Macbeth | Page 4

kantaen astioita ja ruokia. Macbeth tulee.)
MACBETH. Jos tehtyn? se olis tehty, paras Se olis oiti tehtyn?. Jos v?ltt?? Vois murhan seuraukset ja nuottaan nostaa Vain menestyst?, jotta t?m? isku T??ll' olis kaikki kerrassaan, vain t??ll?, T?ll' ajan katovalla kannikalla, En tulevaisest' el?m?st? piittais. Mut moiset ty?t ne tuomitaan jo t??ll?. Verinen oppi, opittuna kerran, Takaisin k??ntyy omaan keksij??ns?. Oikeuden tarkka k?si huulillemme Sekoittamamme myrkkymaljan nostaa. T??ll' ompi h?ll? kaksinainen turva: Vasalli olen ensinkin ja lanko; Se murhan kielt?? jo. Sitt' is?nt?n? Murhaajalt' ovi sulkea mun tulis Eik' itse veist? k?ytt??. Lis?ks Duncan Niin hell? haltija on, valtat?iss??n Niin puhdas, ett? h?nen ansionsa Pasuunakielill' enkelitten huutais Julminta kirousta murhaty?lle. Ja s??li, niinkuin vastasyntynyt Alaston lapsi, myrskyn siivill' ajain Tai taivaan keruubina ratsastain Oroilla ilman n?kym?tt?mill?, Tuon hirmuteon lietsois joka silm??n, Ett' itkuvirtaan myrsky hukkuis. -- Kannust' Ei muuta mulla hankkeen kylkeen ajaa Kuin huima kunnianhimo, joka hyppyyn Yritt??, mutta ylenniskoin suistuu. -- (Lady Macbeth tulee.) No, mit? nyt?
LADY MACBETH. H?n koht' on atrioinnut. Miks pois sa l?ksit?
MACBETH. Kysyik? h?n mua?
LADY MACBETH. Tied?th?n sen.
MACBETH. Tuo tuuma j?tt?k??mme. H?n juur' mua kunnioitti; ja ma olen V?elt? kaikenlaiselt' ostanunna Kultaisen maineen, jota k?ytt?? t?ytyy, Kun on sen hohde kirkkain, eik? oiti Pois heitt?? noin.
LADY MACBETH. Oliko toivo, johon Puit itses, p?iss??n? Unestansako se Nyt her??, silm?t haljakkana katsoin ?skeist? mielity?t??n? Rakkautes Nyt vasta oikein tunnen. Pelk??tk? s? Yht' uljas olla ty?ss?, toiminnassa Kuin haluissas? Sit' omistaako tahdot, Mink' elon kaunistukseks katsot, mutta Omissa silmiss?si pelkur' olla Ja sanoa kuin kissa tarinassa: "Tekisin, jos vaan uskaltaisin."
MACBETH. Vaiti! Kaikk' uskallan ma, mit? sopii miehen; Ken enemp' uskaltaa, ei ole mies.
LADY MACBETH. Mik' elukka sun pani aikees mulle Ilmaisemaan? Kun sen sa uskalsit, Sin' olit mies; ja jos vaan uskaltaisit Enemp?? olla, kuin mit' olit, oisit Enemm?n viel? mies. Ei aikaa silloin, Ei paikkaa ollut, vaan ne luoda tahdoit; Nyt itsest??n ne tarjon' on, vaan tarjo Masentaa sun. Imett?j?n? tunnen, Kuink' armas rakastaa on imulasta; Vaan parhaillaan sen myh?illess? mulle Sen hellist' ikenist? n?nnin oisin Pois temmannut ja pirstaks aivot ly?nyt, Jos vannonut sen oisin kuin nyt sin?.
MACBETH. Jos ei se k?y --
LADY MACBETH. Ei k?y! Sa t?yteen m??r??n Vaan mieles pingoita, niin kyll? k?y se. Kun Duncan nukkuvi (ja uneen h?net Piankin matkan vaivat uuvuttavat), Molemmat h?nen passarinsa huumaan Niin viinill? ja juomill', ett? muisti, Tuo aivon vartija, uduksi muuttuu Ja h?yrypannuks j?rjen tallepaikka. Kun sitten p?iss??n nukkuvat kuin kuolleet Elukan-untaan, mit? emme silloin Vois vartijattomalle Duncanille Me kahden tehd?? Mist' ei silloin syytt?? Vois juopuneita passareita, joiden Viaksi t?m? suuri murha pannaan?
MACBETH. Vain poikia sa siit?! Uljas luontos Ei muuta luoda voi kuin miehenpuolta. -- Kun h?nen kamarissahan me verin Punaamme nukkunehet passarit, Omia heid?n puukkojansa k?ytt?in, Ken sit' ei uskois heid?n ty?kseen?
LADY MACBETH. Muuta Ken tohtis uskoa, kun murhan j?lkeen Ulinan p??st?mme ja tuskanhuudon?
MACBETH. Min' olen valmis; hirmuty?h?n tuohon Jokaisen j?nteen pingoitan. Nyt matkaan! Iloiseks vaan nyt koita teeskeleit? Ja viekas mieli viekkain kielin peit?.
(L?htev?t.)

TOINEN N?YT?S.
Ensimm?inen kohtaus.
Paikka sama. Linnan piha.
(Banquo ja Fleance tulevat, j?lkimm?inen tulisoihtu k?dess?.)
BANQUO. Mik' aika y?st' on, poika?
FLEANCE. Kuu on maillaan; En kuullut ole kelloa.
BANQUO. Puol'y?st? Se mailleen k?y.
FLEANCE. On my?hempi, ma luulen.
BANQUO. He, miekkan' ota! -- Taivaass' ollaan tiukat: Sen kaikki kynttil?t on sammuksissa. -- Tuoss', ota tuokin? -- Raskas niinkuin lyijy Mua painaa uupumus, ja kuitenkaan En tahtois nukkua. Oi, armon vallat, Aatokset h?ijyt torjukaatte, joilla Leponi h?irii luonto! -- Miekkan' anna! (Macbeth tulee; ja palvelija, tulisoihtu k?dess?.) Ken siell??
MACBETH. Yst?v?.
BANQUO. Viel' yl?h?ll?? Kuningas jo nukkuu. H?n oli harvinaisen iloinen Ja v?ellenne jakoi runsaat lahjat. Nyt t?ll? timantilla tervehtii h?n Suloista em?nt??ns?, sulkein siihen Kiitokset ??rett?m?t.
MACBETH. ?kkip??t? Tahtomme joutui puutteen alamaiseks Ja suurt' ei aikaan saanut.
BANQUO. Hyvin kaikki. -- Unissan' y?ll? n?in nuo velhosiskot: Osaksi totta ennustivat teille.
MACBETH. Mit?p? heist?! Mut jos aika my?nt?is, Puhella sopis asiasta hiukan. M??r?tk?? hetki.
BANQUO. Milloin suvaitsette.
MACBETH. Jos tuumaan suostutten, kun siksi tulee, -- Ker??tte kunniaa.
BANQUO. Jos ker?tess' en Vaan sit? menet?; jos puhtahana Valani s?ilyy, povi saastatonna, Niin suostun kyll?.
MACBETH. Hyv?? y?t? siksi.
BANQUO. Ma kiit?n; samaa teille.
(Banquo ja Fleance l?htev?t.)
MACBETH. Poika, k?ske, Ett' em?nt?s, kun juomani on valmis, Kilist?? kelloa. K?y maata sin?. -- (Palvelija l?htee.) Tuo onko puukko, silmiss?ni tuossa, P?in k?tt? kahva? Annas sinuun tartun! -- En sua saanut, ja tok' yh? n?en sun. Sa, turman ilmi?, sua eik? koura K?sit? niinkuin silm?? Taikka tietk? Vaan mieliluulon puukko, tyhj? haamu, Vaan kiihtyneiden aivojeni luoma? Sun yh? n?en, niin k?sin tuntuvana Kuin t?m?n, jonka t?ss? paljastan. Sa n?yt?t mulle tien, jot' aion k?yd?; Ja tuommoist' asett' on mun juuri tarvis. -- Muun aistimiston narriks silm' on tullut, Tai vie se niist? voiton. Yh? n?en sun, Ter?, kahva t?ynn? veripisaroita, Joit' ?sken niiss' ei ollut. -- Tyhj?? kaikki; Verinen teko vaan se silmiss?ni N?in kuvastuu. -- Nyt toinen puoli maata On niinkuin kuollut; h?ijyt unet hiipii Makaajan luo l?p' uudinten; nyt velhot Hekaten kalvaan uhrijuhlaa viett??; Ja laiha murha, vartijansa, suden, Kehoitus-ulvonnasta s?ikkyneen?,