Maksimilian Aukusti Myhrberg | Page 2

puhekielen?. W. 1815 h?n p??si Upsalassa ylioppilaaksi ja seisoi w. 1818 kansliatutkinnon, jonka per?st? muutti Turun yliopistoon, woidaksensa saada wiran kotimaassa. Ruotsin ja Suomen w?linen merenselk? ei ollut siihen aikaan wiel? muutamissa tunneissa kuljettawa, niinkuin uyt sen per?st? kun h?yrylaiwat tuliwat k?yt?nt??n. Silloin piti hyyr?t? itselleen sija johonkuhun niist? purjehaaksista, joilla Ranta=Suomalaiset weiw?t ruokatawaroita Tukholmaan kaupaksi. N?iss? k?mpel?iss? aluksissa oltiin kokonaan tuulten ja aaltoin mieliwallan alla; matka saattoi, jos wastatuuli sattui tai myrsky pakoitti jonkun saaren suojaan menem??n, monta wuorokautta, jopa pari wiikkoakin kest??. Ruoasta ei ottanut laiwuri koskaan wastatakseen; siit? saiwat matkustajat itse pit?? huolta miten tahtoiwat ja taisiwat. T?ss? puheena=olewalla retkell? oli Myhrberg, jolla oli sukulaisia Tukholmassa, ottanut Martan mureet osaksensa niin hywin omasta kuin my?s yhden matkakumppaninsa, nuoren suomalaisen l??k?rin puolesta. Merelle tultua katui t?m? l??k?ri kuitenkin pian kauppaansa, sill? Myhrberg'in ew?s=s?kki oli sangen spartalaista laatua, ja wiel? p??lliseksi oli pari lasipurkkia, jotka parhaat ruoka=aineet sis?ltiw?t, mennyt rikki. Hywin iloiseksi tuli siis meid?n herkkusuu, kun sai tilaisuuden olla l??k?ritaidollaan w?h?n awullinen wanhalle, samassa laiwassa matkustawalle, kiwulloiselle herralle, joka kiitollisuudesta pyysi h?nt? omista runsaista ja hienonmakuisista aterioistaan osaa ottamaan. Myhrberg siis j?i yksin j?rsim??n kuiwia lampaank?p?li??n ja kowia korppujaan. Matkalla, joka tuli tawattoman pitk?=aikaiseksi, kerrotaan wiel? Myhrberg'in tawallisesti wiett?neen aikansa loikkumisella kauas aluksen parsipuita ulommaksi ulottuwan puomi=purjeen ontelossa kuwussa, jossa kyll? mahtoi olla hyw? ja mukawa kiikkupaikka, mutta samassa my?s jokseenkin l?heinen waara laiwan kallistuessa joutua Wellamon neitien sylihin. Yht? paljon kuin t?m? seikka kuwaa Myhrberg'in wakawata, jopa uhkarohkeata pelottomuutta, yht? paljon my?s toinen juttu t?st? Turun matkasta osoittaa h?nen herkk?? kunniantuntoaan. Samalle nuorelle l??k?rille, joka nyt oli laiwassa matkakumppanina, oli Myhrberg Tukholmassa wallattomuudessaan tehnyt pienen kepposen. Sen oli l??k?ri, Myhrberg'in tiet?m?tt?, kostanut w?h?n pahemmalla koirankurilla ja wiel? laittanut lis?ksi niin ett? is?nt?w?ki siin? talossa, miss? he asuiwat, luuli Myhrberg'in syyp??ksi t?h?nkin, luwallisen poikamaisuuden rajain yli hiukan menew??n tekohon. Keskell? Ahwenan meren selk?? wasta sai Myhrberg asiasta tiedon ja juoksi kohta laiwurin luoksi, wimmatusti waatien ett? aluksen kokka j?lleen k??nnett?isiin Tukholmaan. H?n tahtoi kaikin mokomin saada kunniansa j?lleen puhtaaksi, ennen kuin matkaansa jatkaisi. T?t? waatimusta tietysti ei kuitenkaan ollut mahdollista t?ytt??.
Turussa, johon nyt Myhrberg tuli, oli ylioppilaitten el?m? siihen aikaan jokseenkin hurja ja raaka. Ylenjuominen ynn? sitten peuhaaminen kaduilla ja tappelut s?llien kanssa oli jokap?iw?isen? huwituksena. T?mm?isiss? otteluissa oli uuden tulokkaan herkuleenwertainen w?kewyys ja leijonankaltainen rohkeus sangen terwetulleita apulaisia. Yhten?kin y?n? taas koputettiin Myhrberg'in ikkunaan: er?s ylioppilasparwi oli joutumaisillaan tappiolle s?llien kourissa; "kapraalia" (sen liikanimen oli Myhrberg kumppalein kesken saanut) tarwittiin w?ltt?m?tt?m?sti awuksi. Mutta mitenk? se oli teht?w?? Jos h?n meni ulos lukittuin owein ja portin kautta, niin her?si siit? warmaankin talonw?ki ja seuraawana p?iw?n?, jos tappelusta rehtorille walitettiin, olisiwat todistukset olleet aiwan walmiit. Myhrberg senwuoksi keksi sukkelan keinon; h?n kiipesi hiljaa kammarinsa uuninpiipun kautta katolle, laskeutui kadulle ja riensi taistelutanterelle. Siell? kallisti h?nen woimansa pian woiton ylioppilaitten puolelle, mutta kahakka tuli niin kauheaksi, ett? poliisin t?ytyi tulla w?liin. Pitk?in koipiensa awulla pujahti Myhrberg per??n=ajajain n?kywist? ja palautui taas samaa tiet? kammariinsa, miss? h?n k?tki nokiset waatteensa piiloon ja itsens? peiton alle s?nkyhyns?. Kun sitten poliisi, joka "kynnest? oli leijonan" tuntenut, waikkei pime?ss? ollut mahdollista n??lt? t?ytt? warmuutta saada, tuli h?nen kortteeriinsa h?nt? hakemaan, oli h?n sywimm?st? unestaan her??win??n ja kummasteli suuresti kuinka h?nt? saattoi syytt?? y?retkest?. Poliisimiehet, h?mill?ns? muka erhetyksest??n, l?ksiw?t tyhjin toimin matkoihinsa.
Myhrberg'in todellisesti ritarilliselle, jalolle hengelle k?wiw?t kuitenkin n?m?t "katuoja=sodat" (siksi h?n niit? nimitti) hywin pian inhoksi. H?n luopui niist? ja rupesi kaikkein jalompain pyrint?in johtajaksi kumppalein kesken. Yh? suuremmaksi karttui h?nen ymp?rilleen kunnollisten ylioppilaitten joukko, ja wiimein wihdoin uskallettiin k?yd? wallitsewan raakuuden kimppuhun. Ylioppilaskunta kutsuttiin yhteen tawalliseen kokouspaikkahansa, forum'iin, s.o., yliopiston juhlasalin eteishuoneesen, jossa pielien alustimet oliwat puhuja=lawoina. Kiihke?n w?ittelyn per?st? saatiin siell? se p??t?s toimeen, ett? wasta olisi rauhallisempi, siwistyneelle nuorisolle sopiwampi el?m? wietett?w?. Juhlallisessa saattoj?rjestyksess? marssittiin nyt Uudelle Torille, jonka keskelle sorwatut koiwusauwat, jommoinen aina oli jokaisella ylioppilaalla k?dess? ja jotka oliwat taisteluissa parhaina aseina, wiskattiin suureen kasaan ja poltettiin. Samoin kuin Myhrberg oli ollut t?m?n tuuman ensimm?isn? keksij?n?, samoin h?n my?s oli ensimm?isen? sit? toimeen panemaan; h?nen sauwansa lensi ensiksi maahan r?ykki?n aluspuuksi.
Ne, jotka t?h?n aikaan tunsiwat Myhrberg'in, kuwaawat h?nt? ulkomuodoltaan kauniiksi, k?yt?kselt??n hienosti siwistyneeksi, wilkkaaksi, suoraksi, rakastettawaksi nuorukaiseksi, joka mielell??n otti osaa seura=el?m??n ja jota mielell??n seura=el?m?ss? n?htiin. H?n osasi hywin tanssia ja paitsi sit? teki h?nen kaunis, miehuullinen n?k?ns? j? wilkas puhelahjansa ett? neitoset hywin halukkaasti toiwoiwat h?nt? tanssikumppalikseen. Mutta Myhrberg'ill? oli se tapa ett? h?n harwoiu l?ksi tanssiin pyyt?m??n, ennen kuin muut nuoret herrat jo sen oliwat tehneet. Silloin h?n katsoi kutka tyt?t oliwat kumppalitta j??neet ja walitsi yhden niist?. Siin?kin pieness? seikassa ilmautui jo h?nen jalo mielenlaatunsa.
Lakitieteellisiss? luwuissaan sit? wastaan ei h?nt? sopinut kehua kowin ahkeraksi. Asia olikiu se, ett? h?n niit? warsin wastahakoisesti, ainoasti pakosta harjoitteli. Arkip?iw?iset kansliatoimet ja wirkap?yd?n ??ress? kykkimiset ei h?nen romantiselle mielellens? tarjonneet mit??n toiwottawaa tulewaisuutta. Jo Upsalassa ollessansa h?n oli ilmoittanut halunsa sota=ammattiin; mutta is?ns?, tylyyteen asti ankara mies, oli sen