Maahengen salaisuus | Page 8

pysyväinen
sähkövirta sai tehdä vaikutustaan aamusta iltaan kesäkuun puolivälistä
viljan leikkuuseen saakka. Lemström sai kyllä verraten aikaisen ja

jotenkin runsaan sadon, mutta hänen kokeellaan ei -- ainakaan tässä
muodossa -- ole suurempaa käytännöllistä merkitystä. Myöhemmät
kokeilut tällä alalla, joita on tehty Amerikassa ja Ranskassa, näkyvät
sen sijaan ansaitsevan suurempaa huomiota. Sähkövirran voimaa on
koeteltu sovelluttaa eri tavoin eri kasveihin nähden, ottamalla samalla
huomioon myöskin kasvien eri kehitysasteita. Esimerkiksi itämisaikana
on voimakas sähkövirta kasveille suorastaan vahingoksi, -- heikko sitä
vastoin useille eduksi. Insinööri Pilland näkyy uusimmilla kokeillaan
saavuttaneen eräissä tapauksissa todella erinomaisia tuloksia. --
Voisimmehan ajatella, että Wallenberg olisi ryhtynyt kokeilemaan
Pillandin viittaamaan suuntaan. Kuinka hyvänsä, tämä seikka on
helposti tutkittavissa! -- Voimme heti kohta mennä Pässinmutkan
peltoa lähemmin tarkastamaan. Onhan mahdollista, että Wallenberg on
jännittänyt sähkölankojansa aivan alas, lähelle maata, itse laihon
sisään."
Aamu oli varhainen, ja kaste kimmelteli heinikossa, kun
metsästyssaappaat jalassa saavuimme Pässinmutkan pellolle. Painalluin
kulkemaan pitkin piennarta syvälle rukiiseen ja tästä hiivin varovasti
läpi viljan kahden saran poikki, kopeloiden maata jaloillani,
kohtaamatta merkkiäkään sähkölangoista. -- Olettamus ei siis ollut
oikea!
Itse asiassa minä en ollut uskonutkaan, että herra Wallenbergin
"maahenki" olisi millään tavoin "sähkökommervenkkien" yhteydessä.
Hän oli eilen ylvästellen puhunut muun muassa "maailman
mätänemisestä" ja lannasta, joka otetaan "ilmasta" Lahisten patentin
mukaan.
Oma ajatukseni alkoi kypsyä yhä enemmän. Wallenbergin "ihan uusi
maahenki" oli epäilemättä karjatarhaan ja lantakasoihin liittyvä. Minun
täytyi lähteä Lahisiin ja jollakin verukkeella saada Wallenbergiä
näyttelemään navettaansa, talliaan ja karjapihaansa. Voisinhan puhua
hänen kuuluisista lehmistään ja liinakko-oriistaan.
Wallenberg oli kyllä vakuuttanut, ettei hänen oma väkensäkään tunne
niitä keinoja, joita hän oli Pässinmutkassa käyttänyt. Missään
tapauksessa hän ei kai sentään ole voinut toimia niin salaperäisesti,

ettei hänen hommistaan jotain puheltaisi Lahisten kartanossa. Ja ne
puheet tiettävästikin ovat kulkeutuneet myös Holmankin väentupaan.
Palatessamme takaisin huoneeseeni, sanoin sentähden Malmfeltille, että
pyytäisin saada Holman pehtoria puheillemme.
Pehtori Viklund oli nuori, älykkään ja reippaan näköinen mies.
Malmfeltille olin maininnut tahtovani yksin johtaa kuulustelua.
"Viiklunti varmaan osaa sanoa, mitä Lahisten herra teki keväällä
Pässinmutkan laihossa?"
"Minä olen monta kertaa sitä kysynyt Nukariselta, mutta hän vain
valehtelee, tai nauraa vasten silmiä."
"Kuka on Nukarinen?"
"Lahisten pehtori. -- Useana aamuna keväällä, jo kello neljältä, --
ihmisten maatessa, -- olivat kahden Pässinmutkassa. Lahisten patroona
oli itse mukana, ja pehtori kylvi, mitä lienee kylvänytkään! Hän ensin
sanoi kylväneensä heinänsiementä laihoon, mutta kun minä ajoin sen
valeeksi, puhui hän hiirenherneistä. -- Mutta tottahan minä tiedän,
miten hiirenherneet lentelevät pitkin."
"Mitä Viiklunti itse arvelee?"
"Minä luulen, että Lahisten patroona on kovasti kieltänyt pehtoria
puhumasta kellekään halkaistua sanaa konsteistaan. -- Että heillä
konstit on ollut, sen kyllä näkee Pässinmutkan rukiista. -- Ja parina
aamuna kävivät pellolla oikein vesiruiskujen kanssa."
"Mitä muut siitä puhuvat Lahisten kartanossa?"
"Kaikki tehtiin salassa. Kukaan ei tiedä asiasta mitään. Ainoastaan
Alviina" --
"Kuka on Alviina?"
Rehellisen Viklundin naama levisi päivänpaisteiseen hymyyn. "Hänellä

on niinkuin ylihoito navetan puolella. On käynyt karjakkokoulua. -- On
niinkuin parempia." --
"No niin Alviina --?
"Lahisten patroona on uskotellut hänelle, että lehmät lakkaavat
lypsämästä, jos päästää ketään sivullista navettaan. Navetanlattiaa
Alviina itse pesee aamuin illoin Jordanin vedellä, jota muka Aaron ja
ylimäiset papitkin olivat antaneet kansalle. -- Kerran lauantai-iltana
Alviina vielä oli navetassa, ja minä menin sinne häntä hakemaan. Hän
oli heti vastassa ovella ja kielsi kivenkovaan minua tulemasta sisään.
Kun sanoin, 'älä nyt ole tuhma', hän rupesi itkemään ja vakuutti, että
lehmät olivat pitkin vuotta antaneet parempaa maitoa kuin ennen, ja
että Jordanin vesi heti menettää tehonsa, jos tulen kynnyksen yli. --
Piispa itse kuuluu niin sanoneen! -- Myös hän ei olisi nytkään saanut
puhua Jordanin vedestä mitään. Kun minä rauhoitin häntä ja sanoin,
'ethän sinä olekaan puhunut siitä mitään', niin hän sanoi: 'En olekaan,
sillä muuten saisin patroonalta sellaisen kyydin, että saisin hakea itseni
ja kamssuni maantieltä yläveräjän takaa! -- Ne on just'ikään patroonan
omat sanat!'" --
Malmfelt ja minä vaihdoimme silmäyksen. Lähtökohta oli selvä.
Toiselta puolen oli ilmeistä, että Wallenberg ei laskisi minua
jalallanikaan takapihansa puolelle. Tietysti hän nyt vedonlyönnin
jälkeen tulisi olemaan vielä entistäkin varovaisempi. -- Muuten itse asia
jo alkoi ollakin minulle melkein selvä: maahenki, joka mädättää ilman!
"Ja Viiklunti varmaan uskoo Jordanin veden taikoihin?" kysyin leikillä.
Viklund hymähti merkitsevästi. Vihdoin hän hitaasti ja oraakelimaisesti
vastasi: "Lahisten patroona on oppinut ja viisas mies, mutta kova herra.
Hän osaa ylläpitää kartanossaan komentoa tahtonsa mukaan ja tietää
myös, mitä naisväelle sopii syöttää. -- Naiset aina viljelevät virsikirjoja
ja sellaisia", hän lisäsi hymyillen.
Viklund alkoi miellyttää minua yhä enemmän. Hän oli järkevä ja
luotettava mies. -- Minun täytyi ottaa hänet uskotukseni.

"Kuulkaas nyt, Viiklunti! Minä aion vielä tänä aamuna mennä Lahisten
navettaan -- vesi-ja sähköjohtojen korjaajana. Sitä varten tarvitsisin
teidän pyhäpukunne."
Viklund näkyi tuumailevan hämmästyttävää uutista kaikilta puolilta.
Vähitellen asia nähtävästi alkoi jossakin määrin hänelle selvitä.
Ilmeisesti häntä kuitenkin joku seikka epäilytti. Raappien korvallistaan,
hän vihdoin sanoi: "Minä pelkään vaan, herra tohtori, että se puku
tunnettaisiin Lahisissa."
-- "Aha! Viiklunti tarkoittaa, että Alviina on sen lauantai-illoin nähnyt
liian usein?"
Viklund hypiskeli hämillään