Maahengen salaisuus | Page 4

että herra Ruuth käytti tilaisuutta hyväkseen ja omassa
kamarissaan hetkeksi ummisti toisen silmänsä.
Salissa saatiin kuulla musiikkia. Tyttären soitellessa, koetin pitää
seuraa rouva Malmfeltille. Hän oli todella miellyttävä, hienosti,
herkästi tunteva nainen. Herra Soinivaara, notkeana ja kohteliaana, oli
asettunut pianon viereen seisomaan.
Kahvin jälkeen herrat vilkastuivat. Likööri päästi kielet kantimistaan;
humua ja leikillisiä huudahduksia kuului saliin.
Saavuin parhaiksi herrojen puolelle, huomatakseni, kuinka pieni,
ystävällinen väittely oli nousemassa Holman ja Lahisten herrain välillä.
Malmfelt ei nähtävästi ollut täysin sulattanut herra Wallenbergin viime
lausetta aamulla, ja häntä luonnollisestikin harmitti, ettei hänen rukiinsa
ollut naapurin rukiin veroista.
"Kuules, Wallenberg, sinä käytit eilen illalla väärää terminologiaa,
puhuessasi *maahengestä*. Ymmärtääkseni maahenki on jokin yleinen
maanviljelysharrastus, eikä chilesalpietaria."
Herra Ruuth avusti Malmfeltia. Muuten hänen vakaumuksensa oli
takavuosina kallistunut yleisen suurviljelijäin liiton puolelle, ja hänellä
oli platoonisia taipumuksia saksalaisia maanviljelysaikakauskirjoja
kohtaan, joita -- ainakin viime kesänä -- ajelehti hänen kodissaan auki
leikkaamattomina pitkin pöytiä. Hän puhui harvaan, harkittuun
tapaansa:

"Minä olen luullut -- tähän saakka, että maahenki on jotain --
aatteellista, eikä -- ainetta, mikä viedään -- pellolle."
"Niinpä niin! Minun peltoni kasvaa siitä syystä, että minulla on aatteita,
ja käytän ne peltoni hyväksi. -- Malmfelt juuri erehtyy, kun hän tahtoo
käsitteitä toisistaan erottaa! Vetäisit pellolles, Malmfelt, kaiken sen,
mitä puoluelehtiisi kirjoittelet, -- chilesalpietaria sinun ei ikinä enää
tarvitsisi ostaa."
Yleinen naurun remahdus ja lasien kilinä. Herrat usuttelivat väitteleviä
uudestaan toisiansa vastaan. Kaikki oli muuttumaisillaan puhtaaksi
pilaksi. Malmfelt itse hymyili iloisesti. Juhlapäivällinen oli onnistunut,
ja hänen vieraansa viihtyivät talossa.
Malmfelt oli nuoruudessaan virkauralla saavuttanut varatuomarin
arvonimen. Hän oli tunnettu perustuslaillisista mielipiteistään, ja hänen
monipuoliset yhteiskunnallis-valtiolliset kirjoituksensa
sanomalehdistössä, varustettuina nimimerkillä O. E. M., herättivät aina
melkoista huomiota. Eduskunnassa hän oli ollut henkilö, jonka
lausunnoilla oli pontta ja ryhtiä.
Herra Wallenberg taas piti kiinni "Suomen todellisista
sivistystraditsioneista", ja hänen oma ruotsinkielinen sanomalehtensä
oli ainoa puolueeton lehti.
Lahisten herran äskeinen menestys nyt löi häntä päähän. Liköörikin
alkoi tehdä vaikutustaan.
"Ei, chilesalpietaria en ole käyttänyt, -- en kainiittia, en fosfaatteja,
enkä mitään vierasta apulantaa. Minun maahenkeni on jotain ihan toista,
-- ihan uutta! Se on sitä todellista maahenkeä! Olen kaikessa
hiljaisuudessa miettinyt asiaa ja kokeillut. -- En puhu kellekään mitään.
-- Minä olen vielä kokeilujen kannalla. -- Kymmenen päivän päästä
leikkaan rukiini. Hypoteeseista ja teoriioista tulee todistettu tosiasia.
Silloin kirjoitan minäkin sanomalehtiin, veli Malmfelt! Ja kirjoitan
jouluksi uuden käsikirjan maanviljelijöitä -- myöskin veli Ruuthia
varten!"

"Jos et osta -- apulantaa, niin laitatko lantaa -- *ilmasta*, niinkuin
norjalainen -- patentti-insinööri?" Herra Ruuth nauroi epäuskoisen
ylenkatseellisesti.
"Niin juuri, ilmasta, mutta Lahisten patentin mukaan!"
Keskustelu alkoi muuttua yhä isoäänisemmäksi; maanviljelijät kehuivat
ja valehtelivat apulantojensa vaikutuksista. Salpietarit ja superfosfaatit
rakeilivat, tuomaskuonat pölisivät ilmassa.
Herra Wallenberg oli käynyt yhä kerskuvammaksi. Hän saattoi nyt
päästä kostopuolelle viime-öisen huonon onnensa jälkeen.
"Ymmärrän kyllä, että Malmfelt otti puheeksi koko asian, vain
urkkiakseen salaisuuttani tietoonsa. Vaan enpä ilmaise mitään. -- Ja
keinoistani ei, lempo vie, kukaan ota selkoa. Ei kukaan! Oma
väkenikään Lahisissa ei niitä tunne. -- Olen tehnyt kokeiluni juuri
Pässinmutkassa, voidakseni paremmin verrata toisiinsa eri
maanviljelystapoja. Kokeiluni käsittää seitsemän hehtaarin maa-alan.
Itselläni on Pässinmutkassa yksi hehtaari -- hm -- _indifferenttiä_. Ja
ympärillä on koko Holman ruis -- _indifferenttiä_."
Tämä oli jo melkein loukkaavaa. Malmfelt heti iskikin asiaan.
"Sanot, ettei kukaan ota keinoistasi selkoa. -- Silloin mahdan Matti
olla" --
"Et otakaan selkoa, vaikka lemmon kanssa tekisit liiton, ja maailma
mätänisi. Niin juuri: -- vaikka maailma mätänisi."
"Lyödäänkö vetoa?"
"Vaikka vaan! -- Mutta kymmenen päivän päästä olen viljani leikannut,
ja silloin" --
"Seitsemässä päivässä olen viekastellut tietooni kirotut keinosi."
"Et, lempo vie, olekaan!"

"Tuhannen markkaa vetoa!"
-- "Hoi, kuulkaa, tuhannen markan veto! -- Hurraa!" -- Herrat
tungeksivat väittelevien ympärille. Malmfelt seisoi pää pystyssä,
tarmokkaana ja isottelevana. Hän nyt oli oikealla hevosvaihtotuulella,
parhailla hevospäivällisillä kaupungin kilpa-ajoissa.
Herra Wallenberg esiintyi ylpeän mahtipontisena. "Sinä panet tuhannen
markkaa vetoon. Ja minä, osottaakseni, kuinka mahdotonta sinun on
saada Pässinmutkan viljelyskeinoistani selkoa, sanon näin: Jos
seitsemässä päivässä, -- meillä on nyt perjantai, ja kello on 10 tuossa
paikassa, -- jos ensi perjantaiksi kello 10 illalla olet saattanut
viljelyskokeeni ilmi ja voittanut vedon, jätän Lankinsuon riitajutun
sikseen. Teen sovinnon ja suostun siihen, että Lankinsuo jaetaan
manttaalin mukaan Lahisten ja Holman välillä. -- Siinä minun
tarjoukseni, ja se vastannee sinun tuhannen markkaasi."
"Olkoon sanottu! -- Minä hyväksyn. -- Väärään tynnyriin hyppäsitkin!"
Veto lyötiin. Varsinaisiksi todistajiksi nimitettiin kruununvouti Wirsén
ja herra Ruuth, joka asianmukaisesti erotti vedonlyöjäin kädet
toisistaan.
Ei voinut kieltää, -- seurue oli muuttunut hiukan liian suurisuuntaiseksi.
Malmfeltin vedontarjous oli alkujaan epäilemättä pelkkää
ajattelemattomuutta, uhotteleva päähänpisto. Asia sai kuitenkin
sellaisen muodon, että hän ei enää voinut kunnialla peruuttaa
uhkarohkeaa lausettaan. Sanasta miestä, sarvesta härkää! -- Oikeastaan
minua pahoitti, että setä Malmfelt, -- tyven, leikillinen Malmfelt, -- oli
sillä tavoin antanut äkilliselle mielijohteelleen valtaa.
Mitä herra Wallenbergin "maahenkeen" tuli, niin se jo eilen illalla
herätti erityistä mielenkiintoani. Olin nyt koko ajan tarkkaan seurannut
hänen jokaista lausettaan, hänen äänensä jokaista vivahdusta, ja
koettanut arvostella noiden salaperäisten viittausten todellista sisällystä.
Jota enemmän asiaa