Maahengen salaisuus | Page 7

kyllä,
mitä hän teki."
"Myöskin niittohommissaan?"
"Meidän kesken sanoen, hän oli suuri ilveilijä ja pilkkakirves. Hän
tahtoi pitää paholaisen irvipeiliä riitelevien silmien edessä. -- Blanckin
selkäsaunan jälkeen isäni ja Lahisten herra ensin jo olivatkin melkein
taipuvaiset sovintoon. Mutta riita virisi uudestaan ilmiliekkiin, kun
vanhukset rupesivat keskenään väittelemään siitä, kumpiko oli omassa
asiassaan antanut Blanckille ojennuksen, ja kumpiko sivullisena
henkilönä, naapurin pyytämättä, pidellyt pahoin ukkoa. -- Väittely

tapahtui luonnollisestikin kirjeellisesti! Minulla on vieläkin eräitä näitä
kirjeitä isä-vainajani säilöissä tallella. -- Ne ovat kirjoitetut niin
kohteliaaseen muotoon, että kohteliaisuus muuttuu ilmeiseksi ivaksi. --
No niin, riita jatkui edelleen toistakymmentä vuotta. Entinen suoniitty
pelehtyi yhä enemmän ja on nyt puhdasta suota. Lahisten herra oli sillä
välin omalta puoleltaan riitamaata löytänyt kolme vanhaa kytöpohjaa.
Hän nyt ylimuistoisen nautinnon oikeudella voitti jutun
kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa. Juuri näihin aikoihin isäni
kuoli, ja kahta kuukautta myöhemmin Lahisten vanha herra. -- Ukko
Wallenberg oli tulinen mies, kiukkuinen kuin ampiainen. --
"Mutta tahdon jatkaa! Juttu oli nyt -- noin yhdeksäntoista vuotta sitten
-- joutunut minun käsiini. Vastapuolekseni sain G. A. Wallenbergin,
joka isänsä kuoltua otti Lahisten kartanon haltuunsa. -- Olen koko ajan
pysynyt ainoastaan puolustuskannalla; hyökkääjänä on ollut Kustaa II
Aadolf. Säästän aina varsinaiset valttini viime tinkaan, -- Senaattiin, --
ja olen sillä keinoin jo kaksi kertaa saanut riitajutun romahtamaan
takaisin kihlakunnanoikeuteen.
"Ensi kerralla kirjoitin Senaattiin kymmenen riviä, jossa pontena oli:
_isojako tekee ylimuistoisen nautinnon pätemättömäksi_. -- Tätä
yksinkertaista seikkaa ei hovioikeus ollut huomannut.
"Lahisten asianajajiksi tulivat nyt Svartström & Ikävalko, ja he olivat
saaneet onkeensa, että ylimuistoinen nautinto on isonjaonkin jälkeen
voimassa ulkoalueilla. He vihdoin olivat, monien mutkien perästä,
voittaneet jutun kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa, sen nojalla,
että tämä ulkoniittypalstalla oleva riitamaa oli ulkoalue, johon Lahisilla
oli ylimuistoinen nautinto.
"Senaattiin kirjoitin jälleen lyhyesti, että _ulkoalue voi sijaita
ainoastaan vieraan jakokunnan piirissä_. Riitamaa on Kaislahden kylän
jakokunnan maiden keskellä, johon jakokuntaan sekä Holma, että
Lahinen kuuluu.
"No niin, riitajuttu osotettiin Senaatista toistamiseen takaisin
kihlakunnanoikeuteen. Tämä tapahtui kaksi vuotta sitten."

Olin kuunnellut tätä asiallista, hassua kertomusta kuin jotain
rosvoromaanijuttua. Muistaessani herra Wallenbergin uhkausta,
palatessamme viime yönä Pässinmutkasta, lausuin:
"Mutta nythän, Lahisten herran puheista päättäen, asia ensi
syyskäräjillä on saava sedälle vaarallisen käänteen."
"Hätä ei ole sen suurempi kuin ennenkään. Lahisilla on aukumenttitila
naapurijakokunnassa. He nyt ajavat sitä väitettä, että Lankinsuon
riitamaa on Lahisten aukumentin ylimuistoinen ulkoalue. Mutta
Holmalla on myöskin naapurijakokunnassa aukumenttitila, heti
edellisen vieressä, vieläpä likempänä Lankinsuota. Sitä paitse on
huomattava, että Lahisten näennäinen etusija tässä riidassa on riippunut
ainoastaan siitä, että Lahisten puolella riitamaata on tavattu _kolme
vanhaa kytöpohjaa_. -- Ensiksikin on mahdotonta todistaa, minkä tilan
torpparit ovat maailman sivussa täällä kytöviljelyksiä harjoittaneet.
Entisinä aikoina ei koskaan tehty kirjallisia torpankontrahteja. --
Toiseksi Wallenberg ei tiedä, että Holman puolella riitamaata on
myöskin löydetty _kolme vanhaa kytöpohjaa_. Tämän seikan olen
visusti pitänyt salassa, ja tuon sen esiin vasta viime tingassa,
Senaatissa."
Malmfeltin suu kävi leveään hymyyn: "Hyvin hoidettuna, voi riita
helposti jatkua vielä parikymmentä vuotta eteenpäin."
Kaikesta voi nähdä, miten Malmfelt nautti, ajatellessaan entisiä
taisteluita sekä vastaisia sotajohteellisia liikkeitään.
Mutta äkkiä hän kääntyi totiseksi: "Oikeastaan olemme joutuneet
syrjään koko nykyisestä asiastani. Mainitsin jo, että olen kerran tehnyt
Wallenbergille sovintotarjouksen. En voi tarjousta enää uudistaa. Olen
pakotettu parhaan kykyni mukaan jatkamaan riitaa. Minun
strategiakseni täytyy jäädä pikkupoikien menettelytapa korttipelissä,
kun 'näännytetään repoa'. -- Mutta toiselta puolen, nythän Wallenberg
itse on tarjonnut sovintoa, -- vedon muodossa! Jo tältä kannalta katsoen,
soisin sydämestäni voittavani tämän vedon. Lisäksi vedon voittaminen
on minulle todellinen kunnia-asia. Itse vetosummasta en huoli
vähääkään. Päinvastoin maksan mielelläni tuhannen markkaa sille, joka

paljastaa Wallenbergin kirotut viljelystemput. -- Totta puhuen, tulinkin
sitä varten sinun puheillesi. Sinä tunnet fysiikat ja kemiat ja voisit ehkä
auttaa minua."
"Herra Wallenbergin 'maahengen salaisuus' tuntuu todella
mielenkiintoiselta. Jos voisin, auttaisin setää mielelläni. -- Mutta
tietysti ilman palkkiota. -- Asia on minusta kuitenkin kovin hämärä.
Herra Wallenbergillä ei luonnollisestikaan voi olla syvempiä,
itsetakeisia tietoja esimerkiksi kemian alalla."
"Mitä siihen tulee, erehdyt täydellisesti. Wallenberg on oppinut,
monipuolinen, etevä mies. Hän ensin aikoi lääkäriksi ja on yliopistossa
tehnyt laajoja fysikaalisia ja kemiallisia töitä. Muistan, miten hänestä
ylioppilaspiireissä odotettiin jotain erinomaista! Kun vanhempi veli
kuoli, hän kuitenkin kivulloisen isänsä pyynnöstä luopui
lääkärinurastaan ja sai sittemmin Lahisten kartanon haltuunsa."
"Se muuttaa asian kerrassaan. Nyt alan toivoa, että voimme päästä
Wallenbergin kokeiden perille." -- Minä innostuin kokonaan tähän
tehtävään. Asia alkoi tuntua jännittävältä. Minkä toinen on keksinyt,
voinee toinen saada vihjotuksi esiin ja kokoon sommitelluksi, kun
kumpikin liikkuu samalla tasolla.
"Omasta puolestani epäilen", lausui Malmfelt miettiväisenä, "että
Wallenbergillä on Pässinmutkassa jonkinlaiset sähkökommervenkit. --
Kuten tiedät, otamme kaikki isommat kartanot, kirkonkylää myöten,
sähkövoimamme Maanilankoskesta. -- Professori Lemströmhän teki
kokeita sähkön vaikutuksesta kasvullisuuteen, ja hänen oli tapa aina
kesäisin viettää pari viikkoa Lahisten vanhan herran perheessä. Kuka
tietää, mitä kaikkea nuori Wallenberg ylioppilaana sai onkeensa ukko
Lemströmin pakinoista."
"Lemström oli kyllä moniyritteliäs mies, mutta käsitti asioita yleensä
liian mekaanisesti. Hän jännitti peltosarkojen ylitse hienoja
teräspiikkilankoja eristettyjen patsasten väliin, metrin päähän toisistaan.
Sähkökoneen positiivinen napa oli lankojen yhteydessä, ja