Maaliskuun lauluja; Tarina suuresta tammesta; Yökehrääjä | Page 4

sain.
Mut aika ja alkava miehuus?jo mulle sen tiedon toi,?ett' aattehet liian suuret,?my?s painaa maahan voi.
KOMPIA.
1.
RUNOILIJA-YST?V?NI HUOKAUS.
?Konstiko lauluja laatia on, kun on laulajan lahjat!--?vasta se tiet?vi ty?n, kell'ei lahjoja oo.?
2.
ER?S ARVOSTELU.
Tunnustan mielell?in, t?ss' ett? on aate ja muoto,?kun sin? tunnustat, kelt? ne ottanut oot.
3.
HELMI? KYLL?.
Kainosti laulusi nuo ?Helohelmiksi? ristinyt oot sa,?helmi? kyll? ne lie, mut hikihelmi? vaan.
4.
ER??LLE KIRJAILIJALLE.
Ajatusviivoillaan h?n peijaa, pentele, meit??aatetta etsim?h?n sielt?, miss' ei sit? oo.
VASTAMYRKKY?.
H?n lauluja laatien istuu y?t?ja p?ivin h?n lausuvi y?ns? ty?t--?m? k??ntyen, n??ntyen kuulen.?Mihin, polonen poika, ma turvaudun,?kun hukkua oon runotulvaas sun?--?On keksitty keino jo, luulen:
Kun astuvi majaani rauhaiseen?tuo viet?v? taasen vihkoineen?ja viereeni istahtaapi,?omat lauluni tempaan ja armotta?h?nen kuultensa niit' alan lausua--?h?n kauhulla kaikkoaapi.
FILOSOFEERAAVA YLIOPPILAS.
Voi, voi t?t? kurjaa maailmaa,?voi sinuas ihmiskunta,?sua s??lin m? niin, ett' taasenkaan?koko y?h?n en saane unta.
Mik? on t??n el?m?n tarkoitus??Mik? kansan ja yksil?n m??r???Mik? absoluuttinen oikeus?ja absoluuttinen v??r??
Ja l?ytyyk? mit??n jumalaa,?ja jos l?ytyvi, mink?h?n moinen??H?n itsek? ohjaa maailmaa,?vai tehnee sen joku toinen?
Jos Jumala onkin, on mahdoton?ett' oisi h?n immanentti...?Ei! nyth?n t??, hiis viek??n, on?kuin ?pikku teoloogin? tentti.
Mut kurjaa, sen min? tied?n vaan,?on reistata maailmassa,?kun laina jo huomenna lankeaa?ja tyhj? on miehen kassa.
TARINA SUURESTA TAMMESTA Y.M. RUNOJA
(1896)
TARINA SUURESTA TAMMESTA.
ALKUSOINTU.
Muinaisuuden mustan y?ss?,?Pohjolan ajan alussa,?aaltosi ulappa aava?yli suuren Suomenmaan.?Suolaisten sumujen vy?ss??vy?ryi synk?t aallot vaan?sylitellen, sylkytellen,?halki aikojen halaten?j?it? hyisten huippuvuorten,?p?it? lauttojen lumisten.
Aallot kulki tuulten teit?,?aurinko ajan latua,?hiljaa hiihti p?iv?t pitk?t,?hiljaa hiipi pitk?t y?t--?p?iv? kutoi kuiden ty?t,?y?ss? vuossadat samosi.
Vaan kun kerran p?iv?n kaari?taasen taivolle kohosi,?maa oli merest? noussut,?veest? manner maatununna,?ulapalle outo saari,?aalloille nimet?n niemi.
Kenp? maata kylv?m?h?n,?toukoja tihitt?m?h?n?
I
_Sit? kuusta kuuleminen,?jonka juurella asunto._
Suomal. sananl.
Kerran illalla Kalevan kansa?saapui niemehen nimett?m??n,?matkan vaikean vaivoistansa?y?pyi rannalle lep?j?m??n,?sytytti savunsa saarelmalle,?tulensa niemyen nen?h?n toi,?levitti lehvi? kuusten alle,?louhten lomahan majansa loi.
Vaan kun aamulla p?ivyt koitti?valaen vesille kultiaan,?kummun kuusessa peippo soitti,?kukahti k?k?nen oksallaan;?silloinpa heraksi heltyi mielet,?sulipa hymyhyn partasuut,?silloin helk?hti syd?nten kielet,?humahti rinnassa ?isien puut?.
Juuri kaivaten maata moista?l?hteneet oli kulkemaan?tuolta he Aasian alkukoista?otava, aurinko oppainaan--?maata kaivaten, kussa senki?luonto luontoa omaa ois,?kussa Kalevan heimon henki?korven honkien humussa sois.
Kohta tiet?j? lyylin laittoi,?saneli pyh?ksi salmen suun,?kummun kuusesta oksat taittoi,?julisti vuorella Jumalan puun,?lepik?n aitasi Hiiden haaksi,?asuma-ahoksi vainajain,?nimitti niemyen _Suomenmaaksi_?Ukolle uhreja teurastain.
N?inp' on riemulla Kalevan kansa?tuhanten j?rvien maahan j?i,?aneli onnea Ahdiltansa,?palui palkkoja mets?lt?i,?saarten salmihin verkot heitti,?syv?lle korpehen vipunsa vei,?paaden kourussa kalansa keitti,?tuntenut kaupin kaluja ei.
Vaan kun iltasin kumpuloilla?p?iv?n laskua katseltiin,?tai kun er?ss? nuotioilla?otavan sarvia outeltiin,--?silloinpa helisi kannelkielet,?kautta kumpujen soitot soi,
silloin sankarit vakaamielet?sormet sormien lomahan loi,?silloin loihtuja, laulelmoita?partahuulilta humisi vaan,?alkusyntyj? syvi? noita,?peruja kansojen kehtomaan:?Vipusen virsi?, satuja sammon,??lovessa?-k?yntej? loihtijain,?kuvia kummia Kalman kammon,?ituja Tuonelan tutkelmain.
Luonnon lapsena kasvoi kansa,?nukkui honkien huountaan,?uneksi uudesta onnestansa,?her?si aaltojen loiskinaan;?huuhtia raaten, kaskia kaaten?voimoa el?m?n nisist? joi,?mets?n Mielikin povella maaten?luonnon luottehet kuulla voi.
Siell? suojana hongan juuri,?taivon t?ht?set p??ll? p??n,?kasvoi Suomen sukuni suuri,?yleni henki heimon t??n.?Kuuhut kulki taivahalla?kuusten lomitse kurkistain--?kansa se kasvoi kuusten alla,?k?k?set oksilla kukkui vain.
II.
_L?ksi puut ylenem?h?n,?vesat nuoret nousemahan,?kasvoi kuuset hukkalatvat,?lautui lakkap??t pet?j?t_.--
Kalevala.
Koittipa vihdoin V?in?m?n aika,?Suomeni sankari-aika,?tietojen, taitojen, taikojen aika,?laulujen, urhojen aika,?jolloin suur' oli Suomeni valta,?laaja laulun ja soiton maa:?Vienan p??lt? ja Valdain alta?Suvannon suurten vetten taa.?Jolloin Suomeni kansa sorja,?ollut ei l?nnen, ei ounaan orja,?jolloin Kalevan kalpa l?i?ja leimusi tiet?j?n taika.
Kauvas valliten merta kahta?Permin purret kulki,?kauvas kaartaen Pohjanlahta?Kainuu satamat sulki,?loitos Karjalan kannel kaikui,?kauvas kantoi J??min jous,?Taara-huutoja rannat raikui,?kussa Y?salon purret sous.?Silloin suur' oli Suomen kansa,?Suomen leijona voimassansa,?silloin heimoni kunniaa?koko Pohjola julisti julki.
Josp' ois astunut silloin miesi,?kansani yhtehen tuonut,?temmannut miekkasi, rastinut tiesi,?valtasi vaajat luonut!?Josp' ois V?in?m? harmaap?inen?silloin tarttunut valtikkaan,?taikka l?htenyt Lemmink?inen?sukunsa suurena kulkemaan,--?noussut heimonsa herttuaksi,?veljeskansojen kaitsijaksi,?V?in?n rannoilta Ruijan suulle?torvien soida suonut!
Vaan ei kutsua kuullut kansa,?raikunut torven tahti,?V?in?m? soitteli kanneltansa,?impi? ajeli Ahti;?eip' on astunut silloin miest??heimoni onnea ohjaamaan,?kansa ei tiet?nyt Kalevan tiest?,?veli ei tuntenut veikkoaan.?Pennin rannalle Norja nousi,?V?in?n virtoja vieras sousi,?Kainuun hautasi kansojen y?--?vaipui heimoni mahti.
III.
_Ja quin keuekylu? kyluettin,?silloin ukon Malia iootijn_.--
Agricola.
Tullut oli koolle kansa tuomaan touko-uhrejaan?vetten, vaarain partahilta kautta suuren Suomenmaan,?tullut oli nuoret, vanhat vakkojansa tuomahan,?pyh?n P?iv?vuoren p??ll? Ukon maljan juomahan.
Tuolla tammipuiden alla urhot vanhat tarinoi,?t??ll? kummun tanterella nuori kansa karkeloi;?siell? istui Ilmariset, haastoi V?in?t harmahat,?t??ll? leikki Lemmink?iset, astui Ainot armahat.
Meri aaltos vaaran alla, p?iv? paistoi p??ll? veen,?k?k? kukkui kultasuulla, tammet huojui hiljakseen,?rastas lauloi rannan puussa, sotka salmen suussa sous--?silloin heimon valtavanhin tarttui maljahan ja nous:
?Terve kev?t Pohjolahan,?Suomehen suvinen p?iv?,?terve l?mmin lounatuuli,?terve kumpuen k?k?nen!?Terve veet sinert?m?h?n,?viitakot vihert?m?h?n,?terve maahan marjan varret,?terve kukkaset keolle!
Paista p?iv? n?ille maille,?n?ien peltojen perille,?nosta maa makoamasta,?Luojan nurmi nukkumasta,?pane korret korttumahan,?sek? varret varttumahan,?tuhansin neni? nosta,?saoin haaroja hajota,?kynn?st?mme, kylv?st?mme!?Eip' on maa mehua puutu,?voimoa Kalevan pelto,?kun lie armo antajista,?lupa luonnon tytt?rist?.
Oi Ukko ylijumala,?hattarojen hallitsija,?i?t? i?st? pilvi,?nosta lonka luotehesta,?vihmo vett? taivahasta,?mett? pilvist? pirota?orahille nouseville,?touoille tohiseville!?
N?inp? lausui heimon vanhin, kansa Ukon maljan joi,?vanhat haastoi harvaksensa, nuori kansa karkeloi;?k?k? kukkui kultasuulla, tammet huojui hiljakseen,?meri aaltos vaaran alla, p?iv? paistoi p??ll? veen.
Silloin nousi outo purje ulko-ulapalta,?laiva kohti Suomen saarta laski l?nnen alta;?urhot tuota ensin luuli allin ampujaksi,?naiset kaupin haahdeksi ja saksan haljakaksi.
Katsottihin, vuotettihin, niin jo nousi toinen,?nousi toinen, nousi kolmas purje yhden moinen.?Vaan kun koko taivon ranta v?lkkyi valkealta,?silloin ties he vainolaisen tulleen l?nnen alta.
Silloin vanha vaiti j?i ja lakkas laulu nuoren,?kotihinsa kansa riensi p??lt? P?iv?vuoren;?kohta joka kukkulalta vainoliekit nousi,?kautta suurten Suomen vetten sotapurret sousi.
IV.
T?nne miehet, t?nne miekat,?t?nne tapparat tuliset!?L?nnen jouset, l?nnen joukot?tuulen siivill? tulevat,?pist?v?t tulehen