Macbeth | Page 3

ei tehd? V?hemm?n tiedoks. Annas, sua halaan! K?y syd?mmelleni!
BANQUO. Jos siihen juurrun, On laiho teid?n.
DUNCAN. Runsas riemuni, Kyllyytt??n huima, surun kyynelk?tk??n Lymyt? koittaa. -- Pojat, langot, thanit Ja muut te meit? likeisimm?t, kuulkaa: J?lkeiseksemme Malcolm-esikkomme Nyt nimit?mme. Cumberlandin prinssi Nimen? h?ll' on t?st'edes. Mut yksin Ei kunniaan h?n nouse: t?hden lailla Jokaista ansiota arvomerkin Kirkastaa pit??. -- (Macbethille) Ja nyt Invernessiin, Ain' yh? velkaan teille j??d?ksemme.
MACBETH. On vaivaa lepo, mik' ei hy?dyks teille. Sanoman itse vien, ja tulollanne Ma riemastutan puolisoni korvaa. N?yrimm?t j??hyv?iset!
DUNCAN. Kunnon Cawdor!
MACBETH (syrj??n). Vai Cumberlandin prinssi![6] -- Siin? porras, Johonka suistun, jos en yli hypp??; Se tiell?n' on. Te, t?hdet, sammukaa! Ei mielt?n' mustaa valo n?hd? saa. Kamo k?tt?, silm?! Mut se tulkoon, se, Mi tulleena on kauhu silm?lle.
(L?htee.)
DUNCAN. Niin, kunnon Banquo; niin on uljas h?n, En kyll?sty ma h?nt? kiitt?m??n: Se on herkkuani. Seuratkaamme h?nt?, Mi huolien meit? vastaan ottamaan on Edelt? mennyt. Serkku verraton!
(Torventoitauksia. L?htev?t.)
Viides kohtaus.
Inverness. Huone Macbethin linnassa.
(Lady Macbeth tulee sis??n, kirjett? lukien.)
LADY MACBETH. "He kohtasivat minut voiton p?iv?n?, ja olen t?ydellisimm?sti vakuutettu siit?, ett? heill? on enemm?n kuin ihmisen tieto. Kun haluni paloi heilt? enemp?? kyselem??n, muuttuivat he ilmaksi ja haihtuivat. Tuosta kun ihmeiss?ni siin? seisoin, tuli kuninkaalta l?hettil?it?, jotka minua tervehyttiv?t Cawdor-thaniksi, jolla nimell? sit? ennen noitasiskot olivat minua tervehtineet ja tulevaan aikaan viitanneet, lausuen: 'terve sulle, kuninkaaks saat kerran!' T?m?n olen tahtonut ilmoittaa sinulle, sin? rakkahin osakas kunniastani, ettet, tiet?m?tt?m?n? siit?, mik? suuruus minulle on luvattu, j?isi oikeutettua iloasi vaille. Pane se syd?mmellesi, ja hyv?sti j??!"
Glamis sa olet, Cawdor my?s, ja onnen Luvatun saat. -- Mut luontoas ma pelk??n: Siin' ihmistunnon maitoa on liiaks, Ett' oikotien se l?yt?is. Suureks mielit, Himoa sull' on kunniaan, mut pahuus, Sen k?tyri, sulta puuttuu. Hartain halus On hurskaan halua; et pett?? tahtois, Vaan v??ryydell? voittaa. Suuri Glamis, Sa sit? mielittelet, joka huutaa: "Noin tulee tehd? sun, jos mua mielit", Ja jota pikemmin sa pelk??t tehd? Kuin tekem?tt? j?tt??. T?nne rienn?, Ett' oman henkeni ma korvaas valan, Ja kielin uljain kaikki pieksen pois, Mi sua tuosta kultarenkaast' est??, Joll' onnetar ja henkimailma n?ytt?? Sun kruunanneen jo. -- (Palvelija tulee.) Mit? kuuluu?
PALVELIJA. Illall' On t??ll? kuningas.
LADY MACBETH. Oletko hullu? Mukana eik? herras, ja h?n eik? Tuost' olis ennalt' ilmoittanut?
PALVELIJA. Anteeks, Mut totta on se. Tulossa on thani: Yks kumppaneistani, jok' eelt? riensi, Niin oli henget?n, ett' tuskin sanaa Sai suustaan.
LADY MACBETH. H?nt? hoitakaa; h?n suurta Tuo sanomaa. (Palvelija l?htee.) K?histen itse korppi[7] Nyt Duncanin tuloa onnetonta Mun katton' alle raakkuu. Tulkaa, henget, Te murhamielen k?tyrit, naisluontoni Muuks muuttakaa ja luokaa minut t?yteen Julminta hirmuisuutta p??st? jalkaan! Vereni saentakaa, salvatkaa Tie s??lilt', ett'ei tunnonvaivan etsot Mun p??t?st?ni julmaa j?rkytt?isi, Rakentain sen ja teon v?liin rauhaa! Mun rinnoilleni tulkaa, maidon sijast' Imem??n sappea, te murhahenget, Te n?kym?tt?m?t, miss' ik?n?ns? Tuhoa v?ijytte! Tule, synkk? y?, Sakeimpaan hornan savuun peity, ett'ei Ter?v? veitsen' haavaa n?e, jonk' iskee, Eik' alta mustan vaipan taivas pilku Ja huuda: "seis, seis!" (Macbeth tulee.) Suuri Glamis! jalo Cawdor! Suurempi kumpaakin: -- "s?, joka kerran" -- Sun kirjees yli kurjan nykyisyyden Mun nostatti, ja vastaisuuden tunnen Jo nykyhetkess?.
MACBETH. Oi, armahani, Y?ks t?nne Duncan saa.
LADY MACBETH. Ja l?htee -- milloin?
MACBETH. Aamulla -- niin on m??r?.
LADY MACBETH. Ei n?e koskaan Se aamu aurinkoa. Kasvos, armas, On niinkuin kirja, josta kummia Lukea saattaa. Pett??ksesi aikaa Mukaannu aikaan; silmin, k?sin, kielin Jaa mieltymyst?s; ole niinkuin kukka, Viaton p??lt?, mutta k??rme alla. Pidett?v? on tulijasta huolta; Sa t??n y?n suuret toimet j?t? mulle; Tuleviks p?iviksi ja ?iksi nuo Yliherruuden ja vallan meille tuo!
MACBETH. Enemm?n toiste.
LADY MACBETH.
Katse kirkas vaan! Se pelkur' on, ken muuttaa muotoaan. Muu kaikki j?t? mulle.
(L?htev?t.)
Kuudes kohtaus.
Sama paikka. Linnan edusta.
(Torvensoittoa ja tulisoihtuja. Duncan, Malcolm, Donalbain, Banquo, Lenox, Macduff, Rosse, Angus ja seuralaisia tulee.)
DUNCAN. On kaunis t?m? linnan paikka; ilma Suloinen, vieno hentoj' aistejamme Sukoillen kuihkoo.
BANQUO. Kes?vieraan p??skyn, Tuon templin-asujamen, pes?t hauskat Todistaa, ett? huokuu t??ll? taivaan Imanne henki. Joka nurkkaan, soppeen Ja patsaaseen ja r?yst??seen se tehnyt On riippumajan kehdoks poikasilleen. Miss' asuu lintu t?? ja pesii, siell?, Sen olen huomannut, on ilma lauha.
(Lady Macbeth tulee.)
DUNCAN. Kah, itse armas em?nt?mme! -- Lempi, Mi seuraa meit', on vaivaks usein, vaikka Kiit?mme siit? niinkuin lemmest' aina. T?st' oppikaa, ja vaivoistanne meille Kost'jumal' lausukaa ja puuhistanne Kiitelk?? meit?.
LADY MACBETH. Vaikk' ois palvelumme V?himp??n asti kaksin kerroin tehty Ja viel? kahdistettu, pient? ois se Ja turhaa verrattuna siihen suureen Ja laajaan kunniaan, jot' oletten te Ker?nnyt huoneellemme. N?iden uutten Ja vanhain lahjain palkaks meill' ei muuta Kuin esirukous.
DUNCAN. Miss? Cawdor? H?nt? Kannoilla seurasimme majaa h?lle Tilataksemme; vaan h?n ajaa joutuun, Ja lempi, tuima niinkuin kannus, auttoi H?nt' ennen meit? kotiin. Vieraaksenne, Ihana em?nt?, nyt y?ksi j??mme.
LADY MACBETH. Mit' omaa alamaisell' on, h?n itse Ja kaikk', on lainaa, hyv? ruhtinaani; Me vaadittaissa tilin teemme, j?tt?in Omanne teille.
DUNCAN. K?si mulle! Nyt Is?nn?n luokse. Lemmittymme on h?n, Ja vastakaan n?it' armomme ei puutu. Suvaitsetteko, em?nt?iseni?
(L?htev?t.)
Seitsem?s kohtaus.
Sama paikka.
(Torventoitauksia ja tulisoihtuja. Edesk?yp? ja useita palvelijoita kulkee n?ytt?m?n poikitse,