Macbeth

独
Macbeth

The Project Gutenberg EBook of Macbeth, by William Shakespeare This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Macbeth
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Cajander
Release Date: October 17, 2005 [EBook #16893]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MACBETH ***

Produced by Tapio Riikonen

MACBETH
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1885.

N?ytelm?n henkil?t:
DUNCAN, Skotlannin kuningas. MALCOLM, | h?nen poikansa. DONALBAIN, | MACBETH, | h?nen sotav?kens? p??llik?t. BANQUO, | MACDUFF, | LENOX, | ROSSE, | MENTETH | Skotlannin ylimyksi?. ANGUS, | CATHNESS, | FLEANCE, Banquon poika. SIWARD, Northumberlandin kreivi, englantilaisen sotajoukon p??llikk?. Nuori SIWARD, h?nen poikansa. SEYTON, Macbethin adjutantti. Macduffin poika. Englantilainen l??k?ri. Skotlantilainen l??k?ri. Sotamies. Portinvartija. Vanhus. Lady MACBETH. Lady MACDUFF. Lady Macbethin kamarirouva. HEKATE ja kolme noitaa.
Lordeja, sotaherroja, sotamiehi?, murhamiehi?, seuralaisia ja l?hettil?it?. Banquon haamu ja muita n?kyj?.
Nelj?nnen n?yt?ksen loppupuoli tapahtuu Englannissa, kaikki muut tapaukset Skotlannissa.

ENSIMM?INEN N?YT?S.
Ensimm?inen kohtaus
Aukea paikka. (Ukkosen jylin?? Ja leimauksia. Kolme noitaa tulee.)
1 NOITA. Kons' yhdymme taas; mi merkki sen, Rajuilmako, leimaus, ukkonen?
2 NOITA. H?ly taistelun kun laannut on Ja voiton tuo tai tappion.
3 NOITA. Siis ennen laskemist' auringon.
1 NOITA. Ja paikka mik??
2 NOITA. Nummen rinne.
3 NOITA. Macbethkin silloin saapuu sinne.
1 NOITA. Tulen, harmio.[1]
2 NOITA. Konna huutaa.
3 NOITA. Heti, heti!
KAIKKI. H?ijy on kaunis ja kaunis on h?ijy; Sumussa ja pilviss? noidat ne leijuu.
(Katoavat.)
Toinen kohtaus.
Leiri Foresin l?hell?.
(Miekankalsketta kuuluu. Duncan kuningas, Malcolm, Donalbain, Lenox ja seuralaisia tulee. Soturi veriss??n kohtaa heid?t.)
DUNCAN. Ken tuossa veriss??n? On n?k? h?ll?, Kuin kapinasta uuden uutukaista H?n tiet?isi.
MALCOLM. Se sama mies on, joka Soturin oivan, karskin lailla iski Mun kahleist' irti. -- Terve, urho veikko! Nyt kuninkaalle kerro, kuinka sodan Ol' l?htiess?s laita.
SOTURI. Ep?varma, Kuin kahden uupunehen uijan, jotka, Taidolleen haitaks, toisiins' iskev?t. Macdonwald julmus -- kapinoitsijaksi Omansa aivan: kihistenp? versoo H?ness? muukin konnuus -- l?nsisaarilt' Avukseen kernit sai ja gallowglassit; Ja onnetar, hymyillen kiroty?lle, Sai petturille portoks; mutta turhaan: Macbeth, jot' urhoks syyst? mainitaan, Ilkkuillen onnetarta, maalla miekka, Jok' yh? viel? verit?ist??n h?yrys, Miehuuden sankarina raivas tiens? Tuon orjan luokse suoraan; Ei k?tt? paiskannut, ei hyv?stellyt, Vaan vatsan halkas leukapieliin saakka Ja kallon nosti meid?n muurillemme.
DUNCAN. Oi urho serkku! Uros ansiosta!
SOTURI. Kuin p?iv?n koita julmat ukonilmat Ja myrskyt haaksirikkojatkin seuraa, Niin hurman l?hde t??kin turmaa huokui. Kuningas skottein, huomaa, huomaa! Tuskin Miehuuden aseill' oli oikeus ly?nyt K?p?l?m?kehen nuo k?pp??t kernit, Kun Norjan herra, etuansa k?ytt?in, Aseilla kirkkailla ja virkein voimin Jo t?ytti p??lle.
DUNCAN. Mut Macbeth ja Banquo? Heit' eik? s?ikytt?nyt tuo?
SOTURI. Heh, kyll?: Kuin j?nis leijonaa, tai varpu kotkaa. Olivat, totta puhuin, niinkuin tykit Ladatut kaksin kerroin jyrin?ll?; Niin he Kahdesti kaksin kerroin l?iv?t vastaan. Veress? kylpe?k? teki mieli, Vai uutta Golgathaako kuuluks tehd?, En tied? min? -- Apua huutaa haavani; ma voivun.
DUNCAN. Kuin sanas kaunistaa sua haavas; maineen On maku kummassakin. -- Haavur' tuokaa.
(Soturi saatetaan ulos.) (Rosse tulee.)
Ken tuossa tulee?
MALCOLM. Jalo Rosse-thani.[2]
LENOX. Mi kiire h?nen silmist?ns? vilkkuu? Hoin katsoo se, ken jotain suurta tiet??.
ROSSE. Jumala kuningasta varjelkoon!
DUNCAN. No, mist? matka, jalo thani?
ROSSE. Fifest?, armollinen kuninkaani. Siell', ilmaa piesten, liput Norjan liehtoo V?kemme viile?ksi. Norja itse Hirveill? joukoillaan, ja apunansa Tuo kurja kavaltaja Cawdor-thani, Aloitti julman taistelun, siks ett? Bellonan rautahame sulho,[3] h?lle Ruveten vertaiseksi, -- k?si k?tt? Ja miekka kavaltajan miekkaa vasten -- Masensi korskan mielen. Lyhyesti: Me voiton saimme.
DUNCAN. Mik? suuri onni!
ROSSE. Niin ett? nyt Sven, Norjan kuningas, Meilt' anoo rauhaa. Mutta kaatuneitaan Ei haudata h?n saanut, ennenkuin h?n Saarella pyh?n Columbanin maksoi Viistuhat taaleria yhteiskassaan.
DUNCAN. Tuo Cawdor luottoan' ei en?? pet?. -- Julista h?lle surma. Macbeth nyt On Cawdor-thanin arvon perinyt.
ROSSE. Sen t?ytt?? tahdon koittaa.
DUNCAN. H?n mink? menetti, sen Macbeth voittaa.
(L?htev?t.)
Kolmas kohtaus.
Nummi. (Ukkosen jylin??. Samat kolme noitaa tulevat.)
1 NOITA. Miss' olet ollut, sisko?
2 NOITA. Sian tapossa.
3 NOITA. Ent? sin?, sisko?
1 NOITA. Helmastaan laivur'akka kastanjoita S?i hotki hotkimistaan. "Annas", sanoin: "Pois hiiteen, noita!" huus se ihrahaaso. Mies Tiger-laivall' on Aleppoon mennyt; Mut h?nn?t?nn?p? rottana Per?ss? ma seilaan seulassa; Sen ma teen, sen ma teen, sen ma teen.
2 NOITA. Saat tuulen multa.
2 NOITA. Oi, sisko kulta!
3 NOITA. Ma toisen annan.
1 NOITA. Muut kaikki ma luonani kannan. Joka sataman ja sopen, Kaikki ilmansuunnat lopen Kiert?en ne kaartavat. Hein?ks h?net kuivatan, ?in ja p?ivin karkoitan Unen h?nen silmist?ns?, Noidun h?nen el?m?ns?. Yhdeks?sti yhdeks?n Raskaan viikon karsinnan Hivuen saa kest?? h?n. Vaikk' en laivaa hukkaan saiskaan, Myrskyn piest?v?ks sen paiskaan. Kas, mik? mulla!
2 NOITA. N?yt?, n?yt?!
1 NOITA. Laivurin peukalo, n??tk?s vaan, H?n hukkui kotimatkallaan.
(Rummun p?rrytyst? ulkona.)
3 NOITA. Haa, rummut soi! Se on Macbeth, oi! Kaikki. Velhosiskot k?sikk?in Maat ja meret kiit?? n?in Hy?rin py?rin piirisill?: Kolme sulle ja kolme mulle Ja kolme viel?, siit' yheks?n tullee. Seis! -- Nyt taika on kohdallaan.
(Macbeth ja Banquo tulevat.)
MACBETH. N?in julman kaunist' en ole p?iv?? n?hnyt.
BANQUO. Et??ll?k? on Fores? -- Keit? nuo Noin kuihtuneet ja pukimeltaan jylh?t? Maan asukkailt' ei n?yt? he ja sent??n Maan p??ll?