Macbeth | Page 9

nyt olis koossa t?ss?, Jos Banquo yst?v?mme olis l?sn?. Juroksi tahtoisin h?nt' ennen syytt?? Kuin jotain tapaturmaa surkutella.
ROSSE. Sanansa poissa-olollaan h?n sy?. -- Suvaitkaa toki seurahamme tulla.
MACBETH. On p?yt? t?ys.
LENOX. Tass' yks on paikka.
MACBETH. Miss??
LENOX. Tass', armas herra. Miks noin kauhistutte?
MACBETH. Ken tuon on tehnyt?
HERRAT. Mink?, kuninkaamme?
MACBETH. Sanoa voitko, ett? min? tein sen? Verist? tukkaas ?l? mulle huiskaa!
ROSSE. Hyv?t herrat, nouskaa: kuningas voi pahoin.
LADY MACBETH. Ei, hyv?t herrat! Moinen on h?n usein Jo pienest' ollut. Istukaa ma pyyd?n. Se hetken puuskaa on; h?n koht' on terve. Jos liiaks h?nt? tarkkaatte, h?n suuttuu, Ja kiihko yltyy. Sy?k??, h?nest' ?lk?? Mill?nne olko. -- Mies oletko?
MACBETH. Olen, Ja rohkeakin, jok' en pelk?? n?hd? Mit' itse piru kalpenis.
LADY MACBETH. Sa hupsu! Tuo pelkos luoma kuva on, se puukko, Jonk' ilmass' ohjanneen sa sanoit tiesi Luo Duncanin. Tuo s?ps?hdys ja s?ikky -- Nuo tosi pelvon ilveet -- takan ??ress' Ois paikallaan, miss' ?mm?t tarinoivat Ja mummo heit? s?ist??. H?pe?! Miks' irmastelet noin? Kun tarkoin katsot, Se vaan on tuoli.
MACBETH. Katsos! N?etk?s, tuossa? Haa! Mit? sanot? -- Mit? huolin siit?? Jos ny?kytt?? sa saatat, puhu my?skin! Jos kalmistot ja haudat hautaamamme Takaisin luovat, hautapatsainamme Sitt' olkoon haukkain kuvut!
(Haamu katoaa.)
LADY MACBETH. Mit?? Viek? Miehuutes hulluus?
MACBETH. H?net n?in, niin totta Kuin t?ss? seison!
LADY MACBETH. Hyi, hyi, h?pe?!
MACBETH. Vert' ennenkin on juossut, muinaisaikaan, Ennenkuin tavat perkas ihmisyys; Ja sittenkin on monet murhat tehty, Kamalat kuullakin. Jos siihen aikaan L?it miehen p??st? aivot, niin h?n kuoli, Ja siin? kaikki. Nyt h?n nousee yl?s, Kakskymment' uhka verihaavaa p??ss?, Ja viepi paikkamme. T?? kummempaa on Kuin murha moinen.
LADY MACBETH. Vierahanne, herra, Te laiminly?tte.
MACBETH. Ah! en muistanut -- Mua rakkaat vieraat, ?lk?? ihmetelk?; Mua vaivaa kumma heikkous, turha sille, Ken tuntee mun. Nyt, kaikkein onnen malja; Sitt' istuudun. -- Hoi! Viinisarkka t?yteen! Nyt koko seuran terveydeksi juon, Ja yst?v?mme Banquon, jota kaipaan. Josp' olis t?ss? h?n! Niin, onneks olkoon H?nen ja kaikkein!
HERRAT. Alamainen kiitos!
(Haamu palajaa.)
MACBETH. Pois! Silmist?ni pois! Maan k?tk??n vaivu! Luus ytimett?m?t on, veres kylm?; N?k?? silmiss?s ei noissa, joilla Sa tuijottelet.
LADY MACBETH. T?m?, hyv?t herrat, Tavallist' ompi vaan, ei muuta mit??n. Mut illan ilon h?iritsee se meilt?.
MACBETH. Mit' uskaltaapi mies, min' uskallan. K?y p??lle niinkuin Ven??n villikarhu, Hyrkanian tiiker', julma sarvikuono, Muu muoto ota paitse tuo, ja hermon' Ei vahvat j?rky. Tule henkiin j?lleen Ja korpehen mua vaadi miekkasille, Ja pelvosta jos piilen, naisten hemmuks Mua silloin hauku. Pois, sa hirmuhaamu! Pois, tyhj? ilve! (Haamu katoaa.) No, kas niin! Kun poistuit, Mies olen taas. -- Ma pyyd?n, istukaa!
LADY MACBETH. Ilomme veit ja rikoit hauskan seuran Mit' ihmeytt?vimm?ll? h?iri?ll?.
MACBETH. Kuin n?ky moinen h?mm?stytt?m?tt? Vois ohi kiit?? kes?pilven lailla? Omalle itselleni teet mun vieraaks, Kun aattelen sun n?hnees moisen ilmeen Ja luonnon puna sent??n poskes peitt??, Kun minun kalpeat on pelvost' aivan.
ROSSE. Mink' ilmeen, kuninkaani?
LADY MACBETH. Pyyd?n, vaiti! Pahemmaks yh? k?y h?n; kysymykset Vihoittaa h?nt?. Hyv?? y?t? kaikki! Nyt arvovuorost' ?lk?? huoliko, Vaan menk?? kaikki kerrassaan.
LENOX. Hyv' y?t?! Paremman voinnin kuninkaalle suomme.
LADY MACBETH. Hyv' y?t? kaikillen!
(Lordit ja seuralaiset menev?t.)
MACBETH. Se vaatii verta.[10] "Veri verta vaatii", sanotaan. On n?hty Puun puhuvan ja kiven liikkuvan. ?lykk??t tiet?j?t ja poppamiehet Harakan, korpin, naakan lennost' ilmi Salaisimmatkin murhaty?t on saaneet. -- Mik' aika y?st? on?
LADY MACBETH. Se aamun kanssa Juur' riiteleepi, onko y? vai p?iv?.
MACBETH. Mit?p? siit? sanot, kun ei Macduff Pitoihin tullut?
LADY MACBETH. Laitoitko sa sanan?
MACBETH. Sen satuin kuulemaan: mut sanan laitan. Jokaisen talon palvelijoissa mulla On nuuskijoita. Huomenn' -- ani varhain -- Luo velhojen ma l?hden: lis?? heid?n Puhua pit??. Pahimmilla keinoin Pahinta tiet?? halaan. Hy?dyksen' Saa kaikki v?ist??; olen verehen Niin syv?lt' astunut, ett' yht? n?in, Palaanko vaiko kaalaan eteenp?in. Mun p??ss?n' oudot tuumat ty?ksi hautuu; Ne teht?v?t on, ennen kuin ne lautuu.
LADY MACBETH. Sult' uni puuttuu, kaiken luonnon h?yste.
MACBETH. No, maata siis! T?? hairaus pelotusta On alkajan: ty? vaatii tottumusta. Viel' ollaan toiminnassa liian nuoret.
(L?htev?t.)
Viides kohtaus.
Nummi.
(Ukkosen jylin??. Samat kolme noita-akkaa tulevat ja kohtaavat Hekaten.)
1 NOITA. No, Hekate, te liette suutuksissa?
HEKATE. Niin, eik? syyt?, h?ijyt niskurit te Ja riettaat velhot? Kuinka uskalsitte Noin ongelmoilla Macbethin Ajella murhan vehkeisin? Ja mua, noitain em?nt??, Pahuuden salakeksij??, Ei kutsuttuna neuvontaan, Tekoa taian katsomaan! Ja mik? pahin: vaivaanne Tuo ilkimys ei palkitse; Se h?ijy, rietas itse??n Vaan rakastaa ja hy?ty??n. Parannus tehk??! Poistukaa! Ja huomenna mua kohdatkaa Varahin Acheronin suulla; Siell' onnens' saa Macbethkin kuulla. Mukana sauvat, kattilat Ja muutkin taikatavarat! Mun matkan' ilmaan on: t?n' y?n? On hirmuhanke mulla ty?n?. Suurt' ennen puoltap?iv?? teen: Utuisen taikapisareen Kuun sarvella n?en riippumassa; Ajoissa k?yn sen noutamassa. Kun tenhojuonin keit?n tuon, Siit' irmahenget moiset luon, Ett', eksytt?en hurmallansa, Ne viev?t h?net suunniltansa. H?n ?lyn, armon, kaikki hylk??, Ei sallimaa, ei surmaa pelk??. Suruttomuus se suorin tie, Jok' ihmislapset katoon vie. (Laulua ilmassa: "tule pois, tule pois", j.n.e.) Vait! Utupilvell' istuu odottain Ja mua kutsuu pikku haltijain.
(Katoaa.)
1 NOITA. Pois rient?k??mme! Kohta palajaa h?n.
(Noidat katoavat.)
Kuudes kohtaus.
Fores. Huone linnassa.
(Lenox ja toinen lordi tulevat.)
LENOX. Mit' ?sken lausuin, viittaust' oli vaan; Sit' itse ajatelkaa. Kummat