Macbeth | Page 6

ett? viina sinut viime y?n? petti.
PORTINVARTIJA. Niin kyll?kin, suut, silm?t t?yteen; mutta min?p? petoksen kostin; ja luulenpa, ett? kyll?kin puoltani pidin, sill? vaikka h?n pari kertaa sieppasi jalat altani, keksinp? keinon saada h?net maalle samaa tiet?, mit? oli tullutkin.
MACDUFF. Hereill? onko herras? -- Kolkkeellamme Me h?net her?timme: tuossa on h?n.
(Macbeth tulee.)
LENOX. Huomenta, jalo thani!
MACBETH. Terve teille!
MACDUFF. Kuningas joko noussut lie?
MACBETH. Ei viel?.
MACDUFF. H?n k?ski, ett? varhain her?tt?isin; Lie my?h? jo.
MACBETH. Vien teid?t h?nen luokseen.
MACDUFF. Sen tied?n suloiseksi vaivaks teille; Mut vaivaa on se kuitenkin.
MACBETH. Ty? mieleinen se meille vaivan korvaa. Tuoss' ovi on.
MACDUFF. Ma huutaa rohkenen; Se ty?ks on mulle pantu.
(Menee.)
LENOX. L?hteneek? Kuningas t?n??n?
MACBETH. L?htee -- niin on m??r?.
LENOX. Y? oli jylh?. Majassamme tuuli Kukisti savutorvet; valitusta Ilmassa kuultiin, julmaa kuolontuskaa Ja hirmu??nin ennustelemista, Paloa, murhaa, h?vityst? hurjaa Ajalle tuskaiselle syntyv?ksi. Pimeyden lintu kaiken y?t? huusi; Sanovat maankin olleen kuumeissansa Ja v?risseen.
MACBETH. Niin, jylh? oli y?.
LENOX. Mun nuori muistini ei toista muista Sen vertaista.
(Macduff palajaa.)
MACDUFF. Oo, kauheata, kauheata, kauheata! Ei kieli eik? syd?n sua saata K?sitt?? eik? nimitt??!
MACBETH & LENOX. Mik' ompi?
MACDUFF. Nyt taitotekonsa on tuho tehnyt! Kuin kirkonvaras murtanut on murha Vihittyyn Herran huoneeseen ja hengen Templist? ry?st?nynn?.
MACBETH. Kuinka? Hengen?
LENOX. Kuninkahanko?
MACDUFF. Menk?? huoneeseen, ja Sokaiskoon silm?t teilt? toinen Gorgo; -- Mua ?lk?? puhumahan vaatiko -- N?hk??, ja puhukaatte sitten itse. -- (Macbeth ja Lenox l?htev?t.) Hoi, h?t?kello soimaan! -- Nouskaa, nouskaa! -- Petosta! Murhaa! Banquo, Donalbain! Ja Malcolm! Nouskaa! Pois tuo veltto uni, Tuo kuolon hahmo; itse kuoleman te Nyt n?ette! -- Nouskaa katsomahan kuvaa Sen suuren tuomion! -- Malcolm! Banquo! Nouskaa Kuin haudasta ja aavein' ilmi tulkaa, Ett' ois t?? hirmu t?ysi! Kello soimaan!
(H?t?kelloa soitetaan.) (Lady Macbeth tulee)
LADY MACBETH. Miks talon nukkujia kokoon kutsuu Noin jylh? torvi? Sanokaa!
MACDUFF. Lady armas, Mun kerrottavani ei sovi teille: Sanani murhan tois, jos vaimon korvaan Ne koskis. (Banquo tulee.) Banquo! Banquo! Murhattun' on Kuninkaamme ja herramme!
LADY MACBETH. Voih! voih! Meill?k??
BANQUO. Hirveint?, miss' olkoonkin! -- Sanasi, Macduff, peruuta, ja sano, Ett'ei niin ole.
(Macbeth ja Lenox palajavat.)
MACBETH. Voi, jos oisin kuollut Vaan tiimaa ennen t?t? tapausta! Olisin autuas silloin. T?st? l?htein Ei totuutt' ole lainkaan maailmassa; Petosta kaikki! Armot, arvot tyhj??! El?m?n viini maahan juossut on, Ja kerskaks kellariin j?i pelkk? sakka.
(Malcolm ja Donalbain tulevat)
DONALBAIN. Hukassa mik??
MACBETH. Te, vaikk' ette tied?: Verenne alku, synty, hetesuoni Tukittu on, tukittu itse l?hde!
MACDUFF. Is?nne on he murhanneet.
MALCOLM. Voi! Ketk??
LENOX. Sen passarit on n?ht?v?sti tehneet. Veriss? oli k?det, kasvot heill?, Ja puukot heid?n pieluksillaan viel? Ol' aivan kosteat. He tuijottivat, Tunnoiltaan ollen aivan. Moisten hoidoss' Ei ole turvattuna ihmishenki.
MACBETH. Voi, ett? vimmoissani tapoin heid?t!
MACDUFF. Miks teitte sen?
MACBETH. Ken s?ikkynyt ja viisas Voi samass' olla, lempe? ja hurja, Kuninkaan mies ja puoleton? Ei kenk??n. Tulinen lempi kiihkoissansa voitti S?vyis?n j?rjen. T?ss? makas Duncan.
Hopeap??ss? veren kultareunus Ja haavat ammottain kuin aukko, josta Tuho sis??n rynt??; tuossa murhamiehet, V?rihin ammattinsa tahrattuina, Rivoina puukot hurmeen tahmass' aivan. Ken, joll' on syd?n lempiv?, ja siin? Rohkeutta n?ytt?? t?t? lempe?ns?, Vois mielt??n malttaa?
LADY MACBETH (py?rtyvin??n). Auttakaa mua t??lt?!
MACDUFF. Lady? hoitakaa!
MALCOLM. Me vait olemme, Me, joill' on t?ss? suurin surun syy!
DONALBAIN. Vait'-olo paras: t??ll? kova onni Vois kairanrei?n lymyst' ?kkip??t? Karata meihin. Pois! Ei kyyneleemme Viel' ole kyps?t.
MALCOLM. Eik? valloillansa Surumme suuri.
BANQUO. Lady? hoitakaa! (Lady Macbeth kannetaan pois.) Alastoman ja paljaan heikkoutemme Kun saamme verhotuksi, yhtyk??mme T?t' inhaa verity?t? tutkimaan. Meit' ep?ilys ja kauhu v?risytt??; K?dess? Kaikkivallan seison t?ss?, Ja luihun kavalluksen salajuonta Ma sodin vastaan.
MACDUFF. Min? my?s.
KAIKKI. Me kaikki.
MACBETH. Nyt t?ysi miehen asu joutuun ylle! Salissa sitten yhdyt??n.
KAIKKI. Hyv' on!
(Kaikki l?htev?t, paitse Malcolm ja Donalbain.)
MALCOLM. Mit' aiot? Hyv' ei ole t?nne j??d?. Surua teeskell? on viekkaan helppo. Ma l?hden Englantiin.
DONALBAIN. Min' Irlantiin. On ero turvaks kummallenkin meille. T??ll' ovat hymyt tikareita t?ynn?, Ja verisin on veriheimolainen.
MALCOLM. Tuo murhan nuoli, joka ammuttiin, On viel? lennossansa. Paras meid?n On sit? karttaa. Ratsun selk??n siis! V?hemm?lle nyt j??hyv?iset j??k??t. Pois varkain! Konsa turma tuloss' on, Ei varas lie ken turvaa pakohon.
(Menev?t.)
Nelj?s kohtaus.
Linnan edustalla.
(Rosse ja er?s vanhus tulevat.)
VANHUS. Vuoskymmeni? seitsemisen muistan; Sill' ajall' olen monta kummaa n?hnyt Ja julmaa p?iv??; mutta kaikki leikiks T?? hirmu-y? on tehnyt.
ROSSE. N?et s?, is?: Vihoissaan ihmist?ist? taivas uhkaa Verist? lavaa. Kello n?ytt?? p?iv??, Mut synkk? y? tukeuttaa taivaan lampun. Y?n kunniaksko vaiko p?iv?n h?vyks Maan kasvot hautaa pimeys nyt, kun niit? El?v?n valon tulis suudella?
VANHUS. Se luonnotont' on kuin tuo ?inen ty?kin. Tiistaina hiirensy?j? huuhka sieppas Ja tappoi pilviss' ylv?st?v?n haukan.
ROSSE. Duncanin ratsut -- kumma, mutta totta -- Nuo somat, kauniit, rodun valiot, Hurjistuneina pilttuuns' s?rkiv?t, Kurista huolimatta maalle sy?sten Ik??nkuin sotaan ihmiskuntaa vastaan.
VANHUS. Sanotaan, ett? toisiaan he s?iv?t.
ROSSE. Niin tekiv?tkin; sen ma kummakseni N?in omin silmin. -- Tuossa kunnon Macduff! (Macduff tuke.) No, milt? n?ytt???
MACDUFF. Ettek? te n?e?
ROSSE. Jo tiettyn' onko, ken on murhan tehnyt?
MACDUFF. Ne, jotka Macbeth tappoi.
ROSSE. Taivaan taatto! Mik' etu heill? siit??
MACDUFF. Lahjotuita! Kuninkaan pojat, Donalbain ja Malcolm, Paenneet ovat, joka tekee heid?t Ep?ilt?viksi.
ROSSE. Sekin luonnotonta! Oo, kunnianhimo ahnas, joka ahmaat Noin oman elinmehus! -- Luultavasti Kuninkaaks nyt