Maksimilian Aukusti Myhrberg | Page 5

-- Myhrberg jakoi
wähät ewäänsä hänen kanssaan ja nukahti sitten täydessä turwassa;
mutta Boggaris walwoi ja mietiskeli kaiken yötä. Aamulla, kun aiottiin
matkaa jatkaa, nähtiin Turkkilaisia ylt'ympärillä kaikilla wuorilla;
Kreikan wäki oli piiritetty. Muutamat päiwät wielä wiiwyttyään, siinä
toiwossa että Turkkilaiset kenties joltakin paikalta pois lähtisiwät,
täytyi heidän wiimein yrittää pujahtaa ulos werkoista. Käärittyänsä
hewostensa kawiot oljilla, ettei kopina kowin kuuluisi, ajoiwat he
yhtenä yönä hiljaa laakson porttina olewan kapean wuorisolan läpi,
missä heidän ei sopinut muuten kuin peräkanaa kulkea. He oliwat
melkein kaikki onnellisesti päässeet ulos näistä ahtaista, kun joku
putoawan kiwen rasahdus taikkapa rautaaseen kilahdus herätti
turkkilaisten wartijain uinailewan huomion. Hätämerkin annettuaan
rupesiwat he ampumaan sinne päin mistä tuo ääni oli kuulunut -- ja
yksi niistä harwoista luodeista, jotka pimeydessä kohti käwiwät, kaatoi
Boggarin kuoliaksi.
Paikkaa, missä nämät seikat tapahtuiwat, ei ole kertomuksessa mainittu;
mutta silloisia tapauksia wertaamalla woimme jollakin
luultawaisuudella päättää että taistelu, jonka täytettäwäksi Jadwier
lykkäsi Myhrberg'in kuolemantuomion, oli tuo uljas, alusta wuotta
1826 tehty walloitusyritys Negroponten eli Eudoean saarta wastaau.
Saatuaan wäkensä täyteen kuntoon, paloi näet Jadwier halusta osoittaa
kuinka paljon etewämmät muka hänen ekseeratut riwinsä oliwat

Palikarein (Wuorelais=roswoin) sikisoki taistelewia parwia. Kaikkein
mielimmin hän olisi menntyt urhoolliselle Missolonghille awuksi, joka
uyt jo kolmannen kerran kesti piiritystä. [Tällä erällä tämä linna,
niinkuin tiedetään, wiimein joutui Turkkilaisten waltaan ja enin osa
asukkaista surmattiin.] Mutta tie sinne oli niin pitkä ja seudut koko
matkalla niin autioiksi häwitetyt, että Jadwier ei luullut
wast'=alkajaisjoukkonsa kestäwän siinä kohtaawia suuria waiwoja
hajoomatta. Sen sijaan hän päätti mennä Negroponten saarta, aiwan
likellä Attikan rantaa, walloittamaan, josta Turkkitaiset yhä tekiwät
häwitysretkiä mannermaalle. Onnellisesti päästiinkin weneillä salmen
poikki, mutta kreikkalaisten rekryyttein tottumattomuus ja pelkurius
ynnä myös Turkkilaisten yliwoima oliwat syynä että koko yritys
kuitenkin meni tyhjäksi. Myhrberg'ille ei tullut tässä tilaisuudessa
osaksi kuolema, johon hän oli tuomittu, mutta urhoollisuudella
kestettyä waaraa ja siitä seuraawaa kunniaa sai hän runsain määrin.
Gordon, joka historiassaan Kreikan wapautus=sodasta nimenomaan
mainitsee että Myhrberg Negropontessa urhoollisuudellaan nosti yleistä
huomiota, epäilemättä tarkoittaa sillä seuraawaa tapausta. Kreikan
hewoswäki oli, waromattomalla innolla karattuaan Turkkilaisten päälle,
joutunut pahaan pulaan. Jadwier'kin [Asia on tässä kerrottu Suomessa
ja Ruotsitssa liikkuwan tarinan mukaan. Gordon'in historiassa kuitenkin
on puhe siitä että Myhrberg'in lähin päällikkö Regnauld oli piiritetty.]
oli piirityksissä wihollis=joukon keskellä, erotettuna omaisistaan,
joutumaisillaan wangiksi tai surman suuhun. Sen huomasi Myhrberg,
ryntäsi kuin ukkosen nuoli hänelle awuksi, otti päällikkönsä, joka oli
pienenläntä mies, selkäänsä (hewoset nähtäwästi oliwat heiltä kaatuneet)
ja kantoi hänet takaisin omien riwein turwiin. [Toisen kertomuksen
mukaan oli Myhberg Jadwier'n wiskannut wälillä olewien wihollisten
yli oman wäen luoksi.] Turkkilainen pascha, hämmästyneenä tästä
sankariteosta, oli kieltänyt Myhrberg'iä tappamasta ja käskenyt että hän
piti eläwältä otettaman kiinni ja tuotaman hänen eteensä. Mutta
Myhrberg teki wänrikki Stool'in Swen Tuuwan tawalla, läimähdytti
wapaaksi jääneellä oikealla kädellään niin hurjamaisesti ympärillensä,
ettei Turkkilaisissa ollutkaan hänen kiinnisaajiansa. -- Palkinnoksi
uljuudestaan pääsi Myhrberg riwisoturista kerrassaan Jadwier'n
ajutantiksi.

Luultawasti oli Boggarin surma tapahtunut tämän ankaran taistelun
edellisenä yönä. Gordon'in historiassa näet on kerrottu, että Jadwier'n
ratsuwäki silloin (Huhtik. 25 p.) oli lähtenyt erääsen laaksoon heinää
hewosilleen niittämään. Siinä joutuiwat he kuitenkin pahaan pulaan,
koska Turkkilaiset piirittäwät heidät, ympärillä olewille jyrkille
wuoriseinille kawuttuaan. Töin tuskin waan pääsiwät kreikkalaiset
ahtaan solan kautta ulos, menetettyään kuitenkin muutamia miehiä,
joilta Turkkilaiset hakkasiwat päät poikki ja weiwät pois
woitonmerkiksi.
Tätä dardarilaistapaa tässä sodassa niin hywin Turkkilaiset kuin
Kreikkalaisetkin harjoittiwat, eikä siinä katsottu ensinkään oliko mies
jo kuollut wai ainoasti haawoitettu. Wangiksi joutuminen oli wieläkin
pahempi, sillä wanki=paroilta usein silwottiin pois korwat sekä nenä,
taikka kidutettiin heitä julmalla tawalla kuolijaksi. Siitä syystä
Eurooppalaiset Kreikan wäessä wälistä itse lopettiwat hnawoitetut
kumppalinsa, kun eiwät nähneet woiwansa heitä poiskuljettaa eiwätkä
tahtoneet jättää heitä semmoiselle julmuudelle alttiiksi. Myhrberg
kertoi kuinka hän eräässä tilaisuudessa heitti arpaa muutaman
Franskalnisen kanssa, kummanko heistä piti antaa tämä surkea apu sitä
pyytäwälle, maassa makaawalle kumppalille. "Enkä ole koskaan", lisäsi
Myhrberg, "niin hartaasta sydämmestä kiittänyt Jumalaa, kuin koska
arpa sattui toiseen mieheen."
Jadwier'n joukon tila tässä Negronontessa sillä wälin paheni
pahenemistansa. Maapuolelta ahdisti heitä Omer pascha, ampuen
tykeillä heidän leiriinsä, jota täytyi wastaamatta kärsiä, koska ainoain
kahden kanuunan lawetit (alusrattaat) oliwat rikki menneet. Meren
puolelta wahti pieni turklilainen laiwasto salmea ja lisäsi myöskin
luotituiskua tykeillään. Wielä päälliseksi alkoiwat ampuma= ja
ruokawaratkin loppua. Jadwier senwnoksi kutsui päällikkönsä kokoon
pelastuskeinoista neuwottelemaa. Epäilemättäkin kuului tähän
tilaisuuteen seuraawa juttu Jadwier'n pelottomuudesta, jota Myhrberg
monta kertaa mielellään kertoeli. Päällikön sisään astuessa Jadwier,
joka tosi=Franskalaisena pahimmassakin pulassa aina muisti ruumiinsa
hoitamista, par'=aikaa oli partansa ajossa. Tykin luoti samassa lensi
sisään ja tappoi yhden miehen, jonka weri pirskahti Jadwier'n päälle.

Mutta toimestansa hetkeksikään lakkaamatta, Jadwier silloin ainoasti
kirosi: "Noita sen wietäwiä, kun weristiwät kaswoni, jotka juuri olin
pessyt puhtaaksi!"
Neuwottelusta ei olisi tässä kuitenkaan ollut suurta apua, jos ei uljaat
Hydran=saarelaiset, kuultunan kansalaistensa hädästä, olisi kiireesti
joutuneet laiwastollaan awuksi. Heidän tullessaan läksiwät Turkkilaiset
kohta pakoon, ja 6 p. Huhtik. oli retkikunta taas onnellisesti päässyt
pois saaresta, waikka kyllä wihollinen ankaralla luotituiskulla koetti
heitä estää. Koska hewosten wienti laiwoihin, joka käy hitaasti,