Macbeth | Page 7

saa Macbeth.
MACDUFF. Nimitetty H?n on ja Sconiin kruunattavaks mennyt.
ROSSE. Ja miss? Duncanin on ruumis?
MACDUFF. Colmes-killin pyh??n k?tk?paikkaan viety, Miss' esi-isienkin lep?? luut.
ROSSE. Menettek? te Sconihin?
MACDUFF. En, serkku; Ma Fifeen l?hden.
ROSSE. Min? menen Sconiin.
MACDUFF. Hyv?sti! Ett'ei toteen vaan k?y aate: Parempi uutta oli vanha vaate!
ROSSE. Hyv?sti, is?!
VANHUS. Herran siunaus teille Ja niille, jotka pahan hyv?ks s??nt?? Ja vihamiehet yst?viksi k??nt??!
(L?htev?t.)

KOLMAS N?YT?S.
Ensimm?inen kohtaus.
Fores. Sali linnassa.
(Banquo tulee.)
BANQUO. Nyt olet se: kuningas, Cawdor, Glamis Ja kaikki, mit? ennustivat velhot. Petosta vaan sun k?ytt?neesi pelk??n. Mut sanottiin tok', ett'ei sukuus j?is se, Vaan ett? kuningasten kanta-is?ks Tulisin min?. Totuutta jos heiss' on -- Ja sinusta, Macbeth, se selv??n n?hd??n -- Miks ei he minullenkin ennustajiks Ruveta vois ja toivoani nostaa? Mut vaiti siit?!
(Torventoitauksia. Macbeth kuninkaana, Lady Macbeth kuningattarena, Lenox, Rosse, hoviherroja, hovinaisia ja seuralaisia tulee.)
MACBETH. Tuossapa se paras On vieraamme!
LADY MACBETH. Jos h?n ois unhotettu, Ois suureen juhlahamme aukko j??nyt, Ja pilall' oisi kaikki.
MACBETH. T?n? iltan' On juhlapidot meill?, pyyd?n, ett? Tulette tekin.
BANQUO. Teid?n korkeutenne Vaan k?skek??n, ja velvollisuus teihin Mun sitoo siteill' ikikest?vill?.
MACBETH. L?hdetten iltapuolla?
BANQUO. L?hden, herra.
MACBETH. T?n p?iv?n neuvotteluss' oisi muuten Mielt?nne kuultu, jok' on aina viisas Ja onnekas; mut huomiseks se j??k??n. Kauasko matka on?
BANQUO. Niin kauas, ett? Se ajan t?ytt?? t?st? iltaan asti. Paremmin jos ei hepo juokse, t?ytyy Y?lt' ottaa lainaks pari synkk?? tiimaa.
MACBETH. Pois ?lk?? j??k? vaan!
BANQUO. En, ruhtinaani.
MACBETH. Veriset lankomme ne Englannissa, Ma kuulen, piilev?t ja Irlannissa. Tunnustamatta julmaa is?nmurhaans' Valeita outoj' ajavat he kansaan. Huomenna siit?, jolloin muutenkin Kokohon meit? vaatii valtatoimet! Ratsaille joutuun! Hyv?st'! Illalla Siis tavataan. Mukana onko Fleance?
BANQUO. On, herra. Aika kiiruhtaapi.
MACBETH. Olkoot Heponne varmat jaloiltaan ja virmat! N?in satulainne turviin j??k??tten! Hyv?sti! -- (Banquo l?htee.) Jokaisella nyt kello seitsem??n on Vallassaan aika, ett? seurast' oisi Sen suuremp' ilo. Iltaan asti yksin Tahdomme j??d?. Siksi, Herran haltuun!
(Kaikki l?htev?t, paitse Macbeth.) (Palvelija tulee.)
Mies, kuules! Ovatko ne miehet t??ll??
PALVELIJA. He linnan portill' odottavat, herra.
MACBETH. Tuo sis??n heid?t! -- (Palvelija l?htee.) T?m? tila ei Niin mit??n ole, jos ei turvaa ole. Tuon Banquon suhteen suuri mull' on pelko: Sen miehen kuninkaallisessa luonteess' On jotain hirve??. H?n uskaljas on; Ja paitse t?t? rohkeutt' on h?ll? ?ly?, joka varmast' uljaat tuumat Vie m??r?n p??h?n. Muut' en ket??n pelk?? Kuin h?nt?. Henken' alleen masentaa h?n, Niinkuin Antonion suhteen Caesarin Sanotaan tehneen. Velhoja h?n s?tti, Kuninkaan nimen kun he mulle soivat, Ja k?ski heid?n haastaa h?lle. Silloin Profeettain lailla tervehtiv?t h?nt? Lukuisten kuningasten kanta-is?ks. Mun p??h?n' asettivat mahon kruunun Ja kourahani kuivan valtikan, Jonk' outo muukalainen siit? riist??, Kun poikaa mull' ei ole. Niin jos on, Ryvetin sieluni Banquon lapsen t?hden, Sen t?hden hurskaan Duncanin ma tapoin, Sen t?hden tunnonrauhan' myrkytin Ja autuuteni helmen ihmiskunnan Viholliselle myin h?nt' auttaakseni Kuninkaaks, Banquon lasta kuninkaaksi! Ei, ennen taisteluun sun haastan, onni, Ja sodin kanssas henkeen, kuolemaan! Ken siell?? -- (Palvelija palajaa kaksi murhaajaa seurassaan.) Pois, ja varro, kunnes kutsun. -- (Palvelija l?htee.) Teit' emmek? me eilen puhutelleet?
1 MURHAAJA. Kyll', armollinen herra.
MACBETH. Hyv?! No, Olettenko sit' aprikoinneet? Tietk??s, Se h?n on, joka ennen muinen salpas Teilt' onnen tien, vaikk' arvelitte siksi Mua viatonta. Sen jo viime kerrall' Osoitin teille; selv?ks tein, kuin teit' on Petetty, peijattu; ma keinot n?ytin Ja niiden k?ytt?j?t ja kaikki, josta Jo p?hk?kin ja mielipuoli huomaa Sen Banquon ty?ksi.
1 MURHAAJA. Sen te selvititte.
MACBETH. Niin, mutta viel? muutakin, jok' aiheen' On t?h?n yhdynt??mme. Olettenko Niin k?rsiv?iset luonnostanne, ett? Tuon sied?tten? Niin laupiaatko, ett? Mies-paran tuon ja h?nen lastens' eest? Rukoilette, tuon, jonka k?si raskas Teit' alas hautaan painoi sek? saattoi Ij?ksi omaisenne mieron tielle?
1 MURHAAJA. Kuningas, miehi? me olemme.
MACBETH. Niin, miehist? te kirjoiss' ehk? k?ytte Kuin lukki, hurtta, h?kki, tiisti, rakki Ja luppakorva, joilla koiran nimi On kaikilla; mut arvolistass' ero On talon-, lintukoiran, vilkkaan, laiskan Ja viekkaan v?lill?, sen lahjan mukaan, Jonk' aulis luonto kullenkin on suonut, Ja josta kullakin on eri k?lli Muist' eroitteeksi, jotka lista merkkii Samaksi kaikki. Niinp? ihmisenkin. No, jos nyt listass' oletten ja ette Alinta miehenluokkaa, ilmaiskaa se, Niin povellenne uskon toimen, joka, Jos teette sen, vihollisenne sortaa Ja rakkauteeni kiinni teid?t solmii. H?n el?m?ll??n terveyteni t?rv??; Paranen, jos h?n kuolee.
2 MURHAAJA. Min?, herra, Mies olen, jota mailman iskut, potkut Niin h?rn?nneet on, ett'en huoli mit? Mailman kiusaks tehnen.
1 MURHAAJA. Min? my?skin
Niin vaivattu, niin kovan onnen ly?m?, Ett' el?m?ni alttiiks annan, jos sen Parantaa sill? voin tai p??st? siit?.
MACBETH. Ett' oli Banquo vihollinen teille, Nyt tied?tten.
2 MURHAAJA. Niin oli.
MACBETH. Niin my?s mulle, Ja niinkin verivihaisesti, ett? Jokainen hetki h?nen el?m?st??n Mun syd?nvertan' kysyy. Voisin kyll? H?nest? p??st? julkivaltaa k?ytt?in Ja tunnustan sen suoraan, mut en saata Er?ilt? yst?vilt?, jotka meille On yhteiset ja joihin panen arvon; Vaan t?ytyy mun h?nt' itke?, vaikk' itse Ma h?net tapoin. Senp? vuoksi teilt? Apua kosin nyt, n?in ihmisilt? Tekoni peitt?in monestakin syyst?.
2 MURHAAJA. Me teemme, herra, mit? k?skette.
1 MURHAAJA. Niin, vaikka henki --
MACBETH. Miehuutenne kuultaa Jo silmist?nne. Tunnin kuluessa Osoitan teille paikkanne ja m??r??n Sopivan ajan ihan piiramalleen. T?n'