Maahengen salaisuus | Page 6

kesken on tehty v?likirja, jonka mukaan Wallenberg on maksava kolmetuhatta markkaa, jos tekee sovinnon Lankinsuon riitajutussa."
"Riita on tietysti tullut ajan pitk??n hirve?n kalliiksi?"
"Minulle v?hemm?n, -- esiinnyn itse persoonallisesti oikeuksissa. Mutta Svartstr?m & Ik?valko k?ytt?v?t Wallenbergi? lypsylehm?n??n. Wallenbergin lasku oikeudenkuluistaan nousi viime k?r?jill? 24. tuhanteen markkaan, -- ymm?rrettyn? cum grano salis!" -- Malmfelt naurahti. -- "Min? tietysti esitin melkein yht? suuren vastalaskun. Luemme kulut Aatamin ajoista alkaen."
-- "Ja jos toinen tai toinen lopullisesti voittaa?" --
-- "Niin oikeudenkulut 'kuitataan vastakkain tasan, asianlaatuun n?hden', kuten tavanmukainen lauselma kuuluu."
T?m? kuuluisa riitajuttu tuli yh? hupaisemmaksi, jota enemm?n sai sen saumoja tarkastella. Pyysin sent?hden, ett? Malmfelt kertoisi minulle riidan vaiheet alusta pit?en.
H?n alkoi puhua tyynell?, asiallisella, huvittavalla tavallaan. Silloin t?ll?in h?n hymyili tyytyv?isesti, kuin onnellinen perheenis?, kertoessaan rakkaan esikoisensa oikullisesta sisusta ja juonittelevista kepposista.
"Lankinsuon aikaisempaa nime? ei tunneta. Riitamaa on Holman ja Lahisten ulkoniittypalstalla." -- H?n meni p?yd?n luo ja piirsi paperille hiukan vinokulmaisen suunnikkaan muotoisen kuvan. -- "T?m? on ulkoniittypalsta. V?liraja k?y etel?st? pohjoiseen, t?st? yli entisten luonnonniittyjen, jotka nyt ovat peltoina, suon laitaan saakka. Lankinsuo on t?m? pitk?nsoikea monilokeroinen kuvio keskell? maapalstaa. -- Yli suon ei isonjaonkarttaan ole merkitty mit??n rajaa. -- Heti suon takana jatkuu v?liraja samaa suuntaa eteenp?in, suoraan pohjoiseen, yli hakamaan ja aidasmets?n, aina palstan p??h?n saakka. Jos raja jatkuisi yli suon, j?isi riitamaata jotenkin saman verran kummallekin puolen rajaa. Mutta nyt se ei jatku!"
-- "Siis suota ei isossajaossa ole lainkaan jaettu!" --
-- "On kyll?! _Kaikki maat jaetaan isossajaossa._ -- Anna anteeksi, ett? minun t?ytyy k?ytt?? er?it? lakitieteellisi? kardinaalilauseita! -- Isonjaon aikana se muuten ei ollut suota, vaan suoniitty. Karttaan on merkitty: 'Pensaita kasvava suoniitty, niitet??n paikoittain'. (M?ss?ng, bevext med buskar, afmejas somligst?des.) -- Tosiasia on, ett? koska v?liraja ei k?y suon ylitse, niin se k?y pitkin suokuvion laitaa, -- joko suon l?nsipuolitse, taikka suon it?puolitse. Huomattava on, ett? aikaisemmissa jakokartoissa yksinkertaiset kuviorajoitukset useinkin muodostavat tilojen v?lisen rajan. Isojako toimitettiin v. 1806. T?ss? suhteessa ei siis voi isonjaon-maanmittaria mitenk??n moittia. Ainoa puutteellisuus on siin?, ett? maanmittari, viimeistelless??n jakokarttaa, on sattumalta unhottanut merkit? talon litteraa t?lle suoniitylle. Siin? olisi oleva joko littera L, tai H: Lahisten, tai Holman merkki. -- Kumpiko, on vaikea tiet??! -- Kysymykseen ei saada valaistusta jakokirjasta, jossa kumpaisenkin talon kaikki et?isimm?t niityt ovat yhdistetyt yhteen ainoaan loppusummaan. T?ss?kin summassa n?hd??n ainoastaan jyvityksen aiheuttama n. k. muunnettu ala; todellista pinta-alaa ei ole lainkaan mainittu. Kun siis pinta-alatietojakaan jakokirja ei anna siit?, kuinka paljon maata kummallakin talolla on oleva ulkoniittypalstalla, -- mene, tied? silloin, kummalleko riitamaa todellisuudessa kuuluu!"
"Oikeastaan on siis riidelty paavin parrasta."
"Eip? aivan niink??n! Is?ni ja Lahisten vanhan herran el?ess?, pidettiin riitamaalla kolmet, nelj?t maanmittarinkatselmukset. Viimeinen maanmittari, vanha Blanck vainaja, vihdoin paalutti riitamaan erilleen. Se on nyt sit? my?ten aidassa."
"Kummanko talon nautittavana se on?"
"Ei kummankaan! -- Ihan saman kysymyksen teki is?ni Blanck vainajalle. Insin??ri l?i nyrkkins? toimitusp?yt??n ja tiuskaisi: 'sit? ei saa kumpikaan nauttia, ennenkuin riita-asiasta on oikeudenk?ynnin kautta saatu lainvoimainen tuomio'. -- T?ss? sitten tapahtui pieni lystik?s v?likohtaus!" -- Malmfelt nauroi makeasti.
-- "Asia oli t?m?: Seuraavana kes?n? saapui insin??ri Blanck p?iv?l?isineen niitylle ja aikoi itse ruveta riitamaata niitt?m??n. Is?ni renkeineen ja torppareineen joutui h?t??n. Sillaikaa kuin Holman miehet pitiv?t vieraita tulijoita silm?ll?, sai is?ni Blanckin houkutelluksi viidakkoon ja antoi h?nelle kelpo selk?saunan."
-- "Koko juttuhan on kuin hullunkurinen, vanha kansann?ytelm?!" -- Nauroin kohti kurkkuani.
"Mutta kuulehan, kuinka sitten k?vi! -- Blanck l?hti Lahisiin valittamaan k?rsim??ns? pahaa kohtelua. Lahisten vanha herra vei h?net riihen taakse ja antoi ukolle uudestaan selk??n. -- Toisena kes?n? Blanck ei en?? saapunutkaan niitylle, mutta riitamaa sai nyt Lankinsuon nimen."
"Niink?? -- Minua kohta alussa kummastutti t?m? outo nimi. -- Mutta kuulkaa, set?, eik? insin??ri Blanck olisi yksinkertaisesti voinut jakaa riitamaan kahtia? Olisi ajanut linjan, rakentanut pyykit ja sanonut: alkakaa nauttia kumpikin omaa puoltanne!"
"Ei lainkaan! H?n silloin olisi 'tehnyt riidanalaiseksi sen, mik? ei sit? ole, ja antanut aihetta uusiin riitoihin'. -- Riitamaan puoliskoista ei ole koskaan riidelty. Maa kokonaisuudessaan kuuluu joko Lahisille, tai Holmalle. -- Ukko Blanck vainaja oli taitava maanmittari ja tiesi kyll?, mit? h?n teki."
"My?skin niittohommissaan?"
"Meid?n kesken sanoen, h?n oli suuri ilveilij? ja pilkkakirves. H?n tahtoi pit?? paholaisen irvipeili? riitelevien silmien edess?. -- Blanckin selk?saunan j?lkeen is?ni ja Lahisten herra ensin jo olivatkin melkein taipuvaiset sovintoon. Mutta riita virisi uudestaan ilmiliekkiin, kun vanhukset rupesivat kesken??n v?ittelem??n siit?, kumpiko oli omassa asiassaan antanut Blanckille ojennuksen, ja kumpiko sivullisena henkil?n?, naapurin pyyt?m?tt?, pidellyt pahoin ukkoa. -- V?ittely tapahtui luonnollisestikin kirjeellisesti! Minulla on viel?kin er?it? n?it? kirjeit? is?-vainajani s?il?iss? tallella. -- Ne ovat kirjoitetut niin kohteliaaseen muotoon, ett? kohteliaisuus muuttuu ilmeiseksi ivaksi. -- No niin, riita jatkui edelleen toistakymment? vuotta. Entinen suoniitty pelehtyi yh? enemm?n ja on nyt puhdasta suota. Lahisten herra oli sill? v?lin omalta puoleltaan riitamaata l?yt?nyt kolme vanhaa kyt?pohjaa. H?n nyt ylimuistoisen nautinnon oikeudella voitti jutun kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa. Juuri n?ihin aikoihin is?ni kuoli, ja kahta kuukautta my?hemmin Lahisten vanha herra. -- Ukko Wallenberg oli tulinen mies, kiukkuinen kuin ampiainen. --
"Mutta tahdon jatkaa! Juttu oli nyt