Maaliskuun lauluja; Tarina suuresta tammesta; Yökehrääjä | Page 9

y?ss'--?siin' istuvi muistojen urho, mut toivojen sankari my?s.
N?in juhlivi V?in?n kansa, n?in juhlivi V?in?n maa?ja ilma on onnea t?ynn? ja toivojen tuoksuntaa.?Meri kuohuvi kunnahan alla, kilo laineill' leikki? ly??ja kauvas kumpuja kaartaa k?en kukkujen kultavy?.
Mut kaunehin kassap?ist? nyt astuvi V?in?n luo?ja kantelon viisikielen ikitiet?j?n k?tehen tuo:??Oi ottaos omasi V?in?, suo soittosi soida taas,?ja laulaos vanha laulu--n?in pyyt?vi nuoret maas.?
Ja pitkin poskia V?in?n vedet virtasi tulvanaan,?kun vanhan, vaskisen soiton taas tunsi h?n polvellaan.?Ja riemuten kansa se huusi nyt rient?en tiet?j?n luo:??Oi laulaos vanha laulu, taas kantelon kaikua suo!?--
Mut silloin V?in?m? nousi ja harmajan nosti p??n?ja loihtijan outo lieska nyt leimusi silmist??n:??En vanhaa laulua laula, vaan uuden laulun ma juon,?ja aamua Suomeni armaan ma soittoni soida suon!?--
Nyt lehtohon V?in?m? l?ksi ja naulojen leppi? toi?ja halkoen vasket vanhat h?n kieli? uusia loi;?ja uutehen riemun kaikuun h?n soiton sommittaa?ja aamun sointuhun sorjaan h?n kantelon vanhan saa.
Ikipaadella V?in?m? istui ilo entinen polvellaan?ja paaden ymp?ri kansa se ??neti vartoi vaan ...?niin hiljaa lainehet loiski ja hiljaa kuunteli kuus--?jo helisi vasket vanhat, jo virisi virsi uus.
Se soi kuni ukkosen nuoli l?pi pilvien pauhoa vain,?se soi kuni kuutamon hohde yli ulpujen uinuvain,?se kertoi p?ivyen voimaa, valon voittoa kev?imen,?se luonnon aamua lauloi, ilon nousua ihmisten.
Yli aaltojen, alhojen, vuorten s?velkeijuset karkeli n?in?joka kuusehen kiiveten kilpaa, joka kukkahan pilkist?in:??Miks' uinut siskoni viel?, oi her?j? veikkoni, hei--?on p?iv?, on palannut V?in?, y?n peikoista pelkoa ei!?--
Kas, tuolta jo honkien alta sinihuntuja huiskaelee?ja oksilla haltiat harmaat hymyhuulin kuiskaelee!?Kas, t??ll? jo Vellamo itse meren kuohuja halkoelee?ja Ahtolan armahat immet yli aaltojen palkoelee.
Mik? helin? p?ivyen p??ll?, mik? kulina kuussa soi??Mik? kaarella siint?v?n taivaan niin kummasti kuultaa voi??Siell' Ilmatar aavojen merta punapilvell? purjehtii?ja Kuutar ja P?iv?t?r siell? valon huntuja huolehtii.
Jo kajahti kangashiekka, jo pemahti peltomaa,?kumu kuuluvi nurmen alta, aho liikkuvi, aaltoaa--?sielt' astuvi Mannun joukot, peri-is?nn?t ilmautuu,?esivainajat vainioiden ja Kammojen kansa muu.
Yli aaltojen, alhojen, vuorten n?in V?in?m?n soitto soi,?se kuorehen sielua loihti, se luontohon laulua loi.?Ja tuoksuen, helkkyen, soiden ilo kaikuvi kautta maan:?on her?nnyt luonnon henki, on syntynyt Suomen Pan!
KEV?TLAULU.
Terve p?iv? Pohjolahan,?terve Suomehen suvinen aika!?Terve lepikot lehtim??n,?terve k?k?set helkkym??n,?terve l?mpim?t lounatuulet,?lemmen tuulet,?tuoksumaan--?veet sinert?m?h?n,?maat vihert?m?h?n,?taivahan auteret tanhuamaan!
Paistaos armahin aurinko,?hellit? hempe? huomen!?Pitk?, pitk? on Pohjan y?,?kolkko on talvi Suomen.
Kauvan kattanut maata on?hallan ja h?m?r?n vy?,?kauvan on kuura?peitt?nyt maan,?kauvan on huura?huokunut mielihin hallaa vaan--
Paistaos armahin aurinko,?hellit? hempe? pouta,?jotta l?htisi syd?nten j???ja sulais rintojen routa.
Suo jo l?mpesi, sula on maa.?Joutukaa?kynt?j?t vakoja luomaan,?vakoja suoria vapauden,?uria uusia aattehen?halki harmajan suomaan!
Kyll' on maata kynt?j?ll??Suomen sinisaloilla,?korvet suuret, pellot pienet,?kynt?j?t v?h?v?kiset.
Joutukaa, joutukaa?kylv?j?t siement? tuomaan,?tietojen kylv?j?,?taitojen kylv?j??kynt?j?n uutehen uomaan,
jotta nousis nuori vilja,?kasvaisi Kalevan touko,?aaltoisi Suvannon auvo,?Suomen henki heilim?isi!
Kynt?k??, kylv?k??,?toukojen, toivojen aika on t??!?Toivehet milloin toteutuu,?milloin halla ne sy?.?Nyt on Suomen toukokuu,?nyt on kynn?n ja kylv?n ty?,?leikkuu, korjuu--kaikki muu?j??k??n Herran huomaan!
Ei voimoa puutu pelto?ja mehev? musta on multa,?kun taivas antavi sadetta vaan?ja l?mp?? p?iv?n kulta.
Ja Jumala armon-paistettaan?on Suomenmaalle suova?ja nostava orahat aaltoamaan?ja laihot laajat luova--?Ja riemuja raikuvi V?in?n maa?ja toivehet lauluja kaiuttaa?ja kautta kumpujen, vuorten?helavalkeat leimuaa.
Mut tyyni on kansojen surma,?ei myrsky, ei tuulisp??.?On aurinko toukojen turma,?jos kauvan kest?vi kaunis s???Poudan poika on velttous,?tyynen tytt? on saasta,?mut ukkonen ilmoja puhdistaa?ja tappaa tauteja maasta.
Ja id?st? nouseva polvi on?ja kaakosta kamala lonka,?mi taivahan lient?vi?myrskys?in?ja jylisten rient?vi?Suomehen p?in?mustana niinkuni muuri.
Ja synkk? on y??ja ukkonen vy?ryvi, salamat ly?,?ja maassa on murhe suuri.
Mut j?lkeen y?n ja ukkosen?taas taivas seijastuu?ja helmaan Suomen j?rvien?taas p?iv? heijastuu?ja leivo laulavi, lehto soi?ja tuoreena tuoksuvi kuusi?ja perhoset kukilla karkeloi?ja touko on taas kuni uusi.--
Rakas on taaton raatama pelto,?makea maammon leipoma leip?,?kova on vierahan maankamara,?karvas kakku ?itipuolen.?Kauvan Suomeni pettua s?i,?almuja aneli teill?,?muruja liikoja muukalaisten?kerj?si kyyneleill?.
Mut kerran loppuvi kerjuu?ja vierahan viilt?v? herjuu,?ja Suomen selk? nousta saa?ja kansa p??ns? kohottaa:?Jo t?hkivi V?in?n vilja,?jo kasvavi Kalevan laiho,?ja poistuva maasta on leiv?n puute?ja vierahan viljan kaiho!
Mut leiv?st? ei kansa el? vaan,?ei mesileiv?st' edes tiedonkaan,?vaan niinkuin p?iv?n kumppaliksi suotu?on vieno, valju kuu?ja niinkuin puu?on luotu heelm?? antamaan,?niin j?rjen siskoksi on tunne luotu?ja hy?ty kauneutta kantamaan.
Ja ainapa vainion keskehen n?in?esi-raatajat entisaikain?leposijaksi lintujen lent?v?in?puun vehre?n j??d? antoi.?Ja pihalla t?llien pienimp?in?toki pihlaja terttuja kantoi.
Ja pihalla kotien k?yhimp?in?pyh? taitehen pihlaja nouskohon n?in?ja vienona tuoksu sen tuntukoon?joka suojahan, kammioon!?Ja j??k?h?n k?k?sen kukuntapuu?ja Suomen laulun puu?my?s laitahan aattehen laihojen?ja keskehen kansani kev?isen!?Ajan henget sen oksia heijailkoon,?valon keijut sen lehvill? leijailkoon?ja soikohon sorea laulu?yli peltojen mustan mullan?kynt?jille, kylv?jille,?kylm?n vainion vakoajille!
N?in vasta nousee sein?t Suomen vallan,?n?in vasta valmistuupi Suomen sampo.
On sampuen saanut laine?ja vienyt Ilmarin ihmety?n?ja Ugrin heimojen maine?on haudattu helmahan y?n.?Mut tuntehen voimalla tunkien?me t?hti? l?yd?mme y?st??ja etsien silmill? rakkauden?my?s muruja Ilmarin ty?st?.
On meill? loihtu?ja laulun valta?ja kieli joustava,?norja lie.?Siin' on noustava?kukkapalta,?siin' on soihtu?ja siin' on tie!
N?in joutuen henkemme hettehen luo?sen veest? me voimoa juomme?ja takoen taidolla muruset nuo?me sampuen uuden luomme,?aattehen sammon, laulujen sammon,?tietehen, taitehen sammon,?veljien riemun, siskojen auvon,?Suomen sy?jien kammon,?mi ukkosen voimalla jyristen sois?ja kansojen kummana pauhais?ja maailman mainehet Suomehen tois?ja Suvannon viljoja jauhais--
sy?t?viksi, my?t?viksi,?ihmisten iki-iloksi!
Y?KEHR??J?.
Istuin ma illalla yksin?ni,?kuulin ma hyrin?n syd?mest?ni.
Mik? siell? hyrisevi ainiaan?--?Neitonen rukkia polkevi vaan.
Istuin ma illalla aatteissani,?kuulin ma laulua kupeeltani.
Kuka siell? laulavi ainiaan?--?Kuolema neitoa kutsuvi vaan.
Istuin ma illalla yksin?ni,?kuulin ma itkua syd?mest?ni.
Kuka siell? itkevi ainiaan?--?Impi se itkevi