Mäkelän Liisu | Page 8

sitte, kuin sinua en en?? saa pit??, mutta syksyll?h?n sinun vasta sopii erota ja tulevana vuonna naida -- eik? niin?"
"Ei, sill? onpa niit? minua mahtavampia, jotka tahtovat v?kisin vied? morsiameni".
"Ai! onko niin? No anna h?nen menn?, jos h?n vain katsoo ihmisen ulkonaista mahtavuutta".
"Eip? katsokkaan, mutta sit? enemm?n h?nen ?itins? sit? katsoo, ja senp? vuoksi tahtoisin ottaa tyt?n pois kaikista noista kiusauksista ja rettel?ist?, joita h?nell? siell? kotona on. Kyll? M?kel?n muori jo oli p??tt?nyt ottaa minua kotov?vyksi, mutta sitte kuin Liisua pyydettiin Jussilan em?nn?ksi, ei muori minua en?? oikein k?rsi, ja siksip? tahtoisin, jota pikemmin sit? paremmin, oman kodon itsellemme".
Patruuna k?veli miettien lattialla, laski sormensa nen?lleen sek? viritteli tuon tuostakin sikariansa, joka ehtimiseen sammui. Vihdoin h?n toki puhkesi puhumaan, lausuen:
"No kukapa saattaisi kielt?? tuommoista pyynt??, josta ihmisen el?m?n onni riippuu! -- Jos poika, josta puhuit, on semmoinen, joksi h?nt? olet kuvaillut, olet vapaa menem??n, vaikka tietysti paljon sinua kaipaan. Kun asuntoasi rakennat, saat mets?st?ni ottaa hirsi?, ja ehk? saatan sinulle joksikin p?iv?? antaa nurkkamiehi?kin. Mutta ?l? tuota asuntoasi aivan v?h?iseksi laita; vaikka et nyt ensin sisustaisikkaan muuta kuin yhden huoneen, niin ovat ne kuitenkin tulevan ajan varalle rakennettuna".
"Tuhansia kiitoksia, patruuna hyv?!" sanoi Jaakko sek? pyyhk?si ?kki? k?tens? nurjalla puolella jotakin silmist?ns?.
"Ei kiitt?mist? mit??n. Sin? olet rehellisesti minua palvellut ja ansaitset rehellisen palkan. Mutta l?hde nyt hevosta valjastamaan ja toimita tuo poika jonakin p?iv?n? puheilleni".
"Kyll? min?", vastasi Jaakko ja l?ksi ulos.
Rouva tuli samassa sis?lle valmiiksi puettuna, ja patruuna kertoi h?nelle Jaakon tuumat sek? lis?si:
"Olen varsin kahdella p??ll? er??st? asiasta: min? nimitt?in tahtoisin antaa Jaakolle muistoksi suuremman rahalahjan, mutta en ole siit? oikein varma, milloinka tuo parahiten sopisi. Nyt se huojentaisi h?nen vaivaansa, kun h?n asuntoansa rakentaa, mutta tekee sekin hyv??, ett? ihminen oppii luottamaan omiin voimiinsa".
"Anna lahjasi vasta toiste, se on minun neuvoni. Silloin he oikein sen arvoa k?sitt?v?t, kun vaivalla ja ahkeruudella ovat kodin itsellens? hankkineet".
"No, hyvinp? meid?n tuumamme yhteen sopivat; j?tet??n siis t?m? asia toistaiseksi. -- Mutta tuossapa Valko jo on portaitten edess?; l?hdet??n nyt".
N?in sanoen sieppasi patruuna lakin p??h?ns?, ja sitte l?ksiv?t ajamaan apilaniityille.

VI.
SUORA PUHE AINA PARAS.
Vanha akka kulki keppins? nojalla M?kel?? kohti. Tultuansa torpan pihalle, katseli h?n etsiskellen ymp?rillens?, vaan kun ei n?kynyt muuta el?v?? olentoa kuin kaakottava kana, astuskeli akka portahia ja laski kaksiper?isen pussin olaltaan porstuan nurkkaan sek? meni sitte tupaan, miss? M?kel?n muori istui villoja kehr??m?ss?. Akka kumarsi, sanoen:
"Hyv?? p?iv??! -- Ohho kuinka olenkin v?synyt".
"Istukaa. mist? kaukaa Maija tulee?"
"Niemen kyl?st?. Hohho! hyv?lt? t?m? istuminen tuntuukin v?syneille raajoilleni. -- Oletteko ihan yksin kotosella, kosk'ei tuolla ulkonakaan ket??n n?kynyt?"
"Matti ja pojat ovat ulkot?iss??n, Liisu ja Manta askaroitsevat kodassa; meill? oli t?ss? leipominen aamulla, ja tyt?ill? on sen vuoksi v?h?n yht? ja toista toimitettavana".
"No min?p? kuulin uutisia Niemenkyl?ss?; siell? sanottiin, ett? Liisu tulee Jussilan em?nn?ksi, sek? ett? Jaakko nai kartanon Miinan, joka on tehnyt eron sulhasestaan".
"Vai niin -- paljon sitte tied?ttekin. -- Kyll? Jaakko Liisusta kiinni pit??, kuten h?m?h?kki verkostaan, vaikka h?n tiet??, ett? Liisulla on Jussilan kihlat".
Liisu, joka juuri tuli sis?lle, kun h?nen ?itins? mainitsi Jussilan kihloista, katseli arasti ymp?rilleen, vaan n?hty??n vanhan Maijan, otti h?n k?dess?ns? olevista pehmeist? leivist? yhden ja antoi sen Maijalle, sanoen:
"T?ss?, Maija, on teille l?mmint? leip??".
"Kiitoksia! Kokonainen leip?! sin? Liisu olet kelpo tytt?. Ohoo sent??n, kuinka hyv?n k?y hyvin t?ss? maailmassa, -- vaan jota mahtavammaksi ihminen p??see, sit? enemm?n on panettelioita, varsi niin kun torpan tytt? koroitetaan rusthollin em?nn?ksi; mutta yhden hyv?n neuvon annan, jota sinun on muistossa pit?minen, kun suureen taloon tulet: Anna lahjoja aina ja runsaasti, niin kyll? sinua kiitet??n".
"Vai niin; kyll? Maija maailman tuntee -- mutta s??st?k?? tuo neuvonne toiselle, sill? minun majani tulee olemaan pieni uudis-torppa, jossa saan monta vuotta kuokkia ja kaivaa, ennenkuin v?h?isi? lahjoja muille riitt??".
"No mit?s nyt pilkkaa lasket -- kyll?h?n min? tied?n, mit? jo kaikki tiet?v?t, ett? sin? Jussilan em?nn?ksi menet sek? ett? Jaakko kartanon Miinan nai".
"Turhia puheita vain", v?itti Liisu. "Min? en koskaan ole Jussilan em?nt?n? --"
"Mene p?iv?llist? toimittamaan, miehet tulevat jo kohta kotia", sanoi M?kel?n muori, sill? h?n h?t??ntyi, kuu Liisu kulkevalle akalle, joka tiesi pit?j?n kaikki tapahtuneet ja tapahtumattomat uutiset, noin suoraan vakuutti, ett'ei h?n huolisi Jussilasta -- saattaisihan t?m? viel? joutua Jussilan korviin.
Liisu meni ulos p?iv?llist? toimittamaan. H?nen mielens? oli kovin raskas, eik? h?n tiet?nyt oikein, mik? h?nt? vaivasi -- Joku uusi, katkerampi tunne kuin entinen. Ei t?m?, joka h?nt? vaivasi, ollut h?nen itsekk??n ?itins? vaatimukset, -- ei, t?m? tunne oli niin katkera ett? se vei kaikki h?nen voimansa -- ja kotaan tultuansa sanoi h?n Mantalle:
"Vie sin? ruokaa p?yt??n, p??t?ni kivist??, min? menen tuonne j?rven rannalle, siell? on vilposempi".
Tuon sanottuaan riensi Liisu kuusistoon ja sielt? kapeata mets?polkua pitkin j?rven rannalle. T??ll? laski h?n k?tens? sykkiv?lle syd?mmellens? ja heltyi itkem??n. "Oi mik? minua vaivaa" -- sanoi h?n itseksens?, vaan samassa kaikui h?nen korvissaan Maijan samat: "Jaakko nai kartanon Miinan" -- ja nytp? h?n ymm?rsi, mik? niin raskaalta tuntui. Turhaa puhetta t?m? tietysti oli, mutta kamoittavan aaveen kaltaisena oli nuot sanat