Maksimilian Aukusti Myhrberg | Page 3

jyrk?sti kielt?nyt. Turussa t?m? soturi=halu sai uuden muodon, joka warmaankin olisi ollut is?lle, jos h?n siit? olisi tiedon saanut, wiel? monta wertaa inhoittawaisempi. Likempi tutustuminen Saksan uudempaan kirjallisuuteen oli n?et nuoren Myhrherg'in luonnoltaan romantista seikkailus=intoa suuresti kiihdytt?nyt, ja sanomat 1820=luwun alussa Etel?=Euroopan maissa nousseista kapinoista yksinwaltaa wastaan sytyttiw?t sen ilmituleen. Myhrberg'in mieli rupesi palamaan halusta p??st? sinne wapauden sankarein rinnalla taistelemaan. Is?n kuolo juuri t?h?n aikaan poistikin h?nelt? t?m?n halun kowimman esteen ja t?ten saatu pieni perint? wiel? antoi apukeinon sen t?ytt?miseen h?nelle k?sihin. Kohta seuraawana wuonna (1822) l?ksi Myhrberg Tukholmaan ja suoritti, er??lt? maanmiehelt? saadun walmistawan opetuksen per?st?, tykkiw?en tutkinnon Marieberg'in kadettikoulussa. Espanjan kielen oppimisen, joka aiotussa hankkeessa oli suuresti tarpeellinen, h?n jo oli Turussa aloittanut ja nyt Tukholmassa jatkanut menestyksell?, joka h?nen opettajansa aiwan h?mm?styksiin saattoi.
Noin kaikin puolin warustauneena l?ksi h?n er??ss? Suomen laiwassa Lissabon'iin, josta sitten jatkoi matkansa maata my?ten Espanjaan. H?nen olostansa t?ss? maassa owat tiedot sangen w?h?iset ja h?m?r?t, wiel?p? ristinriitaiset. Muutaman kertomuksen mukaan oli h?nen perille joutuessaan kapina juuri tullut kukistetuksi kuninkaalle awuksi rient?neen franskalaisen armeijan kautta. Toinen, niinkuin wasta saamme n?hd?, luotettawampi tarina sit? wastoin wakuuttaa h?nen wiel? saaneen ottaa osaa Riegon wiimeiseen urhoolliseen wastarintaan. Myhrberg joutui wangiksi. Ulkomaalaisena h?n pelastui niist? armottomista rangaistuksista, joilla kuningas Ferdinand kosti wapauden toiwojille; h?n wietiin waan ulos maasta Marseillen kaupunkiin.
T??ll?p? oli kohta uusi tilaisnus retkeilyhalun tyydytt?miseen tarjona. Kreikkalaisetkin oliwat pari wuotta takaperin nostaneet kapinan julmia sortajiansa Turkkilaisia wastaan ja kaikissa Euroopan kansoissa, joiden koko siwistynyt ihmisluokka lapsuudesta asti oli ihastellut Muinais=Kreikan Leonidaita, Themistokleit? ja Kimoneja, oli her?nnyt harras halu auttamaan n?iden j?lkel?isten wapautusyrityst?. Marseilless? par'=aikaa warustettiin wapaehtoista sotajonkkoa Kreikkalaisille awuksi. Myhrberg kohta riensi ewersti Jadwier'in luoksi, joka oli pestaustoimen johtajaua. Siell? h?n tapasi suuren joukon jo ennen tulleita pyrkij?it?, enimm?ksi osaksi Napoleon'in entisi? upseereita, jotka oliwat pitk??n rauhaan ik?wystyneet ja halusiwat wereksi? werisi? laakereita. Mutta jokainen heist? waati kapteinin, ewerstin, jopa kenraalinkin arwoa, kukin sit? my?ten mik? arwo h?nell? ennen oli ollut. Jadwier oli heid?n kanssaan pahimmassa kuin pulassa, lupaellen tyydytyst? kunkin pyynn?lle niin pian kuin suinkin mahdollista. "Mit? sitten te haluatte?" kysyi h?n nyt sis??n astuneelta pitk?wartaloiselta, riwakann?k?iselt? nuorukaisetta. -- "Pyssy?, herra kenraali!" kuului Suomen pojan waatimaton wastaus. "No, Jumalan kiitos, wiimeinkin toki yksi sotamies!" huudahti Jadwier, ja siit? hetkest? alkoi n?iden miesten w?lill? se molempia kunnioittawa uskollinen yst?wyys, joka sitten yhdisti heid?t kaiken heid?n elin=aikansa.
Aiwan kohta ei Myhrberg kuitenkaan wiel? p??ssytk??n toiwonsa perille. Retkikunnan warustamiseen ja walmistamiseen kului koko talwi 1823-4 ja seuraawa kes?kin lis?ksi. T?m?n w?li=ajan wietti Myhrberg suureksi osaksi Pariisissa, miss? h?n Ruotsin l?hettil??n, kreiwi L?wenhjelm'in kautta tuli tuttawuuteen Franskan etewimp?in Philhellenein (Kreikan yst?w?in) kaosa ja muutenkin sai tilaisuutta seurustella siwistynein, jaloin herrain ja rouwain kanssa. Syksyll? 1824 wasta purjehti Jadwier joukkonsa kanssa, johon my?s meid?n Myhrberg kuului, Kreikanmaalle.
Mill? tunteilla, mill? toiweilla tuli=intoinen nuorukainen astui maalle lapsuudesta jo h?nelle tutulle ja rakkaalle rannalle, on helppo arwata. Nyt h?nen piti saada omin silmin n?hd? ne tanteret, joilla ?idin suusta ihastuksella kuulut sankarity?t oliwat tapahtuneet. Nyt h?nen piti itsekin saada k?yd? Leonidasten ja Themistoklesten j?lki? ja warjella pyh?? Kreikan maata, nykyisen ihmissiwistyksen imett?j??, dardarilaisten Persialaisten wiel? dardarilaisemmilta j?lkel?isilt?, Turkkilaisilta. Paikka, johon h?n ensin tuli, ei ollut tosin muinais=ajoista kuuluisa; mutta sen sijaan se jo oli t?ss? sodassa kerjennyt saada nimelleen ij?ti kuulumattoman loiistehen. Se oli Missolonghi, jossa kaksi wuotta ennen 500 urhoa oli kest?nyt 10,000:n Turkkilaisen rynn?k?it?, siksi kun wihollisen, menetetty?ns? kaksi kolmatta osaa w?est?ns?, oli t?ytynyt tyhjin toimin per?yty?.
Pianpa kuitenkin sai walitettawasti Myhrberg n?hd? ja kokea kaikellaista, joka kyll? olisi saattanut sammuttaa kirkkaimmankin toiwon, j??hdytt?? tulisimman innon. Pitk?llisest? orjuudestaan turmeltuneina, k?yttiw?t itsi?ns? Kreikkalaiset monella halweksittawalla tawalla. Heid?n kesken??n oli alin=omainen kateus ja riita, joka suuresti haittasi sodan k?ynti?. Alttiiksi=antaumus ja sankarius oliwat melkein yht? harwinaiset n?hd? kuin walkea korppi tai musta joutsen. Omaisuutensa lahjoittaminen pyh?n wapautus=sodan tarpeisin ei sattunut paljon kellek??n mielehen. Awuksi rient?neet muukalaiset saiwat usein n?lk?? n?hd? tai w?kiwaltaan turwautua, koska l?pikuljettawien seutujen asukkaat eiw?t tahtoneet antaa heille kyytihewosia eik? leip?palaakaan muuten kuin rahasta, wiel?p? ylenm??r?isist? hinnoista. Sota=aseisin oli enin osa kansaa aiwan tottumaton; sill? Turkkilaiset eiw?t olleet sallineet heille mink??nlaisia aseita. Aika ajalta oli aina k?yty etsim?ss? kristittyin huoneet l?pi, ja kowa rangaistus oli kohdannut jokaista, kelt? m??r?tty? mittaa hiukkaa pitempi puukkokin sattui l?ytym??n. Siit? syyst? nyt kreikkalaiset soturit ampuessaan aina k??nsiw?t p??ns? taaksep?in, pel?ten leimahdusta, taikkapa my?s laukaisiwat pyssyj?ns?, tukki lanteillaan! Kuinka usein luodit sill? tawoin sattuiwat satutettawaan, sen ymm?rt?? jokainen. Taisteluun he marssiwat aina suurella pauhulla ja urhoollisella huudolla; mutta, sodan alussa kumminkin, muutamain turbanien (Turkkilais=lakkien) n?k? hywin pian ajoi heid?t pakoon. Melkein ainoat Manner=Kreikkalaisista, jotka todellista urhoutta osoittiwat, oliwat Wuorelaiset, jotka suureksi osaksi eiw?t olleet koskaan taipuneet Turkkilaisen ikeen alle, waan wuosisatojen kuluessa yh? k?yneet pient? sissisotaa n?it? wastaan, tilaisuuden tullessa my?s omia kansalaisiaankin roswoellen. N?ill? tietysti oli my?s hyw? harjoitus kaikkien aseitten k?ytt?misess?; mutta ne oliwat toiselta puolen niin wallattomat ja hurjat, ett? niist? w?list? oli yht? paljon haittaa kuin hy?ty?kin.
Surkean esimerkin heid?n tawoistaan ja yleisest?