Maahengen salaisuus | Page 4

luonnollisestikin harmitti, ettei h?nen rukiinsa ollut naapurin rukiin veroista.
"Kuules, Wallenberg, sin? k?ytit eilen illalla v??r?? terminologiaa, puhuessasi *maahengest?*. Ymm?rt??kseni maahenki on jokin yleinen maanviljelysharrastus, eik? chilesalpietaria."
Herra Ruuth avusti Malmfeltia. Muuten h?nen vakaumuksensa oli takavuosina kallistunut yleisen suurviljelij?in liiton puolelle, ja h?nell? oli platoonisia taipumuksia saksalaisia maanviljelysaikakauskirjoja kohtaan, joita -- ainakin viime kes?n? -- ajelehti h?nen kodissaan auki leikkaamattomina pitkin p?yti?. H?n puhui harvaan, harkittuun tapaansa:
"Min? olen luullut -- t?h?n saakka, ett? maahenki on jotain -- aatteellista, eik? -- ainetta, mik? vied??n -- pellolle."
"Niinp? niin! Minun peltoni kasvaa siit? syyst?, ett? minulla on aatteita, ja k?yt?n ne peltoni hyv?ksi. -- Malmfelt juuri erehtyy, kun h?n tahtoo k?sitteit? toisistaan erottaa! Vet?isit pellolles, Malmfelt, kaiken sen, mit? puoluelehtiisi kirjoittelet, -- chilesalpietaria sinun ei ikin? en?? tarvitsisi ostaa."
Yleinen naurun remahdus ja lasien kilin?. Herrat usuttelivat v?ittelevi? uudestaan toisiansa vastaan. Kaikki oli muuttumaisillaan puhtaaksi pilaksi. Malmfelt itse hymyili iloisesti. Juhlap?iv?llinen oli onnistunut, ja h?nen vieraansa viihtyiv?t talossa.
Malmfelt oli nuoruudessaan virkauralla saavuttanut varatuomarin arvonimen. H?n oli tunnettu perustuslaillisista mielipiteist??n, ja h?nen monipuoliset yhteiskunnallis-valtiolliset kirjoituksensa sanomalehdist?ss?, varustettuina nimimerkill? O. E. M., her?ttiv?t aina melkoista huomiota. Eduskunnassa h?n oli ollut henkil?, jonka lausunnoilla oli pontta ja ryhti?.
Herra Wallenberg taas piti kiinni "Suomen todellisista sivistystraditsioneista", ja h?nen oma ruotsinkielinen sanomalehtens? oli ainoa puolueeton lehti.
Lahisten herran ?skeinen menestys nyt l?i h?nt? p??h?n. Lik??rikin alkoi tehd? vaikutustaan.
"Ei, chilesalpietaria en ole k?ytt?nyt, -- en kainiittia, en fosfaatteja, enk? mit??n vierasta apulantaa. Minun maahenkeni on jotain ihan toista, -- ihan uutta! Se on sit? todellista maahenke?! Olen kaikessa hiljaisuudessa miettinyt asiaa ja kokeillut. -- En puhu kellek??n mit??n. -- Min? olen viel? kokeilujen kannalla. -- Kymmenen p?iv?n p??st? leikkaan rukiini. Hypoteeseista ja teoriioista tulee todistettu tosiasia. Silloin kirjoitan min?kin sanomalehtiin, veli Malmfelt! Ja kirjoitan jouluksi uuden k?sikirjan maanviljelij?it? -- my?skin veli Ruuthia varten!"
"Jos et osta -- apulantaa, niin laitatko lantaa -- *ilmasta*, niinkuin norjalainen -- patentti-insin??ri?" Herra Ruuth nauroi ep?uskoisen ylenkatseellisesti.
"Niin juuri, ilmasta, mutta Lahisten patentin mukaan!"
Keskustelu alkoi muuttua yh? iso??nisemm?ksi; maanviljelij?t kehuivat ja valehtelivat apulantojensa vaikutuksista. Salpietarit ja superfosfaatit rakeilivat, tuomaskuonat p?lisiv?t ilmassa.
Herra Wallenberg oli k?ynyt yh? kerskuvammaksi. H?n saattoi nyt p??st? kostopuolelle viime-?isen huonon onnensa j?lkeen.
"Ymm?rr?n kyll?, ett? Malmfelt otti puheeksi koko asian, vain urkkiakseen salaisuuttani tietoonsa. Vaan enp? ilmaise mit??n. -- Ja keinoistani ei, lempo vie, kukaan ota selkoa. Ei kukaan! Oma v?kenik??n Lahisissa ei niit? tunne. -- Olen tehnyt kokeiluni juuri P?ssinmutkassa, voidakseni paremmin verrata toisiinsa eri maanviljelystapoja. Kokeiluni k?sitt?? seitsem?n hehtaarin maa-alan. Itsell?ni on P?ssinmutkassa yksi hehtaari -- hm -- _indifferentti?_. Ja ymp?rill? on koko Holman ruis -- _indifferentti?_."
T?m? oli jo melkein loukkaavaa. Malmfelt heti iskikin asiaan.
"Sanot, ettei kukaan ota keinoistasi selkoa. -- Silloin mahdan Matti olla" --
"Et otakaan selkoa, vaikka lemmon kanssa tekisit liiton, ja maailma m?t?nisi. Niin juuri: -- vaikka maailma m?t?nisi."
"Ly?d??nk? vetoa?"
"Vaikka vaan! -- Mutta kymmenen p?iv?n p??st? olen viljani leikannut, ja silloin" --
"Seitsem?ss? p?iv?ss? olen viekastellut tietooni kirotut keinosi."
"Et, lempo vie, olekaan!"
"Tuhannen markkaa vetoa!"
-- "Hoi, kuulkaa, tuhannen markan veto! -- Hurraa!" -- Herrat tungeksivat v?ittelevien ymp?rille. Malmfelt seisoi p?? pystyss?, tarmokkaana ja isottelevana. H?n nyt oli oikealla hevosvaihtotuulella, parhailla hevosp?iv?llisill? kaupungin kilpa-ajoissa.
Herra Wallenberg esiintyi ylpe?n mahtipontisena. "Sin? panet tuhannen markkaa vetoon. Ja min?, osottaakseni, kuinka mahdotonta sinun on saada P?ssinmutkan viljelyskeinoistani selkoa, sanon n?in: Jos seitsem?ss? p?iv?ss?, -- meill? on nyt perjantai, ja kello on 10 tuossa paikassa, -- jos ensi perjantaiksi kello 10 illalla olet saattanut viljelyskokeeni ilmi ja voittanut vedon, j?t?n Lankinsuon riitajutun sikseen. Teen sovinnon ja suostun siihen, ett? Lankinsuo jaetaan manttaalin mukaan Lahisten ja Holman v?lill?. -- Siin? minun tarjoukseni, ja se vastannee sinun tuhannen markkaasi."
"Olkoon sanottu! -- Min? hyv?ksyn. -- V??r??n tynnyriin hypp?sitkin!"
Veto ly?tiin. Varsinaisiksi todistajiksi nimitettiin kruununvouti Wirs��n ja herra Ruuth, joka asianmukaisesti erotti vedonly?j?in k?det toisistaan.
Ei voinut kielt??, -- seurue oli muuttunut hiukan liian suurisuuntaiseksi. Malmfeltin vedontarjous oli alkujaan ep?ilem?tt? pelkk?? ajattelemattomuutta, uhotteleva p??h?npisto. Asia sai kuitenkin sellaisen muodon, ett? h?n ei en?? voinut kunnialla peruuttaa uhkarohkeaa lausettaan. Sanasta miest?, sarvesta h?rk??! -- Oikeastaan minua pahoitti, ett? set? Malmfelt, -- tyven, leikillinen Malmfelt, -- oli sill? tavoin antanut ?killiselle mielijohteelleen valtaa.
Mit? herra Wallenbergin "maahenkeen" tuli, niin se jo eilen illalla her?tti erityist? mielenkiintoani. Olin nyt koko ajan tarkkaan seurannut h?nen jokaista lausettaan, h?nen ??nens? jokaista vivahdusta, ja koettanut arvostella noiden salaper?isten viittausten todellista sis?llyst?. Jota enemm?n asiaa mietin, sit? h?m?r?mm?ksi se tuntui j??v?n. T?ss? oli edess? todellinen probleemi. Mihin suuntaan hyv?ns? l?hdin kulkemaan, jouduin aina umpikujaan. Esteen? nousi joka puolella vastaani seikka, ett? t?m? "ihan uusi maahenki" n?kyi edellytt?v?n niin itsetakeista yritteli?isyytt?, alotteen kyky?, ja ennen kaikkea niin laajoja joko fysikaalisia tai kemiallisia tietoja, ett? tuskin oli syyt? olettaa herra Wallenbergin niit? omistavan.
Kuinka hyv?ns?, yksi asia oli varma: Holman herra oli kuin olikin auttamattomasti menett?nyt tuhat-markkasensa, jonka h?n suotta aikojaan oli pannut vedossa alttiiksi.
Katsellessani ikkunasta, n?in valkoista vilahtelevan puutarhasta. Loin katseen herra Soinivaaraan, joka istui pienen p?yd?n ??ress? yhdess? laihan ja hermostuneen henkikirjurin kanssa. He olivat omaan p?yt??ns? anastaneet konjakkipullon puolikkaan, ja herra Soinivaara kertoi viime ulkomaanmatkastaan.