Maahengen salaisuus | Page 5

H?n oli ?skett?in k?ynyt Madridissa saakka. Innostuneesti h?n puhui toreadoreista ja una corridasta, -- n?kem?ns? h?rk?taistelun vaiheista. Otin hattuni ja l?hdin puutarhaan.
Olin arvannut oikein, Signe neiti oli t??ll? k?velem?ss?.
"Neiti on koko p?iv?n ollut niin toimissaan, ett? paras ilo Holmassa" --
"Tunnustakaa pois, paras ilonne on kuitenkin sorsanajo. -- Kuinka te miehet voitte olla niin syd?mett?mi?? Min? en voisi koskaan ottaa pyssy? k?teenik??n."
"Ymm?rt?k?? minua oikein! Mets?styksess? ei suinkaan ampuminen ole p??asia. Olo vapaassa luonnossa on se, mik? niin vastustamattomasti vieh?tt??. Jota kauemmaksi olemme luonnosta vieraantuneet, jota enemm?n kaupungin p?lyss?, kiihke?ss?, hermostuttavassa aivoty?ss? kiusaantuneet, sit? voimakkaammin halaamme takaisin sinne, mist? alkuaan olemme l?hteneet. -- Luonto kutsuu, -- ihmissuvun aikaisimman el?m?n vaistot pyrkiv?t j?lleen oikeuksiinsa; kymmenientuhansien, satojentuhansien vuotten v?liajat h?ipyv?t, entisyys ja nykyisyys kohtaavat toisensa. -- Luonnon keskell? tunnemme seisovamme jonkun suuren, salaper?isen, ylev?n edess?. -- Kaipuumme on veress?, tunnossa, se on periytynytt?."
"Niin, te osaatte kyll? puhua. Mutta ammuittepas kuitenkin. -- Alkukes?st? on aina niin hauska soutaa Kaislahdella. Em? poikueineen kulkee. K??k -- ei ole vaaraa, mutta paras loitota! Poikaset ovat niin tottelevaiset. K??k -- k??k -- nyt juosta r?pytell??n pitkin veden pintaa, niin ett? vesi kymmenen? siimana sirisee. Ja sitten pulahdus! Kaikki sukeltavat. -- Viel? eilen aamulla sorsat pitiv?t Kaislahdella sellaista peli?, jotta --! Se loppuu joka vuosi t?n? p?iv?n?! Voi, kuinka surkeaa! -- Miten monta ammuitte?"
"Heti ensi tunteina luullakseni seitsem?n laukausta. En ampunut vialliseksi ainoatakaan lintua. Mielest?ni olin murhannut kylliksi, ja senj?lkeen olin vain muuten mukana."
"Aha, tunnustittepa sent??n murhanneenne."
"Eip? kieltoni taitaisi paljonkaan auttaa. Olen huono asianajaja. Mutta ampuahan minun t?ytyi. Olisinko j??nyt toisten pilkan, tai ehk?p? s??lin alaiseksi?"
"Nytp? olitte juuri asianajaja! Ja sit? paitse, mit? auttoi se, ett? te lakkasitte ampumasta? Olitte samassa veneess? kuin is?ni. -- H?n sai ampua sit? enemm?n, -- viisitoista sorsaa!"
"Mist? tied?tte, ett? min? olin is?nne veneess??"
"Min? kysyin pehtorilta" --. H?n punastui ja loi ?kki? katseensa alas.
"Sovitaan pois, neiti Signe! Ja silloin te annatte minulle toisen noista neilikoista."
Kiinnitin rintaani tulipunaisen kukan, jonka sain h?nen poveltaan. K?velimme pitk?n aikaa puutarhan varjoisilla k?yt?vill?. Puheemme oli hiltynytt? ja sis?lsi paljon enemm?n kuin ne lauseet, joita vaihdoimme. Jouduimme vihdoin puutarhan p??h?n, syreenimajaan, johon istuimme kahden. En tied?, kuinka k?vi, mutta vastoin kaikkea seurustelukielt? aloin puhua omista pyrinn?ist?ni, toiveistani. Kerroin nykyisist? t?ist?ni, jotka olivat pid?tt?neet minua kes?ll?kin Helsingiss?. Oli t?rkeit? teht?vi?, jotka t?ytyi saada syyspuolella valmiiksi. Mieleni olisi teknillisen korkeakoulun opettajaksi. Tunsin, ett? siin? l?yt?isin harrastuksiani vastaavan ty?alan. Minulla oli mit? parhaat toiveet saada opettajatoimi, jota olin hakenut.
-- "Neiti sanoi jo eilen, ett? olin Holmaan tullut murhanhimosta. Jo viime kes?n? asetin itselleni er?it? l?himpi? el?m?nm??ri?. Ennen joulua tahdon tulla Holmaan uudestaan ja silloin j?t?n t?rkeimm?n niist? neiti Signen ratkaistavaksi."
Katsoin h?nt? silmiin ja tied?n, ett? h?n minut ymm?rsi. Astuessamme hiljaa taloon p?in, h?n ei vet?ytynyt pois luotani. En mill??n ehdolla tahtonut nyt lausua enemp??. Olimme ??neti. Kun saavuimme l?helle puutarhanpuoleista kuistia, h?n ?kki? huudahti:
"?iti odottaa. -- Hyv?? y?t? nyt!" H?n riensi portaille.
"Tulen t?n? iltana valveillani n?kem??n kauniita unia, neiti Signe", sanoin h?nen j?lkeens?.
Ovella h?n k??ntyi takaisin: "Niin min?kin, herra Viktor Pohjamo!"
Avoimessa ikkunassa istuin huoneessani viel? kauvan valveilla.

3
Ponnahdin vuoteeltani pystyyn, kuin joku asia olisi unessa minulle ?kki? selvinnyt. -- Mik? se oli? -- Olin eilen ollut raukkamies! T?rkein elinkysymykseni on nyt jo t?n??n ratkaistava!
Kello oli vasta nelj?, ja aamuaurinko paistoi hauskasti huoneeseen. Pukeuduin nopeasti, avasin ikkunaoven ja astuin huoneeni edustalla olevalle parvekkeelle Oli keve? hengitt??, aurinko oli jo alkanut karkoittaa y?n utuisia harsoja. Tuoksua, vihannuutta, v?riloistoa oli ymp?rill?ni; -- valkoisia, sinisi?, kullankeltaisia, tummanpunaisia kukkia v?ikkyi puutarhassa. Lehtokertut liverteliv?t vanhain saarnien ja korkeiden koivujen oksilla.
Alakerrassa ikkuna kirahti. Set? Malmfelt, puolipukeissa ja sikari suussaan, kurkisti ulos.
"Aha, oletko jo hereill?? Sep? hauska. -- Hyv?? huomenta! -- Tulenkin heti luoksesi sinne."
H?n astui huoneeseeni, puolileikillinen ilme kasvoissaan. "N?ytt?? silt?, kuin hyv? omatunto saisi ihmiset hereille, yht? hyvin kuin pahakin. Pelk??n, ett? minussa on hiukan niinkuin itsesoimausta ja talonpoikaiskatumusta."
"Set? tarkoittaa eilist? vetoaan."
"No, itse vetosummasta en niink??n v?litt?isi. -- Vaikka tietysti saanen kyll? eukoltani kuulla, ett? minulla on 'kalliit el?m?ntavat'. -- Mutta asia muodostuu minulle todelliseksi kunnia-asiaksi! Sit? enemm?n, kun Wallenberg pani vetoon Lankinsuon riitajutun. Koko maassa tulevat nauramaan vetoamme, ja vanhat kertomukset Lankinsuosta joutuvat uudestaan kaikkien hampaihin."
"Jos Lankinsuo jaetaan, niin Holman osuus siit? siis olisi tuhannen markan arvoinen?"
"Jaosta olisi arvaamaton voitto kummallekin talolle! Parasta tekomaata 32 hehtaaria makaa joutilaana. Luja savipohja, -- melkein metrin vahvuudelta mustaa ruoppaa, ja p??llinn? vain ohut kerros kontua ja pehkua. Viljeltyn? tulee suosta kymmenen-jyv?n maa. Koko suon arvo on v?hint??n 25 tuhatta markkaa. Holman ja Lahisten manttaalit ovat yht? suuret. Maa tulisi jaettavaksi tasan kahtia."
Purskahdin v?kisinkin nauruun. -- "Olen aina tiennyt savolaiset itsepintaisimmiksi kaikista itsepintaisista suomalaisista. Mutta miten, taivaan nimess?, koko riitaa on lainkaan viitsitty jatkaa? Sovintohan olisi ollut paras."
Malmfelt hymyili. -- "Kaksi vuotta sitten tarjosin sovintoa juuri kahtiajaon perustalla. Tarjous hyl?ttiin. -- Kun en voinut suorastaan k??nty? Wallenbergin puoleen, k?ytin v?litt?j?n? Lauri Hiertan asianajotoimistoa. Wallenberg ei itse ole lakimies, ja h?nell? on vakinaisina asianajajina Svartstr?m & Ik?valko. V?litt?j?lt?ni sain kuulla, ett? Wallenbergin ja h?nen asianajajiensa