Mäkelän Liisu | Page 9

yh? h?nen mieless??n, ja h?n sanoi itseksens?: "Voi! onko rakkaus aina t?llainen? Juuri kuin luulee olevansa onnellisin maan p??ll?, tulee taas tuskia ja huolia, joita ei ennen aavistanutkaan. Oi, kun saisin rauhani takaisin! Jos olisi syd?mmeni tuon tyynen j?rven kaltainen!" -- ja nyt h?n rupesi laulamaan:
"Ah ihana on ilta Ja mets? vilponen, On tyyni j?rven pinta, Jo nukkuu tuulonen.
Vaan miksi, syd?mmeni, S? olet rauhatoin? Kun luontokin on tyyni, Miks' riehut, sykit noin?
Ah, syd?mmeni lempi On saanut sykkim??n, Vaan voima kussa ompi, Mi saa sen tyyntym??n?"
Laulettuaan h?n painoi p??ns? k?siins? sek? rukoili Jumalalta rauhaa syd?mmellens? ja tunsi samassa, miten kylm? koiran kuono nuuski h?nen poskiansa. Liisu hyp?hti seisoalle, t?m?h?n oli kartanon Vahti -- siis oli Jaakkokin l?hell? -- ja l?hell? kyll? olikin, sill? tuollapa h?n tuli rient?en tytt?ns? luokse.
"Oikeinpa Vahti minua ohjasi, ei se tahtonut menn? M?kel??n, vaan nuuski t?t? polkua ja juoksi, hieputtaen h?nt??ns?, t?nne p?in. Min? aavistin heti ett? sinun t??lt? l?yt?isin. Tied?tk? Liisuseni! nyt saan kohta ruveta rakentamaan asuntoamme, jos vain Kustu menee sijaisekseni kartanoon. Mutta eth?n sin? mit??n vastaa -- etk? ollenkaan ihastu! -- mik? sinua vaivaa?
"Ei mik??n. -- Tahdon vain kysy? -- Jaakko, pid?tk? viel? minua rakkaampana kaikkea?"
"Tuo nyt on kysymys! Onko se teeskentelemist? vai mit?? -- En semmoista ole sinussa ennen havainnut".
"Ei ole se teeskentelemist?, vaan k?yp? niit? kaikellaisia huhuja, sanovathan ett? sin? olet mieltynyt kartanon Miinaan; en sit? ole uskonut, mutta enp? saanut mielt?ni rauhoitetuksikaan, ennen kuin sinulta suoraan kysyin".
Jaakko muisti nyt, mit? h?n oli Viulu-Mikolle puhunut, ja vaikka tuo tuuma oli ollut luulevaisen syd?mmen pime?n hetken synnytt?m? -- ja siis tuulen tuoma, tuulen viem? -- punastui h?n varsin, mutta vastasi toki vakavasti:
"Min? en yht?k??n tytt?? rakasta paitsi sinua. En koskaan! Ole vakuutettu siit?".
"Kyll?", vastasi Liisu, mutta Jaakon punastuminen oli niin kummallinen, ett'ei tytt? iloiseksi muuttunut. Jaakko my?skin oli alakuloinen, eik? jutut nuorten v?lill? oikein sujuneet. Vihdoin h?n kysyi:
"Onko Viulu-Mikko k?ynyt t??ll??
"Ei", vastasi Liisu.
"Mist? hiidest? ne tuon jutun ovat saatteet, sen on Maija varmaankin kokoon pannut omasta p??st??n", sanoi Jaakko ja rupesi sitten suoraan kertomaan, mit? h?n Mikolle oli puhunut lis?ten: "Nyt sen tied?t, oikean asian-laidan, suutu nyt minulle sitten, jos saatat; ymm?rr?th?n sin?, ett? min? vain kun pelk?sin sinun kotiani halveksivan tuskissani jotakin puhuin".
"Kiitoksia Jaakko siit?, ett? puhuit kaikki suoraan, punastumisesi j?tti mieleeni jonkunlaisen ep?ilyksen, mutta nyt on v?limme taas ihan selv?ll?".
"No, tytt?seni, menn??n nyt kotia kuulustelemaan, mit? Kustu sanoo". Ja kiiruhtaen l?ksiv?t he M?kel??n, jossa v?ki juuri aikoi ruveta p?iv?lliselle. Keppi-Maija oli mennyt matkoihinsa, mutta Viulu-Mikko, hyv?n-suopa vieras, oli tullut sijaan.
M?kel?n muori katsoi v?h?n harmistuneena tulioihin ja tuskin vastasikaan, kun Jaakko hyv??-p?iv?? mainitsi. Mutta Jaakko ei ollut t?t? huomaavinaankaan, vaan lausui rohkeasti:
"Min? aion ottaa eron palveluksestani, jotta saisin talveksi varustettua itselleni oman kodin. Patruunan mets?st? saan hirsi?, sen mit? tarvitsen, ja lupasipa h?n viel? nurkkamiehi?kin joksikin p?iv??, mutta sill? ehdolla vain p??sen kartanosta, ett? laitan sinne toisen sijaisekseni, ja siksi olen ehdoitellut Kustua, koska v?list? olen kuullut h?nen haluavan palvelukseen".
"No sinne min? menenkin", vastasi Kustu.
"Etp? menekk??n. -- Kyll? t??ll? on kotonakin sinulle sijaa -- ja joutaahan Jaakko palvella vuotensa loppuun, kyll? kartanossa leip?? tietysti riitt??, mutta uudis-torpassa sit? tuskin lienee n?timm?st? t?rkimp??n".
"Jos ensin onkin v?h?n, niin koetetaan sit? lis?t? vuoden kuluessa. Kyll? min? torpan rakennan, ja hyv?n rakennankin, kuten patruuna neuvoi".
"Mutta ?l? meid?n Liisua varten, kyll? h?nell? on parempi koti katsottuna. Min? en anna tyt?rt?ni pettu-leip?? sy?m??n".
"He -- muori -- mit?s nyt! ?l? noin jyrk?sti kiell?" -- sanoi Matti, mutta muori l?ksi ulos ovesta eik? tahtonut kuulla mit??n, vaan Viulu-Mikko, talon vanha yst?v?, seurasi muorin j?lki? ja tapasi h?nen lutista.
"Muori hyv?", lausui Mikko, "?l? pitkit? nuorten kihlausta. Kihlausten usein k?y siten, ett?, kun ne pitkistyy, niin ne mutkistuu ja vihdoin tulee niist? kaiketi loppu".
"Sit? juuri toivon ja vaadinkin".
"Kuules -- muista minun ja Anna-Liisan k?rsimisi?! ?l? eroita rakastavia -- se kuolemalla kostetaan. Vaikka en ole aikonut mit??n puhua, niin sanonpa toki Jaakon ja Liisun onneksi, ett? k?yhyyteen ei sinun tarvitse lastasi j?tt??, kyll? heille on tavarat katsottuna, mutta antaa heid?n vain v?h?ll? alkaa. Laske Kustu palvelukseen, se on minun neuvoni".
Mikko oli iskenyt parhaaseen paikkaan. Muisto Anna-Liisa vainajasta pehmitti muorin syd?mmen -- ja kukatiesi viel? tuo Mikon viimeinenkin viittaus tehokkaasti siihen vaikutti.
"Hm -- kummallista", sanoi muori ik??n kuin itseksens? ja lausui sitten Mikolle: "Menk??n vain Kustu kartanoon onneansa koettamaan; mutta kerran minun viel? t?ytyy tytt??ni puhutella, ennenkuin kihlat pois l?het?n. T?ll? kertaa toki ei enemp?? t?st? asiasta lausuta; tule nyt p?iv?lliselle".
Vakaana l?hti muori tupaan ja sanoi sinne tultuansa:
"Kustu saa l?hte? Jaakon kanssa kartanoon. Jos kelpaat patruunalle, niin otat pestin".
Liisun katse kirkastui, kuten taivas aamuruskon noustessa, ja kiitollinen silm?ys lensi Viulu-Mikkoa kohti, sill? sen h?n heti huomasi, ett? sielt? apu oli tullut.
Enemp?? ei asiasta puhuttu, ja kohta p?iv?llisen j?lkeen l?hti Kustu Jaakon kanssa kartanoon ja Viulu-Mikko meni my?skin pois.

VII.
RAKKAUS KAIKKI VOITTAA.
Patruuna Pohjosen rouva istui k?yt?v?ss? kartanon huoneuksen edustalla, leikkien lastensa kanssa, ja n?ki samassa Jaakon, joka l?hestyi nuoren kumppaninsa seurassa. Lakki kourassa ja syv?sti kumartaen