Maahengen salaisuus | Page 6

kaikkien hampaihin."
"Jos Lankinsuo jaetaan, niin Holman osuus siitä siis olisi tuhannen
markan arvoinen?"
"Jaosta olisi arvaamaton voitto kummallekin talolle! Parasta tekomaata
32 hehtaaria makaa joutilaana. Luja savipohja, -- melkein metrin
vahvuudelta mustaa ruoppaa, ja päällinnä vain ohut kerros kontua ja
pehkua. Viljeltynä tulee suosta kymmenen-jyvän maa. Koko suon arvo
on vähintään 25 tuhatta markkaa. Holman ja Lahisten manttaalit ovat
yhtä suuret. Maa tulisi jaettavaksi tasan kahtia."
Purskahdin väkisinkin nauruun. -- "Olen aina tiennyt savolaiset
itsepintaisimmiksi kaikista itsepintaisista suomalaisista. Mutta miten,
taivaan nimessä, koko riitaa on lainkaan viitsitty jatkaa? Sovintohan
olisi ollut paras."
Malmfelt hymyili. -- "Kaksi vuotta sitten tarjosin sovintoa juuri
kahtiajaon perustalla. Tarjous hylättiin. -- Kun en voinut suorastaan
kääntyä Wallenbergin puoleen, käytin välittäjänä Lauri Hiertan
asianajotoimistoa. Wallenberg ei itse ole lakimies, ja hänellä on

vakinaisina asianajajina Svartström & Ikävalko. Välittäjältäni sain
kuulla, että Wallenbergin ja hänen asianajajiensa kesken on tehty
välikirja, jonka mukaan Wallenberg on maksava kolmetuhatta markkaa,
jos tekee sovinnon Lankinsuon riitajutussa."
"Riita on tietysti tullut ajan pitkään hirveän kalliiksi?"
"Minulle vähemmän, -- esiinnyn itse persoonallisesti oikeuksissa.
Mutta Svartström & Ikävalko käyttävät Wallenbergiä lypsylehmänään.
Wallenbergin lasku oikeudenkuluistaan nousi viime käräjillä 24.
tuhanteen markkaan, -- ymmärrettynä cum grano salis!" -- Malmfelt
naurahti. -- "Minä tietysti esitin melkein yhtä suuren vastalaskun.
Luemme kulut Aatamin ajoista alkaen."
-- "Ja jos toinen tai toinen lopullisesti voittaa?" --
-- "Niin oikeudenkulut 'kuitataan vastakkain tasan, asianlaatuun
nähden', kuten tavanmukainen lauselma kuuluu."
Tämä kuuluisa riitajuttu tuli yhä hupaisemmaksi, jota enemmän sai sen
saumoja tarkastella. Pyysin sentähden, että Malmfelt kertoisi minulle
riidan vaiheet alusta pitäen.
Hän alkoi puhua tyynellä, asiallisella, huvittavalla tavallaan. Silloin
tällöin hän hymyili tyytyväisesti, kuin onnellinen perheenisä,
kertoessaan rakkaan esikoisensa oikullisesta sisusta ja juonittelevista
kepposista.
"Lankinsuon aikaisempaa nimeä ei tunneta. Riitamaa on Holman ja
Lahisten ulkoniittypalstalla." -- Hän meni pöydän luo ja piirsi paperille
hiukan vinokulmaisen suunnikkaan muotoisen kuvan. -- "Tämä on
ulkoniittypalsta. Väliraja käy etelästä pohjoiseen, tästä yli entisten
luonnonniittyjen, jotka nyt ovat peltoina, suon laitaan saakka.
Lankinsuo on tämä pitkänsoikea monilokeroinen kuvio keskellä
maapalstaa. -- Yli suon ei isonjaonkarttaan ole merkitty mitään rajaa. --
Heti suon takana jatkuu väliraja samaa suuntaa eteenpäin, suoraan
pohjoiseen, yli hakamaan ja aidasmetsän, aina palstan päähän saakka.
Jos raja jatkuisi yli suon, jäisi riitamaata jotenkin saman verran

kummallekin puolen rajaa. Mutta nyt se ei jatku!"
-- "Siis suota ei isossajaossa ole lainkaan jaettu!" --
-- "On kyllä! _Kaikki maat jaetaan isossajaossa._ -- Anna anteeksi, että
minun täytyy käyttää eräitä lakitieteellisiä kardinaalilauseita! --
Isonjaon aikana se muuten ei ollut suota, vaan suoniitty. Karttaan on
merkitty: 'Pensaita kasvava suoniitty, niitetään paikoittain'. (Måssäng,
bevext med buskar, afmejas somligstädes.) -- Tosiasia on, että koska
väliraja ei käy suon ylitse, niin se käy pitkin suokuvion laitaa, -- joko
suon länsipuolitse, taikka suon itäpuolitse. Huomattava on, että
aikaisemmissa jakokartoissa yksinkertaiset kuviorajoitukset useinkin
muodostavat tilojen välisen rajan. Isojako toimitettiin v. 1806. Tässä
suhteessa ei siis voi isonjaon-maanmittaria mitenkään moittia. Ainoa
puutteellisuus on siinä, että maanmittari, viimeistellessään jakokarttaa,
on sattumalta unhottanut merkitä talon litteraa tälle suoniitylle. Siinä
olisi oleva joko littera L, tai H: Lahisten, tai Holman merkki. --
Kumpiko, on vaikea tietää! -- Kysymykseen ei saada valaistusta
jakokirjasta, jossa kumpaisenkin talon kaikki etäisimmät niityt ovat
yhdistetyt yhteen ainoaan loppusummaan. Tässäkin summassa nähdään
ainoastaan jyvityksen aiheuttama n. k. muunnettu ala; todellista
pinta-alaa ei ole lainkaan mainittu. Kun siis pinta-alatietojakaan
jakokirja ei anna siitä, kuinka paljon maata kummallakin talolla on
oleva ulkoniittypalstalla, -- mene, tiedä silloin, kummalleko riitamaa
todellisuudessa kuuluu!"
"Oikeastaan on siis riidelty paavin parrasta."
"Eipä aivan niinkään! Isäni ja Lahisten vanhan herran eläessä, pidettiin
riitamaalla kolmet, neljät maanmittarinkatselmukset. Viimeinen
maanmittari, vanha Blanck vainaja, vihdoin paalutti riitamaan erilleen.
Se on nyt sitä myöten aidassa."
"Kummanko talon nautittavana se on?"
"Ei kummankaan! -- Ihan saman kysymyksen teki isäni Blanck
vainajalle. Insinööri löi nyrkkinsä toimituspöytään ja tiuskaisi: 'sitä ei
saa kumpikaan nauttia, ennenkuin riita-asiasta on oikeudenkäynnin

kautta saatu lainvoimainen tuomio'. -- Tässä sitten tapahtui pieni
lystikäs välikohtaus!" -- Malmfelt nauroi makeasti.
-- "Asia oli tämä: Seuraavana kesänä saapui insinööri Blanck
päiväläisineen niitylle ja aikoi itse ruveta riitamaata niittämään. Isäni
renkeineen ja torppareineen joutui hätään. Sillaikaa kuin Holman
miehet pitivät vieraita tulijoita silmällä, sai isäni Blanckin
houkutelluksi viidakkoon ja antoi hänelle kelpo selkäsaunan."
-- "Koko juttuhan on kuin hullunkurinen, vanha kansannäytelmä!" --
Nauroin kohti kurkkuani.
"Mutta kuulehan, kuinka sitten kävi! -- Blanck lähti Lahisiin
valittamaan kärsimäänsä pahaa kohtelua. Lahisten vanha herra vei
hänet riihen taakse ja antoi ukolle uudestaan selkään. -- Toisena kesänä
Blanck ei enää saapunutkaan niitylle, mutta riitamaa sai nyt Lankinsuon
nimen."
"Niinkö? -- Minua kohta alussa kummastutti tämä outo nimi. -- Mutta
kuulkaa, setä, eikö insinööri Blanck olisi yksinkertaisesti voinut jakaa
riitamaan kahtia? Olisi ajanut linjan, rakentanut pyykit ja sanonut:
alkakaa nauttia kumpikin omaa puoltanne!"
"Ei lainkaan! Hän silloin olisi 'tehnyt riidanalaiseksi sen, mikä ei sitä
ole, ja antanut aihetta uusiin riitoihin'. -- Riitamaan puoliskoista ei ole
koskaan riidelty. Maa kokonaisuudessaan kuuluu joko Lahisille, tai
Holmalle. -- Ukko Blanck vainaja oli taitava maanmittari ja tiesi