Mäkelän Liisu | Page 7

T?ll? hetkell?, vaikka l?hell?ni seisot, ja vaikka n?en rakkauden loistavan silmiss?si, tuntuu minusta toki, ik??n kuin er?maassa yksin vaeltaisin, sill? sen vahvan puun sijasta, jonka olin tuekseni valinnut, n?en nyt ainoastaan horjuvan ruovon'. Suuret kyyneleet vieriv?t h?nen poskillensa ja h?n antoi minulle k?tens? j??hyv?isiksi.
"Oi Jaakko, sin? et ymm?rr?, mimmoinen tuskani oli. Min? rukoilin h?nt? uudestaan omakseni tulemaan, mutta h?n vastasi vain: 'Syd?mmeni on s?rkynyt, sit? en en??n voi kenellekk??n antaa; ?l?k? etsi minua, sill? sinua n?hdess?ni haavojani pahemmin kivist??. Viel? kerran j?? hyv?sti, yst?vyyteni sinua seuraa! Kun syd?mmeni on terve, sitten kutsun sinua luokseni'.
"N?in me nyt erkanimme. Minun toivoni kiintyi h?nen viimeisiin sanoihinsa; en silloin ymm?rt?nyt niitten oikeaa merkityst?. Ajat kuluivat, min? en n?hnyt Anna-Liisaa -- en mennyt h?nt? etsim??n, sill? h?nen viimeist? pyynt??ns? min? niin pyh?n? pidin, ett? sit? noudattaa tahdoin, vaikka tuo kyll? katkeralta tuntui. Kerran toki, er??n? iltana, kun ik?v?ni valloitti minun siten, ett'en t?st? rakkaasta viulustanikaan huojennusta saanut, l?ksin kohti Anna-Liisan kotia. Sinne tultuani hiivin pime?ss? h?nen akkunansa luokse, saadakseni n?kym?tt?m?n? h?nt? katsella. H?n istui kehr??m?ss? ja lauloi -- Anna-Liisalla oli kaunis ??ni, vaan nyt soi se ylen surulliselta -- sanat kuuluivat n?in:
'Oi lumi, tuiskuile, Tee hauta minulle! T?? syd?n polttava Jo etsii lepoa.
Kun hautaan lasketaan, Mua, lumi, peit? vaan Sa unhoitettua Niin helmaas tallenna!
Oi lumi! j?iseksi S? laita hautani, Ett' lemmen-liekkini Siell' i?ks' sammuisi!'
"N?in h?n lauloi -- mutta min? hiivin taas pois yht? hiljaa, kuin tullutkin olin. Muutamia viikkoja my?hemmin minua kutsuttiin h?nen luoksensa. Anna-Liisa makasi kalpeana vuoteellaan, vaan kun h?nt? l?henin, katsoi h?n minuun suloisesti hymyillen ja lausui: 'Tule l?hemm?ksi! sinussa n?en taas tuon vahvan puun, ja syd?mmeni on aivan terve. Min? p??sen nyt pois el?m?n taisteluista ja sinua muistan -- tuolla, t?htein tuolla puolla -- sielt? ei mik??n meit? eroita!' -- --
"Niin, h?n l?hti, tuo hempe? olento -- ja min? -- min? odotan aikaa, jolloin p??sen h?nen luoksensa, siksi soitan viuluani -- ja kun n?en nurjuutta nuorten rakastavien v?lill?, kiiruhdan heti heit? sovittamaan. Nyt ymm?rt?net, miten tuo minuun koski, kun n?in, ett'ei sinun ja Liisun, h?nen sisarensa tytt?ren v?li ollut semmoinen, kuin sen tuli olla".
"Kiitoksia, Mikko! Kyll? t?m? kertomuksenne on hyv? varoitus minulle, sill? kuka tiesi, mik? p??h?ni p?lk?ht?isi, kun synk?lle mielelle joudun, kuten ?sken tapahtui, jolloin tuo minua kovin rasitti, ett? Jussila kilpailiakseni tuppasi".
"Ole huoleti vain ja laita tupasi syksyyn valmiiksi, sitte tanssitaan M?kel?ss? semmoinen polska, ett? viel? muorikin tanssista hikoilee. Mutta nyt hyv?sti! Ilma on jo selkenem?ss?, t?ytyy rient?? pois".
"Kyll? t?ytyykin", sanoi Jaakko, ja kumpikin meni eri haarallensa.

V.
IS?NT? JA PALVELIA.
Oli maanantai, kuu patruuna Pohjonen istui au'aistun akkunan ??ress?, juoden aamukahviansa. Tavan takaa laski h?n kupin k?dest??n; h?nen koko mielens? oli niin kiintynyt luontoon, joka ihanuuttaan levitteli h?nen silmiens? eteen, ett? tuo yleens? rakastettu ruskea nestekkin joutui unohduksiin. Nuori rouva tuli ja laski k?tens? miehens? olalle, sanoen: "Mit?, yst?v?ni, mietiskelet?"
"Katselen vain luontoa ja ajattelen: olenpa onnen lapsi, koska minulla on suloinen vaimo, herttaiset lapset sek? oma kartano n?in ihanassa seudussa!"
"Ja onpa sinulla viel? tuo suurin rikkaus: onneensa tyytyv?inen syd?n! Kyll? nureksiva ihminen aina puutteita l?yt??, vaikka Luoja h?nelle armostansa lahjoja jakaa -- mutta ainoastaan h?n on rikas, joka kohtaloonsa tyytyy".
"Kyll? kiitt?m?t?n olisinkin, jollen tyytyisi! Tunnenpa itseni niin onnelliseksi t?ll? haavaa, ett'en suinkaan hennoisi apua anovalta mit??n kielt??, jos vain suinkin h?nen toivoansa saattaisin t?ytt??"
"Kumma, ett? tuommoinen miete juuri johtui mieleesi".
"Hm -- niinp? ne ajatukset lent?v?t. Mutta arvaappas, mik? nyt p??h?ni pisti?"
"No mik??'
"Ett? l?htisimme katsomaan apilaniittyj?. Ilma on niin kaunis, ett'ei nyt sovi t??ll? sis?ll? loikoilla t?mm?isen? p?iv?n?".
"Mutta sinne on pit?? matka --"
"Ei huolita k?vell?, vaan pannaan Valko valjaisiin ja l?hdet??n sitte. Oletko tunnin p??st? valmis?"
"Olen kyll?; min? menen kohta katsomaan, ett? pienokaisilla on mit? tarvitsevat poissa ollessamme, ja sitte puen p??lleni". N?in sanoen rouva kiiruhti toimiinsa.
Patruuna soitti kelloa pari kertaa, ja hetken per?st? tuli Jaakko sis?lle, kysyen mit? patruuna tahtoi.
"Tunnin p??st? pit?? Valkon olla valjahissa, sill? min? aion l?hte? apilaniityille".
"Kyll?", vastasi Jaakko, mutta j?i viel? seisomaan ovelle. H?n v??nteli ja k??nteli lakkiaan, ik??n kuin olisi siit? puheen alkua hakenut. Patruunakin tuon huomasi ja kysyi:
"Onko sinulla mit??n sanottavaa? puhu vain suusi puhtaaksi"
"Kyll? tarvitsisi, mutta pelk??n patruunan suuttuvan".
"Mit? tuo tuommoinen olisi, josta et puhua uskalla is?nn?lle, joka on entinen leikkitoverisi?"
"Niin, kyll?p? patruuna aina on ollut hyv? minulle, mutta --"
"No, 'mutta' -- j?t? nyt pois 'mutta' ja puhu asiasi".
"Patruuna lupasi Niittym?en minulle torpan maaksi, sitte kun tahtoisin rakentaa kotia itselleni; nyt min? haluan omaa asuntoa, sill? syksyll? aion naimisiin menn?, mutta senp? vuoksi pyyt?isin, ett? patruuna, jos suinkin mahdollista olisi, antaisi minulle eron palveluksestani, jotta saisin hankkia tupasen itselleni sek? viljelysmaata v?h?n viljemm?lt?".
"Kyll?p? kummia pyyd?tkin, mutta en tuosta toki suutu, sill? sopiihan sinun pyyt??, minun kielt??, ja siit? sitte on p??sty. -- Nyt tulee juuri kiiruin ty?naika; mitenk? sinua siis saattaisin pois laskea?"
"Kyll? min? luulen saavani M?kel?n Kustun sijaani ja h?neen patruuna varmaankin tyytyisi, sill? Kustu on hyv?ntapainen ja sukkela kaikissa t?iss??n; ehk? puheissaan liiankin sukkela ja rohkea".
"Tuo kuuluu hyv?lt?; aivan semmoisen pojan min? tahtoisinkin