Maaliskuun lauluja; Tarina suuresta tammesta; Yökehrääjä | Page 5

pirtit,?kyl?t polttavat poroksi,?viev?t viljat, kullat, helmet,?kassap?ist? kaunehimmat.
Kaiva kullat kuusten alle,?aarnihautoihin hopeat,?rahat k?tke raunioihin,?viljat purnuhun pudota,?mutta kaunot kassap??si,?saattaos salon sis?h?n,?sinikorven kainalohon,?piilohon pimentopirtin!
El? itke Suomen impi,?el? ?itini valita!?Ei sinua vieras viene,?koske koura vainolaisen,?kunis on kultasi elossa,?poikasi k?dess? pontta,?sulhoja salolla Suomen,?kalpoja Kalevan maassa!
Vaan oi armas ?ityeni,?oi mun impeni ihana,?et s? itke itse?si,?varo et vaarojas omia,?poikasi poloa itket,?suret sulhosi eroa.
El? itke Suomen impi,?el? ?itini valita!?En m? silloin suohon sorru,?enk? kaau kankahalle,?kun sorrun sotatiloille,?vaivun vainotanterille.?Soma on sotainen tauti,?sorea sotahan kuolla,?kaunis miekan kalskehesen.
Vaan en viel? vainajana,?Mannun lapsena makoa,?viel? saavun sankarina,?heimon helmen? palajan,?sata miest? saattamassa,?tuhat tuomassa kotihin.
T?nne miehet, t?nne miekat,?t?nne tapparat tuliset!?L?nnen joukot, l?nnen jouset?tuulen siivill? tulevat!?Anna tulla turmamiehen,?saapua salakavalan!?On meill? oluet pantu,?vara vierahan varattu:?jouset kaikki j?ntehess??suun suloksi l?nnen sulhon,?kaikki tapparat tanassa?p??n menoksi merisen miehen!
V.
Saapui kansa Auran suulle, poikki Pohjan tiest?,?saapui sata jousik?tt?, tuhat miekkamiest?,?mutta taakse taistokent?n P?iv?n kukkulalle?nousi Suomen suuret noidat suurten puiden alle.
P?iv? n?in kun vuoteltihin, niin jo vieno ilta?saattoi luokse l?nnen laivat taivon rantehilta,?nousi Ruotsi rantamalle, nousi rautarinnoin,?l?ksi l?nsi taistelohon, l?nsi uskoninnoin.
Jop'on jouset j?nnittyi ja suihki sulkanuolet,?p?iv? peittyi vasamoihin, y?h?n Pohjan puolet;?Lappi laaja katsomahan kaaloi tuota kummaa,?Turja kaikki kammostui jo talven y?t? tummaa,
Iski mies jo miest? vasten, miekka vasten miekkaa,?kalskui kalpa, raikui rauta, huuhtoi hurme hiekkaa;?silloin valkes Pohjan y? jo s?il?n s?ihkynn?st?,?revontulten roihun n?ki Lappi etel?st?.
Vaan ei miekoin, miehin yksin sotaa k?yty siell?,?k?ytiin sotaa sanalla ja miettehell?, miell?,?taidon kalvat tahkottiin ja tiedon linnat luotiin,?kansanhengen kaikki voimat taistelohon tuotiin.
Tuolta takaa taistokent?n tammikummultansa?lauloi Suomen suuret noidat tenholaulujansa,?lauloi pillat piilostaan ja turmat Tuonelastaan,?Turjan tuulet, Hornan henget vainolaista vastaan.
Mutta heit? vastap??t? loisti l?nnen valta,?v?lkkyi suuri kultaristi vaahderkunnahalta.?Siell? helkkyi helmivy?t ja Herran kuvat kulki--?siell? munkit Henrik piispan piirihins? sulki.
Aina jatkui leikki julma, miesten lepp? juoksi,?rynn?ttihin, v?istyttihin, vaihtui luode, vuoksi.?Harveta jo Ruotsin joukot alkoi sielt? t??lt?--?silloin nousi outo lieska P?iv?vaaran p??lt?.
V.
Kuinka lie se syttynytkin? Liek? loihtijalta?kipunainen kirvonnunna tulustaulan alta,?vaiko--niinkuin kansa kertoo kirkon legendasta--?Ukon uhripuuhun iski liekki taivahasta.
Kuinka lie! Mut kauhu valtas Suomen miesten?mielet,?kun he huomas vaaran p??lt? tuimat tulen kielet,?kauhu hiipi kalvan p?ihin, tunki miesten tarmoon,--?toiset pyrki pakohon ja toiset turvas armoon.
N?inp? loppui taisto suuri, taisto V?in?n taian,?n?inp? p??ttyi p?iv? armas, p?iv? V?in?n aian.?Eik? viel? sammununna ollut soihtu ruskon,?kun jo Suomi Kupittaalla otti uuden uskon.
VI.
_Kansa outoja anoppi,?ik?v?itsee ilma kaikki._
Salamnius.
Ja silloin Suomen tiet?j? l?ksi?vesi? ventoja kulkemaan,?silloin vaikeni V?in?n kannel,?kuoli luonto maan.
Silloin Metsolan metiset piiat?ristit riistiv?t rinnaltaan,?kullat kulmilta karistivat,?ja huolivat itkien Tapion linnan?mustahan murhehuntuun?ja kauvas korpehen k?tkeytyiv?t?saunahan salaiseen.
Silloin Ahtolan armahat neiet,?vaahtivaipat,?sukelsi surren ainiaaksi?alle aaltojen syvien,?j?tt?en rannat, raumat,?heitt?en suruhun hele?t hiekat,?kaislikot yksin karkelemaan.
Silloin karkkosi ihanat immet?kaarilta Suomeni taivaan,?p??ttyi kirjat p?ivyen neien,?katkesi Kuuttaren kangas,--?Ja kautta ilmojen, kautta maan?soi valtava valitushuuto:?On kuollut Suomen suuri Pan,?on kuollut luonnon laulu!--
Mut Ruotsi silloin Suomen rantamalle?my?s merten takaa oudon taimen toi,?ja vuodet vaipui ajan virran alle?ja vieras virpi t??ll? vihannoi;?se kohta p??ns? nosti korkealle?ja juuret vankat syv??n maahan loi.?Ja tiedon terhoja se tammi tarjos?ja uskon katvehella kansan varjos.
Mut velkahan sen taimen kylv?jille?ei j??nyt Suomen kansa konsanaan,?vaan kiitollisna tammen antimille?sen otti uudeks' uhripuuksi maan?ja kantoi kullat, heitti helmet sille?ja antoi viime aumat pelloltaan?ja uhras laumoin sille lapsiansa--?ei, j??nyt velkahan ei Suomen kansa.
N?in yh? Ruotsin rautatammi nousi?ja p??lle pilvien se nosti p??n?ja yli maan sen ylv?s latva nousi?ja taivon kaiken katti lehvill??n;?ja turhaan ampui p??lt? p?iv?n jousi?ja turhaan kuuhut kylvi v?lkett??n.?Se tammi taivon valon maasta sulki?ja y?ss? kaihomielin kansa kulki.
Ja suruun riemut suli, p?iv?t ?ihin?ja murhe musta hiipi Suomelaan,?ei kuuhut pilkkinynn? pirttil?ihin,?ei p?iv? koittanunna konsanaan;?se tammen kyll? kutoi kultav?ihin,?mut y?h?n j?tti majat V?in?n maan.?Ja hiljaa hyr?ellen majoissansa?n?in p?iv?? kaipaellen lauloi kansa:
?Ain' on p?iv? paistamatta,?kuu kulta kumottamatta?n?ill? V?in?l?n tuvilla,?Kalevalan kankahilla.?Vilu viljalle tulevi,?karjoille olo kamala,?outo ilman lintusille,?ik?v? inehmosille,?kun ei konsa p?ivyt paista,?eik? kuuhuet kumota.
Hauki tiesi hauan pohjat,?kokko lintujen kulennan,?tuuli haahen p?iv?yksen;?ei tie? inehmon lapset,?milloin aamu alkanevi,?milloin y? yritt?nevi,?nen?ss? utuisen niemen,?p??ss? saaren terhenisen.?
Ja hongat humisi huolissaan?Suomen salomailla?ja surua solkikoivut soi?ja huokasi korven kuuset;--?hellitteli hein?t vienot,?kuikutti kukat kanervan,?ahoset armahat vaikeroi?ja nurmet nuoret itki.
Ja V?in?n kantelo kaiutonna?valitti kivill? rannan?ja Suomen laulu orpona, onnetonna?vieri maita, vieri soita,?vieri synkki? saloja vaan?n??ntyen n?ljiss?ns?.
Ja kansan riemu seisoi vaiti vaan?oven suussa, orren alla,?mut mahtavana p?yd?n p??ss?, lautsan p??ss?,?murhe, itku is?nn?i?kun oli poissa armas p?iv?,?V?in?n maassa?y?.
VII.
_Arvon mekin ansaitsemme?Suomen maassa suuressa._--
Jaakko Juteini.
Mutta h?ipyy hetket nukkuvankin,?vierii sokeankin viikot pitk?t,?kului aika my?skin kurjan Suomen.?Y?ss? yh? Osmon onni itki,?kahlehissa kulki kansan kieli,?murtui Suomen laulun suojamuurit,?katkes kansanhengen kurkihirret,?raunioiksi vajos Suomen valta.?Kesannoiksi Sampsan pellot j?iv?t,?kylv?m?tt? kasket Kalevaisten,?niitt?m?tt? V?in?n touot, toivot:?Kussa taannoin kansan vilja kasvoi,?siell? huojui vaan nyt korpi kolkko;?kussa muinoin karjan kellot kalkki,?siell? kaikui ruske kontioiden;?kussa ennen k?k?kullat kukkui,?siell? y?kk? lensi, huusi huuhkain.
Surumielin Suomen ?iti itki:??Kussa kuljet armas kuopukseni,?miss? viivyt viisas V?in?m?inen??Emos vanhan auttajaksi astu,?joudu p??st?j?ksi p?iv?n uuden,?sek? p?iv?n jotta kuuhutkullan!?
Silloin s??litellen V?in? vanha,?joka paltehelta auerpilven?kohtaloita Suomen kansan katsoi,?katsoi kyynelsilmin, murhemielin,?taivahalta t?htimiekan tempas,?Kalevaisten vanhan v?kikalvan--?jonka sinne oli heitt?nynn??Suomen rantamilta l?htiess??n--?ja h?n maahan valos?il?n viskas,?halki taivon, puhki pilvil?iden,?l?pi j?ttitammen taajan latvan.
Lailla leimauksen miekka lensi,?vaipui kalpa Ukon vaajan lailla,?tiens? leikkas l?pi tammen lehv?in,?syv??n p??t? my?ten maahan sy?ksi.
N?ki kansa liekin leimahtavan,?tuikahtavan oudon tulikielen?ilman ?isen, ikisynk?n halki;?kaikki tuota katsomahan riensi,?kuunko ketr? oli kirvonnunna,?vaiko lent?nynn? taivon t?hti,?pudonnunna p?iv?n py?ryl?inen.?Neuliaisna sinne nuoret juoksi,?kontiona sinne vanhat kulki,?petran askelilla poiat potki,?neiet joutsenena souten joutui--?kaikki sinne, kunne