Maaliskuun lauluja; Tarina suuresta tammesta; Yökehrääjä | Page 8

ei viel? ilman impi?suostu sulhonsa sylihin.
Tuostapa ulapan urho?ep?toivohon topertui,?suri y?ss? yksin?ns?,?h?myss? h?veten itki,?itki ilmoille surunsa,?kaihonsa utuna kantoi.
Mutta katso! Kaihopilvet,?kyynelten utuiset uhrit,?korkeammalle kohosi?kuin vihan vihuriaallot,?tai hymy hyv?n syd?men;?nousi taitse taivon kaaren,?otavaisen olkap?itse,?sylihins? immen sulki,?kaulasi Kapehen nuoren,?kuiski kummia sanoja,?ulpujen utuista kielt?,?kertoi kaihoja kev?h?n,?umppujen unelmamielt?,?lemmen nuoren nautinnoita,?luonnon luomisen lumoa.
Silloin Ilmatar ihana?tunsi tuntehen povessa,?tuskan niin ilonihanan,?riemun niin surunsuloisen,?kuin on kuutamo kev?inen?ilman tumman tuoksutessa--?ja h?n astuikse alemma,?vaipui valtahan utujen.
*
Vieri impi veen emona,?meren laajan morsiona,?vuotta seitsem?n satoa,?yhdeks?n yr?n ike?,?allansa aliset aallot,?yll?ns? ylinen taivas--?Siell? syntyi V?in?m?inen?lemmest? meren ja ilman.
KUN KELLO SEISOO--
T?? kansa on kuin kaupunki,?min tornin kello seisovi,?ja aikaa kysym?h?n niin?nyt kaikki juoksee naapuriin.
Mut toisen kello edist???ja toisen j?lkeen ihan j???ja kaikki toimet nurin k?y,?kun ajan johtajaa ei n?y,
Jos t??ll' ois _mies_, jos yksikin,?niin itse nousis tornihin?ja voiman oikeudella h?n?sen kellon vet?is k?ym?h?n.
Ja huutais: ?N?in on aika maan!?--?ja oman p??ns? mukaan vaan?h?n ajan kellon asettais--?ja kaikki uskoa sen sais!
Ja vaikk' ei ois se tullutkaan?niin sekunnilleen oikeaan,?ois p?lk?h?st? p??sty pois?ja jokin aika saatu ois.
Mut mies se viipyy, viipyy vaan?ja yh? seisoo kello maan?ja kaikki toimet nurin k?y,?kun ajan johtajaa ei n?y.
LEMMINK?ISEN LAULU.
_Puhu tuuli purjehesen,?ahava aja alusta!_
Kal. XXIX.
Tule tuuli, tuui purtta,?vie?s veikkosi venett?,?anna juosta puisen purren,?menn? m?ntyisen venehen?saarelle sanattomalle,?niemelle nimett?m?lle!
Sinut tunnen kyll?, tuuli,?sin? vanhin veljist?ni:?saman saaren kainalossa?syntyi Ahti ja Ahava?ilman impien ilossa,?p?iv?n l?mm?n l?ikkehess?.
Niin m? kasvoin tuulen kanssa?nen?ss? utuisen niemen,?kuljin tuulen kumppalina,?vierin veljen? ahavan?ymp?ri sel?n sinisen,?lakkip?ien lainehien.
Tuuli se pojan povehen?puhalsi vihurit vinhat,?id?n irnut, kaakon karjut,?luotehen sotaiset soitot;?henki my?skin hell?t tuulet,?kodin armahat ahavat,?emosen etel?tuulet,?lemmen vienot l?nsileyhk?t.
N?inp? kaikki taivon tuulet?tunnen raukka rinnassani,?siksi kuikkana kujerran,?lokkina lotaeleime,?enk? tie?, kunne kuljen,?minne viepi mun vihuri,?viepik? kohin kotia,?vaiko mieron valkamoille.
Kaikki tunnen tuulten k?rjet,?paitsi pohjosen tere?!?viel' ei halla verta hyyd?,?puhalla puhurin henki?Ahtolan pojan povessa,?saati liedon Lemmink?isen.
Enk? kuikkana kujerra,?lokkina lotaja aina,?vaan ma kotkana kohoan,?haukkana viri?n viel?,?taivot kaarran, maat t?hyst?n,?halki ilmojen havisen.
Pel?tk?tte peipposeni,?varokatte varpuseni,?ilman kokkojen iloa,?taivon haukkojen halua!
Liid?n neitten linnan p??lle,?impien laelle lasken,?haiverran havukan lailla?tytt?parvesta parahan,?heleimm?n helmip?ist?,?kukkap?ist? kuuluisimman.
Puhu tuuli purjehesen?anna vauhtia ahava,?l?ikyt? alusta l?nsi,?lempi lenn?t? venett??saaren impien iloihin,?kassap?ien karkeloihin!
VANHOILLE.
Te seisotte keskell? kev?imen?kuin kaislikko mennehen kes?inen,?joka lahden rannassa s?ilyi?yli talven ja tuiskujen.
Se my?skin on nauttinut nuoruuttaan?ja kev??n n?hnyt on loistossaan,?kun p?iv?ss? aallot p?ilyi?ja tuuloset tuoksui vaan.
Niin lietona lehtojen helke soi,?niin vienoja viestej? tuuloset toi?ja perhonen silkkisiipi?yli kaislojen karkeloi.
Mut joutui syksy ja synk?t s??t,?sai kylm?t ilmat ja tuulisp??t?ja halla se maahan hiipi,?tuli pakkaset, tuiskut ja j??t.
Yli talven kaislat ne murheissaan?lumip?isin? rannalla seisoi vaan?ja kun vinkui talvinen tuuli,?he kuiskivat muistojaan.
Ja muistivat aikoja nuoruuden,?noit' aikoja toivojen, riemujen--?ja ij?ksi kuollehen luuli?he luonnosta kev?imen.
Kev?t taasen tuoksuja, toivoja toi,?taas lintujen lauluja lehdot soi,?taas lahdella sotkat soutaa?ja perhoset karkeloi.
Mut rannan kalpeat kaislat vaan?ne hiljaa huojuvat huolissaan?ja miettiv?t, miksih?n joutaa?koko luonto nyt riemuamaaan.
N?? aallot outoja heille on,?t??n tuulosen kuiske tuntematon?ja kumma on kukkien tuoksu?ja helkkin? haaviston.
Ei uutta se oo, on vanhaa vain,?mut vanhaa, mik? on uutta ain?kuin vieriv?n virran juoksu?ohi rantojen viljavain!
T?? laulu on laulua kev?imen,?t?? aalto on aaltoja nuoruuden,?joka ulapan tuulissa nousi?ja nyt vy?ryvi lahtehen!
Ken ei sit? ymm?rr? onneton on,?sen murtava hy?ky on aallokon,?sen ampuva ajan on jousi,?se kuoleman kulkija on!--
Te seisotte keskell? kev?imen??kuin kaislikko mennehen kes?inen,?joka lahden rannassa s?ilyi?yli talven ja tuiskujen.
V?IN?M?ISEN PALAUS.
?Oi joutuos V?in?m? vanha luo kaihovan kansasi taas,?nyt Suomessa suuri on juhla ja joulu on ymp?ri maas!?Jo paistavi p?ivyt meill? ja p??ll? on taivas sees,?mut poissa on Pohjan sampo ja vaiti on kantelees.?--
N?in kansan huuto se kaikui yli laaksojen, laineiden?ja pauhaten ilman patsaat satakerroin kertasi sen.??Oi joutuos V?in?m? vanha, sua kaihoten vartovi maas,?on tarvis sampoa uutta ja tarvis soittoa taas!?
Ja V?in?m? kutsun kuuli ja riemuten rinnassaan?h?n reilahan laivan laittoi ja hattarahaljakkaan,?ja lykk?si vesille venhon ja suuntasi Suomehen p?in?ja taivahan rannat j?tti ja pilvien paltehet n?in.
--Kas, Suomen lahdella laiva l?pi hyrskyjen kiid?tt??,?min kokka kuultavi kultaa ja p?iv?n? v?lkkyvi p??,?ja ruorissa istuvi urho niin muhkea muodoltaan--?ken lie, kenen lienevi laiva?--k?vi huuto nyt kautta maan.
Ja rantahan vierasta vastaan koko kansa se virtasi niin...?jo n?htihin laivan laatu, jo laskija tunnettiin!?Niin oudot on purjehet purren ja masto on kummana maan,?mut tulija ei ole outo, vaan tuttupa vanhastaan.
Ja rannalle kansa se joutuin telapuita nyt viskoelee?ja urhot kuusia kaataa, pojat kuoria kiskoelee:??H?n saapuvi, sankari suurin, h?n saapuvi Suomehen taas--?oi terve, V?in?m? vanha, taas vanhaan valkamaas!?--
Jo maalle laiva se laski, em? piirsi jo pohjahan,?mut silloin laitahan tarttui k?det kansan riemuavan?ja kauvas kaarnana laiva lens keskehen kuusiston?per?miehen rannalle tuoden--kuten maan tapa vanha on.
Nyt P?iv?n kummulle k?ytiin tulojuhloa riemuamaan,?kev?tjuhloa nuoren Suomen, valojuhloa V?in?n maan,?johon yhtyis nuoret ja vanhat ja aika vanha ja uus?ja muinaisp?ivien muistot ja toivojen vastaisuus.
Ikitammien sijalla kasvoi siell' lehto nyt kaunoinen?ja lietona leppien helke soi lempe? tuulosten;?mut viel' oli ennallansa kisatanner tanhuavain?ja paikallaan oli paasi, pyh? paatero loihtijain.
Ja lehdossa, lehvien alla taas haasteli harmajap??t,?siell' leimusi muistojen liekit, suli syd?nten j?ykkien j??t; ja kiert?en miehest? mieheen simasarkat vaahtiset k?y--?vaikk' kuultavi kannujen pohjat, ei muistojen pohjoa n?y.
Mut tuoltapa laulut liedot pyh?-illan ilmahan soi,?siell' aamun nousevan kansa kisakent?ll? karkeloi;?ei y?n ole varjoja siell?, ei murheen muistojakaan,?siell' liehuvi onni ja lempi ja toivehet nuoret vaan.
Ja kansan keskehen V?in? hymyhuulin istunut on?ja katsovi vanhojen juhlaa ja riemua nuorison.?H?n n?hnyt on onnessa kansan ja n?hnyt onpi sen