Maksimilian Aukusti Myhrberg | Page 4

käyttämisessä; mutta ne oliwat toiselta
puolen niin wallattomat ja hurjat, että niistä wälistä oli yhtä paljon
haittaa kuin hyötyäkin.
Surkean esimerkin heidän tawoistaan ja yleisestä kurittomuudesta sai
Myhrberg pian tulonsa perästä tilaisuuden nähdä. Muutama nuori
päällikkö, yksi Sulilainen (Sulin wuoriston asukas) seurassansa, tuli
entisen paschan seraljin (naishuoneen) eteen, jota nyt kruuti=kellariksi
ja patrnuna=tehtaaksi käytettiin, ja waati röyhkeästi sisäänpääsöä.
Wartijain päällikkönä olewa upseeri, nimeltä Sass (hänkin Suomesta
kotoisin), ilmoitti että sinne ei ollut kenenkään walta päästä ilman
ylipäällikön luwatta. Kreikkalaiset, siitä huolimatta, koettiwat
wäkisinkin mennä sisään, ja Sass, koska sitä estellessään sattui wähän
tyrkkäämään Sulilaista, sai wimmastuneelta roswolta puukonpiston
rintahansa, niin että paikalla kaatui knoliaksi. Asian laidan täydeksi
kuwaamiseksi on wielä tarpeellinen lisätä, että kaupungissa olewat
Sulilaiset, kun heidän kumppaninsa wangittiin, miehissä tarttuiwat
aseisin ja wapauttiwat hänet jälleen.
Mainioin kaikista Missolonghiin siihen aikaan kokoutuneista
Philhelleneistä oli englantilainen runoniekka Byron. Tulisen hänkensä
koko innolla oli hän antanut Kreikkalaisten asiaan. Hänen suuret

rikkautensa, jotka hän oli walmis alttiiksi antamaan, olisiwat, wiisaasti
käytettäinä, olleet arwaamattomaksi awuksi. Mutta Kreikkalaisten
toimettomuuden tähden jäiwät hänen hankkimansa kepeät
wuorikanuunat y.m, enimmäkseen käyttämättä; heidän
hillimättömyytensä tähden täytyi hänen jälleen hajoittaa se
Sulilais=parwi (500 miestä), jonka hän oli palkkoihinsa ottanut ja
hywillä aseilla warustanut. Kukin waan koki haalia itselleen niin suuren
osan kuin mahdollista rikkaan lord'in muka loppumattomista aarteista,
kilpaa imarrellen, walehdellen panetellen toisia, jopa petellenkin ja
warastellen. Pettynyt toiwo masensi Byron'in mielen, wilustus mursi
sielun tuskasta jo heikontuneet ruumiin woimat. Myhrberg saattui
olemaan määrätty wartijaksi Byron'in huoneen portille, sinä iltana,
huhtikuun 19 p. 1825, jona tuo "tuhaksi palanut tuliwuori" (siksi häntä
M. nimitti) wiimein sammui.
Kaikki nämät ylläkerrotut asiat tekiwät Kreikkalaiset Myhrberg'ille,
samoin kuin myös monelle muulle heille awuksi rientäneelle
muukalaiselle, pian inhottawiksi. Myöhemmin sotaretkiltään
kertoessaan hän aina heistä puhui aukarimmilla ylenkatseen sanoilla, ja
päinwastoin kiitteli Turkkilaisia kunnon miehiksi. Mutta tämä
mieli=ala ei kuitenkaan saattanut häntä hetkeksikään poislähtöä
ajattelemaan eikä myös estänyt häntä haikailemasta hywiä
Turkkilais=ystäwiänsä woimainsa perästä.
Akka tieltä käänteleikse, Eipä mies pahempikana,
Myhrberg tiesi että noiden kurjain Kreikkalaisten lapset ja lastenlapset,
jos wapaudessa saisiwat syntyä ja kaswaa, jo tulisiwat ihan
toisenlaisiksi ihmisiksi, ja tämän wapauden puolesta oli hän walmis
kaiiki woimansa ponnistamaan, wiimeisenkin werenpisaransa
wuodattamaan.
Pari juttua löytyy, jotka mainitsewat Myhrberg'in olleen läsnä
Missolonghin toisessa (keskimmäisessä) piirityksessä, joka kesti
Huhtikuun lopusta Lokakuun keskipaikoille 1825. Tämä seikka on
kuitenkin epäiltäwä. Toinen noista jutuista, niinkuin wasta saamme
nähdä, ei nimittäin ollenkaan sowi tähän tilaisuuteen, ja toinen on yhtä
mahdollisesti woinut tapahtua muualla. Se kumminkin on jokseenkin

warma, että me jo kauan aikaa ennen piirityksen loppua tapaamme
Myhrberg'in kaukana Missolonghista, Korean niemimaalla.
Siellä par'-aikaa koeteltiin saada säännöllisesti harjoitettua kreikkalaista
sotawoimaa kokoon. Hämmästyksissään niistä woitoista, jotka
Turkkilaisille awuksi rientänyt Egyptin sijaiskuninkaan poika Ibrahim
oli saanut Euroopan tawalla ekseerattuin sotamiestensä awulla, tahtoi
uyt Kreikan hallitus myöskin hankkia itselleeu samallaista wäkeä.
Ewersti Jadwier sai näiden uusien pataljonain kokoonpanemisen ja
harjoittamisen toimeksensa. Suurimmaksi osaksi täytettiin riwit
wäkinäisellä rekryytin=otolla saaduilla Morean talonpojilla; mutta
näille tueksi ja esikuwaksi pistettiin myös joukkoon muutama
satamäärä Philhellenejä. Meidän Myhrberg sai sijansa hewoswäessä,
taitawan Franskalaisen Regnault de S:t Angélyn johdon alla.
Tässä palwellessaan oli Myhrberg'illä paljon wastusta ja kiusaa
kapraalistaan, raa'asta ja ylpeästä Albanilaisesta, nimeltä Boggaris, joka
hänelle oli jostain syystä äissään ja yhä teki wääryyttä sekä wäkiwaltaa.
Myhrberg, sotakurin waatimuksiin tottuneena, kärsi kauan kaikki,
mutta wiimeinpä häneltä toki maltti loppui. Oltiin majassa muutamassa
kylässä Kreikan lakealla tasangolla. Miehille oli hät'=hätää saatu sijaa
katosten alle, hewoset seisoiwat lie'oitettuna ulkona. Hewosten
sukimista warten piti, parempain kaluin puutteessa, suurella waiwalla
poimia kokoon kuiwia heinänkorsia. Tämmöisen sukimen itselleen
hankittuansa, alkoi Myhrberg juuri käydä työhön, kun Boggaris astui
luoksi ja tempasi risuwihon hänen kädestään. Se laiskuri ei näet
wiitsinyt waiwata itseänsä ulos kankaalle korsia keräämään. Myhrberg
paiskasi häntä korwalle ja tuomittiin, ankaran sota=lain mukaan,
kuolemaan. Mutta päällikkö, joka hänestä paljon piti, ehdoitti että
tuomion täyttäminen, koska suuri tappelu pian oli odotettawana,
jätettäisiin Turkkilaisille. Myhrberg pidettiin waan joku aika arestissa --
matalassa, likaisessa sikoläätissä -- ja muutettiin sitten toiseen
eskadroniin (hewoswäen parween), ettei enää olisi wihollisensa wallan
alla. Yhtähywin piti hänen edelleen aina olla waroillaan Boggarin
kostosta, warsinkin tappeluissa, jossa ei niin tarkoin woi tietää mistä
päin luodit lentää. -- Joku aika sen perästä täytyi muutama kerta koko
kreikkalaisen hewoswäen paeta wuori=ahtaita myöten. Yöksi

pysähdyttiin jylhään kattilalaaksoon, joosa oli yltäkyllin heinitköä
hewosille. Kootuista risuista wiritettiin walkeita, joiden ympärille
käytiin loikumaan. Tietysti keräytyiwät samasta maasta kotoisin olewat
mielimmin yhteen seuraan. Myhrberg'in, joka oli saapunut perille
wähän myöhemmin, niin ettei löytänyt sijaa muiden tulilla ja jolla ei
ollut omaa kansalaista yhtään, laittoi itselleen eri tulensa ja käwi sen
ääreen lepäämään. Yht'-äkkiä lähenee mies, jonka Myhrberg, kun se
tulen waloon astui, tunsi wihamiehekseen, Boggariksi. Pahaa aawistaen
kawahti Myhrberg pystyyn ja weti pistolinsa wireesen. Mutta Boggaris
käwi rauhallisesti tulen ääreen istumaan. "Älä pelkää mitään enää
minulta", sanoi hän matalalla, synkällä äänellä, "en minä tee sinulle
mitään pahaa. Minä näin äiti=wainajan unissani kolme yötä takaperin;
siitä tiedän että mun täytyy kuolla. Sinun kanssas ei minulla enää ole
mitään tekemistä. Onkos sulla liika leipäpalanen?"