen vuotta sitten oli h?n muuttanut Limaan. Omasta halustaan oli h?n valinnut asuntonsa San Lazaron etukaupungin ??rimm?isell? reunalla ja rupesi heti ajamaan v?hemm?n rehellisi? asioita. V?hitellen alkoi h?n n?ytt?? suurta loisteisuutta; h?nen talossaan elettiin muhkeasti; h?nen lukuisat palvelijansa ja loistoisat ajokalunsa ilmottivat, ett? h?nell? oli ??rett?mi? tuloja.
Samuelin asettuessa Limaan asumaan oli Sara ainoastaan kahdeksanvuotias. Suloinen ja miellytt?m? Sara jo silloin miellytti kaikki ja n?kyi olevan is?ns? ep?jumala. Muutamia vuosia my?hemmin h?nen kauneutensa veti kaikkien silm?t puoleensa ja silloin ruvettiin arvelemaan, ett? mestisi André Certa oli rakastunut nuoreen tytt??n. Suurta h?mm?styst? olisi tietysti her?tt?nyt nuo satatuhatta piasteria, jotka olivat Saran k?den hintana; mutta t?m? kauppa pidettiin vallan huolellisesti salassa. Hyvin luultava oli, ett? Samuel hieroi kauppaa tunteillaan yht? paljo kuin kotimaisilla tuotteilla. Pankkiiri, lainaaja panttia vastaan, kauppias ja laivan is?nt? oli h?n varsin taitava asian ujamisessa koko mailman kanssa. Kuunari "Annonciacion", joka t?n? y?n? yritti laskemaan maihin Rimac-joen suulla, oli h?nen omansa.
Kaikkien n?itten moninaisten asiainsa keskell? t?ytti t?m? mies, kumma kyll?, perityn taika-uskonsa vuoksi uskonnolliset velvollisuutensa turhanp?iv?isell? tarkkuudella ja h?nen tytt?relleen oli huolellisesti opetettu Israelin kirkollismenot.
Nytkin mestisin tehdess? muistutuksiaan n?ist? asioista pysyi vanhus vaienneena ja miettiv?isen?. André Certa lakkautti vaiti-olon sanoen:
"Unhoitatteko ett? Saran, ruvetessaan