Maksimilian Aukusti Myhrberg | Page 6

ei olisi
tämmöisen tykkitulen alla ollut mahdollinen, uiwat ratsumiehet ensin
pienelle, wähän matkaa rannasta olewalle luodolle, joihin ei luodit
enään niin hywin woineet ulottua.
Missolonghin walloituksen perästä jouten jääneet
Muhammediläis=armeijat rupesiwat nyt kowasti ahdistamaan
Kreikkalaisia. Ibrahim pascha Egyptiläisineen purjehti Morean
niemimaalle ja alkoi sitä julmasti häwitellä; Reschid pascha
turkkilaisen wäen kanssa marssi Hellas'in kautta, wallottaen kaupungin
kaupunkinsa perästä ja rupesi wiimein Atheenaa piirittämään. Pian oli
kaupunki hänen wallassansa, mutta linna, Akropolis, wielä teki
wastarintaa. Pitikö antaa senkin, samoin kuin Missolonghin, iiman
awutta hukkua urhoollisten puolustajiensa werihin? Se oli tietysti
mahdotonta. Jadwier pyysi ja sai hallitukselta luwan rientää sen awuksi.
Hän wei enimmän osan wäkeänsä, noin 900 miestä, lahden poikki
Attikaan ja sai siellä wielä liittoonsa puolenkolmatta tuhatta Palikaria
uljaan Karaiskakin johdon alla. Näillä woimilla olisi toki luullut
woiwan saada jotain toimeen. Mutta Kreikkalaisten tawallinen
tottumattomuus suurempiin, yhteisiin toimiin, neuwottomuus,
nahjusteleminen ja monesti myös pelkurius teki tämän yrityksen
tyhjäksi. Kolmipäiwäisten tappeluin perästä Khaidaria kylän ympärillä,
noin 7-8 wirstan päässä Atheenasta, täytyi tyhjin toimin ja suurella
mieshukalla palata entisille maja=paikoille. Gordon'in historiassa
mainitaan erittäin yksi muureilla ympäröity puutarha, josta taisteltiin.
Kenties oli siis täällä se paikka, jossa Myhrberg kerran kertoeli
joutuneensa suureen waaraan. Oli myöhään iltaan sodittu ja
Kreikkalaisten oli täytynyt peräytyä. Myhrberg muutamien kumppalein

kanssa oli jäänyt erilleen muusta wäestä eikä nähnyt mitään
mahdollisuntta päästä sen yhteyteen takaisin, koska puutarha oli täynnä
Turkkilaisia. "Hätä neuwon keksii!" sanoo sananlasku. He kapusiwat
siis ylös mantelipuitten latwoihin, joissa sillä wälin tulleen pimeyden
wuoksi saattoiwat toiwoa pysywänsä piilossa. Siellä istuiwat he näin
useampia tunteja, yhä kuullen Turkkilaisten puheet allansa, joskus
myös jonkun hnawoitetun kumppalinsa hätähuudon, jolta wiholliset
päätä leikkaeliwat poikki. Wiimein wihdoinkin hälweni kuitenkin melu,
jolloin piilijät uskalsiwat astua alas puista ja pujahtiwatkin
nukkuneitten Turkkilaisten wäen wälitse onnellisesti pakoon.
Aiwan epäilemätön tapahtumapaikkansa suhteen on seuraawa toinen
seikka. Gordon kertoo näet Myhrberg'in tässä Khaidarin tappelussa
saaneen haawan sääreensä pommin sirpaleesta. Se tietysti tarkoittaa
samaa tapausta kuin tämä Myhrberg'in tarina: Kuuman werisaunan
perästä oli yö tullut ja Myhrberg makasi, sääreen haawoitettuna, maassa
kuolleitten ja kuolewien seassa. Yö ei kuitenkaan ollut pimeä, waan
kuu walaisi tanteretta ynnä sen hirmunäköjä hämärällä walollaan. Näin
maatessansa kuuli Myhrberg ihmis=ääniä lähestywän. Apua toiwoen
kuulteli hän tarkemmin, waan älysi pian kauhuksensa, että Turkin
kieltä puhuttiin. Ne oliwat wihollisia, jotka päänleikkaukselle tuliwat,
sillä paschan oli tapa maksaa yksi piasteri (noin 25 penniä) joka
kristitystä päästä. "Se tieto", niin kertoi Myhrberg, "että Turkkilaisilla
tawallisesti oli aiwan tylsät puukot, joilla kauan aikaa sahata
kihuutteliwat, ennen kuin saiwat kaulan poikki, tietysti ei tehnyt tuota
uhkaawaa kuolemaa suinkaan hauskemmaksi." Kidutuksista
päästäkseen, weti hän siis pistolinsa wireesen, pisti sen suuhunsa ja
laukaisi. Mutta eipä se lauennutkaan. Myhrberg kaasi sarwesta werestä
kruutia wänkkipannuun ja aikoi yrittää uudestaan, mutta samassa hän
näki ratsumiehen, joka ajoi aiwan hänen ylitsensä, hewosten kawioin
kuitenkin makaajaan sattumatta. Puwusta tunsi Myhrberg miehen
kreikkalaiseksi ja huusi häntä apuun, mutta sanaakaan wastaamatta ajoi
toinen edemmäksi. Suuttuneena siitä armottomuudesta ojensi nyt
Myhrberg pistolinsa miehen jälkeen ja -- tällä kertaa laukesi. Kaikki oli
taas hiljaa. Myhrberg rupesi uudestaan lataamaan pistoliansa omaksi
tarpeekseen; mutta ennen wielä kuin hän oli kerjennyt saada sen työn
tehdyksi, tunsi hän yht'äkkiä jotain kosteaa ja pehmeää, joka hänen

kaswoihinsa koski. Luoti olikin Kreikkalaisen kaatanut, ja hänen
hewosensa kulki nyt itsekseen tappelutanterella, korskahdellen ja
haistellen ruumiita. Toiwon säde leimahti Myhrberg'in mielen läpi!
Hän tarttui hewosen suitsiin, pääsi monen turhan yrittelemisen ja
monen tuskan sekä waiwan perästä selkään hewoselle, joka kuljetti
hänet kreikkalaiseen leiriin.
Wiikkoja wieri, kuukausia kului nyt pitkällisellä, tuskallisella
tautiwuoteella. Wuoden lopulla tapaamme hänet kuitenkin taas jalkeilla,
uljaassa, uskaliaassa retkessä osallisna. Akropolis yhä wielä piti
itsepintaisesti puoltansa, mutta kruudit, sen sanan oli linnasta
onnellisesti ulospujahtanut lähettiläs tuonut, alkoiwat lähetä loppuansa.
Jadwier silloin päätti, kun päättikin, lähteä linnaan ampumawaroja
lisään wiemään. Kruudit kaadettiin säkkeihin, jotka juuri oliwat niin
suuret, että mies niitä ilman waiwatta saattoi kantaa selässänsä. Sitten
walitsi Jadwier wäestänsä 650 miestä, kaikkein taatuimmat,
luotettawimmat urohot. Attikan rannalle tultua yöllä Joulukuun 13:ta
päiwää wasten, järjestettiin marssijono tällä tawoin: 40 Philhelleniä
kulki etujoukkona, sitten seurasi yksi komppania tykkiwäkeä
(luultawasti myöskin Länsi=Eurooppnlaisia) ja wiimeisiksi 2
kreikkalaista pataljonaa. Joka miehellä, ewerstiä itseäkään pois
lukematta, oli kruutisäkki selässänsä, ja ettei wahingossa tai
hillimättömässä taistelu=innossa pamahtawa pyssynlaukaus herättäisi
wihollisia, oli kaikista lukoista piit pois=otettu. Onnellisesti ja
kenenkään huomaamatta, waikka oli kuutamo=yö päästiinkin
piirityswallin juurelle. Siellä seisowa unelias turkkilainen wartija sai
erään Philhellenin pajunetin rintaansa, ennenkuin häneltä edes
hätähuuto pääsi. Nyt pärähtiwät Jadwier'n rummut; hillimättömällä
wauhdilla lähtiin rynnäkölle, ja ennen kuin Turkkilaiset oikein
heräsiwät, oli jo apujoukko linnan muurin takana. Jäljestä lähetetyt
raehaulit eiwät olleet tehneet kowin suurta wahinkoa; ainoasti 6
kuollutta, 14 haawoitettua oli menetetty.
Akropolis=linnan puolustusta jatkettiin nyt uudella toiwolla ja innolla.
Mutta jos olikin ampumawarain ja wereksen apuwäen saanti
linnalaisille suuresti suotu, niin ilmautui kuitenkin pian myös tuntuwa
haitta niin suuren ihmisjoukon sisääntulosta. Linnassa näet ei ollut

muonaa ennestäänkään ylen runsaalta ja wielä wähemmiksi kutistuiwat
tietysti tästä lähtein joka miehelle päiwä=osaksi antettawat määrät.
Muita rawinto=aineita ei muuten juuri ollutkaan, paitsi kuiwia papuja