Maaliskuun lauluja; Tarina suuresta tammesta; Yökehrääjä | Page 6

viiru viittas,?kunne rata rasti, juova johti.
Eip? ollut p?iv?n py?ryl?inen,?eik? ketr? kuun, ei taivon t?hti,?oli miekan kahva kankahassa,?kultakahva, helmin huolieltu;?mutta p??lt? paistoi p?iv?n juova,?repp?n?st? s?de pieni pilkki,?siinti taivas, kuulti kultapilvi.?Jopa p??ttyi petran p?iv?matka,?jopa soutu sorjan joutsenenki,?ihastellen, ihmetellen kaikki?j?i nyt katsomahan kankahalle,?katsoi taivahasen, maahan katsoi,?katsoi toinen toisehensa, eik??tiennyt mist? oli miekka tullut,?kusta revennynn? p?iv?n reik?.
Saapui vihdoin sinne ukko utra,?itse Virokannas Karjalainen,?joka syrj?isess? syd?nmaassa?eli yksin salon saunassansa,?eli muinaisissa muisteloissa,?lauleloissa ajan vanhan vainen.?H?nkin n?hnyt oli liekin lennon,?kansan humun kautta korven kuullut,?kaalonunna tuota katsomahan,?vaikka tiell? j??nyt muista j?lkeen.
?Onpa niinkuin tuolta p?iv? pilkkis?,?virkkoi Virokannas ihmetellen,?tirkistellen kohti taivon kantta,?kuusten latvain lomi kurkistellen.?Vaan kun katse valon tiet? seuras?p??st? p??h?n, maahan taivahasta,?huomasi h?n kahvan kankahassa,?hieroi silmi??n ja tuumi silloin:??Eih?n liene vanha V?in?n miekka!?
Maahan kumartui ja sormin kulki?kahvan kaunehia tunnustellen,?tunsi Ilmarisen ihmemiekan,?tunsi kirjat, tunsi kullat, helmet,?tunsi V?in?n vanhat taikamerkit.
Mutta kummissansa kansa kertyi??ij?n ymp?rille tiedustellen:??Miekan tunnetko ja mist' on tullut,?kust' on t?nne p??ssyt p?iv?n pilke??
Silloin Virokannas p??ns? nosti?katseen ylv??n yli kansan luoden:??Kalvan tunnen, tunnen kantajankin!?Senp? muinen seppo Ilmarinen?takoi V?in?m?lle, veljellens?,?kun ol' Louhi valon maasta vienyt,?vienyt vuoren alle aurinkoisen.?Sill? V?in? Pohjan kansan kaasi,?voitti y?n ja p??sti Suomen p?iv?n.?
Ihmetellen kysyi Suomen kansa:??Kummia sa kuulut haastelevan,--?ken on Ilmarinen, ken on V?in?,?kerro meille!?--
Virkkoi Virokannas Karjalainen:??Laulaisinpa, totta taitaisinpa,?kun ois t??ll? joku joukossanne,?joka l?isi k?den k?tt? vasten,?mielen mielt?, kielen kielt? vasten,?l?ht?ksemme laulun laajan teille,?virren vienon vett? soutaksemme.?
??net?nn? seisoi Suomen kansa,?vaiti viipyi vanhat, nuoret. Vihdoin?astui vaari sadan vuoden vanha?toisten takaa horjuen ja lausui:??Taisin kuulla noita taatoltani?joskus piim?suuna pikkaraisna,?vaan on ruostunut jo kielen lukko,?kurkku kuivanunna, muisto mennyt.?Toki viel? toisen muistutellen?jotain niist? ehk? tiet? voisin.?
Ja he istahtivat kankahalle,?kannon p?ille, kalvan kahden puolin,?l?iv?t k?det vankat k?tt? vasten,?saumasivat sormet toisihinsa.?Karjalainen sana-arkun aukas,?Virokannas virsilippahansa;?lauloi ilojansa entisi?,?muinaisia onnen muistojansa,?lauloi Suvantolan sankareista,?kosijoista kuulun Pohjan neien,?lauloi V?in?m?isen voimat?ist?,?Sampo-matkasta ja Louhen maasta.
Hymyhuulin noita kansa kuuli,?niinkuin lapsi kehtolauluansa,?jonk' on ?idilt?ns? ennen kuullut,?mutta unhottanut maailmalla.?Nauroi nuoret Ahdin leikkil?ille,?V?in?n lausehille vanhat ny?kk?s,?itki neiet nuoret Kullervoista,?poiat surkutteli Ainon surmaa.
Vaan kun viel? lauloi ukko kallas,?kuinka kaikk' ol' ennen toista t??ll?,?kuinka toisin t??ll? touko kasvoi,?toisin leivo lauloi, lehto tuoksui.?Kuinka ennen t??ll? suuret laulut?raikui suusta suurten sankareiden,?kuinka ennen t??ll? suuret miekat?s?ihkyi s?keneit? suurten t?iden,?kuinka yksi, suuri Suomen manner?kantoi yht?, suurta Suomen kansaa--?silloin kansa kysyi kaihomielin:??Miksi ennen kaikk' ol' onnellista,?miksi muinoin kaikki kaunihimpaa??
?Silloin paistoi p?iv??--vanhus virkkoi.?Ja h?n lauloi, kuinka niemell?ns??vapaa kansa kerran kynti, kylvi,?mutta merten takaa vieras saapui?tuoden rantamalle taimen oudon,?taimestapa kasvoi j?ttitammi,?jonka latva maasta p?iv?n peitti.
Ukon kertomata kuunnellessa?syttyi syd?miss? aatos uusi,?syttyi niinkuin kulo kankahalla:?ensin hiljaa, ritisten se hiipi,?piirsi matalana maata pitkin,?kanervissa kiemuroiden kulki,?kunnes l?ysi kuusen kunnahalta,?kuusen korkean ja kukkalatvan,?johon roihahti ja taivahalle?kauvas kansan pyh?n tahdon kantoi:??Taitettava onpi tammi suuri,?kauhu kaadettava Suomen niemen!?
Urhon huudon V?in?m?inen kuuli,?ja h?n riemastui ja rinnassansa?syttyi toivon s?de, kerran viel??p??st? ahojansa astumahan,?soutamahan Suomen suvannoita.?Ja h?n lauloi uuden ilmapurren,?em?puuksi taivon kaaren taittoi,?puutti pohjan ilman pieleksist?,?p?iv?n s?tehist? laiat liitti,?kokan kultas aamun purppuralla,?illan kuutamolla keulan huoli--?valmis l?htem?h?n ollaksensa,?konsa kajahtaisi kutsu kansan.
VIII.
_Yksi mieli, yksi kieli,?siin' on suoja Suomenmaan._
Oksanen.
Jo silloin V?in?n kansa ties,?mit' tehd? miekallansa,?ja voiman rinnassansa?nyt uuden tunsi Suomen mies?ja iski kalvan kahvaan--?ja raadannasta rahvaan?jo soitti somer alla maan?ja helkki kangashiekka,?mut eip? kalpa nouse vaan,?ei v??j? V?in?n miekka,
Ja kautta Suomen kaivattiin?nyt miest? miekan p??h?n?ja Auran rannat raivattiin?ja Pohjan korvet porkattiin?nyt aina Turjan j??h?n.?Mut ollut kalvan nostajaa?ei suuren Suomen mailla?ja ilman p?iv?? itki maa?ja kansa kuuta vailla.
Mut silloin nousi ?pikku mies?,?kuin tuoma ?kkitaian,?h?n ty?ns? tunsi, tiens? ties?ja arvas tuulet aian.?Ja annas, kului hetki, kaksi,?h?n nousi maansa mahtavaksi?ja katsoi yli kansojen?ja kohos korkeaksi:?kun jalka maassa teutaroi,?niin pilvet p??t? piirsi,?kun ??ni kautta korven soi,?niin kaiku vuoret siirsi.
H?n tempas ter?sj?nterin?nyt kalvan kankahasta?ja ihmetellen n?htihin?sen vanha loisto vasta:?kun kuuhut paistoi k?rjelt??ja t?hdet lappealta?ja p??st? koitti p?iv?n koi?ja aamu kahvan alta!
Ja p??ns? p??ll? miekkoaan?h?n heilahutti kerran?ja tulet tuiski halki maan?ja iski ilma Herran.?Ja tammen suuren kaadantaan.?nyt urho l?ksi voimassaan?ja m?et m?tkyi ja linnat liikkui?ja kivet kirpoi ja paadet kiikkui?ja kosket kohisi kuivillen?ja virrat suunsa sulki?ja kuuset kumarsi laulaen,?kun Pohjan urho kulki.
*
Alle tammen kun oli tullut urho,?miekka kirkas pilvi? kohti nousi,?nousi niinkuin nousevi kirjokaari
kannelle taivaan.
Iski kerran, iskip? toisen, tulta?miekka leimus, puu s?keneit? s?ihkyi,?ilma vinkui kuin rajuy?n? huiput
aution vuoren
Niinp? vihdoin kerralla kolmannella?tammi lysmyi kuin Ukon ly?m?, taittui;?ajan tuulisp?? tyven ty?nsi l?nteen,
kaakkohon latvan.
Mutta miekan urho se heitti j?lleen?t?htiparvein taa sinitaivahalle,?heitti kansalleen valon viittojaksi,
soihduksi y?ss?.
IX.
_Ja on kuin ilma uusi?taas heng?ht?is yli maan._
Paavo Cajander.
Jo p??si paistamahan Suomen p?iv?,?jo pilvet p??si pitkin juoksemaan?ja v?istyi V?in?n maasta huolten h?iv?.?Ja aamu uusi aaltoo halki maan,?kuin virta, joka teljet tempas eest??ja vy?ryy voitokkaana voimassaan.?Ja leivot kaartaa taivon kantta seest??ja kunnahilla huljuu huomenkoi?mi kimpoo kirkkahana lammen veest??ja rantapuiden lehv?t purppuroi?ja heitt?? hein?n p?ille suuteloita?ja kanssa kaisla-neitten karkeloi.
Ja lehdot helkk?? lempi-uuteloita?ja onni oksapuilla visert???ja kuuset heijaa kulta-unelmoita.?Kas, kuinka tuoksuu kev?tkerk?n p???ja p?iv?n sattuessa kuusten alle,?kas, sammal silkin lailla v?lk?ht??!?Ja l?mp? l?ikkyy maalle nukkuvalle?ja kukat umpustansa kurkistaa?ja perhot leijaa. N?inp? taivahalle?nyt huomenhymni?ns? hymyy maa?ja auer tanssii aamun poskip?ill??ja tereet terhenisn? tanhuaa.
Mut kuningas ei saavu yksin??n,?vaan jalo juhlajoukko seurassansa,?kun vierii valtavaunut kruunup??n,?niin lauluin, huiluin h?nt? seuraa kansa.?Ja yksin tullut Suomen p?iv? ei,?vaan ajan orhi eell? viestit vei?ja Suomen mieli kulki kupeellaan?ja ohjaksissa istui onni maan?ja valtikkata kantoi Suomen valta?ja ristirinnoin Suomen kieli kulki?ja kansan