Mäkelän Liisu | Page 3

-- niin, niin se on", ja nyt muorin suru nousi korkeimmallensa, jopa h?n parkasi itkem??n. Provasti tuli samassa sis?lle ja meni, n?hty??n tunnetun vieraan itkev?n?, s??liv?isesti h?nt? tervehtim??n sek? kysyi:
"Mit?p? M?kel?n muorille on tapahtunut?"
Muori nyt kertoi provastille, mit? jo ennen oli pruustinnalle puhunut, ja lis?si siihen: "Liisu on provastin rippi-lapsia ja min? tied?n, ett? provastin sanat ovat h?nelle suuremmassa arvossa kuin muitten, senp? vuoksi pyyt?isin provastia neuvomaan h?nt? luopumaan tuosta entisest? tyhm?st? naimis-puuhastaan, kun h?nelle n?in selv? onni on tarjona".
"Tuommoisiin asioihin on vieraan v?h?n sopimatonta sekaantua", vastasi provasti, "paras on, ett? ne, jotka naimisiin menev?t, kesken??n liittonsa tekev?t; ainoastaan silloin, kun selv?sti n?kee lapsensa sy?ksev?n itsens? onnettomuuteen, olemme velvolliset heit? est?m??n, jos hyvill? neuvoilla sen voimme tehd?".
"No niin, sit?p? min?kin juuri tarkoitan, ett? provasti hyvill? neuvoilla est?isi h?nt? menem?st? kartanon Jaakolle".
"Onko t?m? nuorukainen tunnettu hurjaksi ja huonoksi el?m?ss??n"? kysyi provasti. "Onko h?n juomari?"
"He ei, kyll? h?n on siivo poika -- eih?n nyt meid?n Liisu hurjasta olisi huolinutkaan -- mutta varsin tyhj? nuorukainen; tottahan rusthollin em?nt?n? paremman onnen saisi".
"Jos nuorten on rakkaus vakava, kyll? Jumalalla on rikkautta, jota h?n jakaa kaikille sen mukaan, kuin h?n parhaaksi n?kee. Ei yksin maalliset tavarat ihmisen syd?nt? voi onnelliseksi saattaa, ja ?lk??n siis kukaan vaatiko lastaan naimisiin ilman h?nen vapaata tahtoaan, se on minun neuvoni. Mutta nyt, muori hyv?, minun t?ytyy rient?? kirkkoon; j??k?? hyv?sti ja muistakaa sanani sek? viek?? kotov?elle paljon terveisi?!"
"Kiitoksia", vastasi muori; ja ollen v?h?n nopalla nokin, sanoi h?n nyt: "Luulin min? t??lt? saavani apua, mutta turhaa, n?en m?, se olikin".
Provasti l?ksi virkansa toimiin kirkkoon, mutta muori j?i vaivojansa valittamaan pruustinnalle, joka yst?v?llisesti muovia kuunnellen, tarjosi h?nelle kahvia syd?mmen lohdutukseksi.
"Voi hyv?nen aika, otanko viel??" -- sanoi muori mieliss??n, kun kolmatta kuppia tarjottiin.
"Totta kaiketi", vastasi pruustinna, "mit?s liikaa tuo nyt sitten olisi, olettehan pitk?n matkan tulleet, kyll? sen verran nyt jaksatte juoda".
Muori, joka muisti yht? kyyti? juoneensa seitsem?nkin kuppia, -- seh?n oli h?nen pannunsa mitta, -- otti halustakin kolmannen kuppinsa, vastaten:
"No kyll?h?n sen jaksan, mutta t?m? on nyt jo liikaa hyvyytt?, ja r??kin? on kaatanut kupin niin t?yteen, ett? tassikin on puolellaan, v?hempikin jo olisi riitt?nyt. Mutta t?ss? nyt vain kestailen enk? muista, ett? jo on kirkkoonkin rient?minen"; ja nyt oli kahvi tuota h?t?? juotu. Vaan kuppia pois pannessansa huomasi muori tarkalla silm?ll??n ett? pappilan nuorella neitosella oli uudet vaatteet yll?, ja tarttuen r??kin?n hameeseen, kysyi h?n: "Onko t?m? ostovaatetta vai kotokutoista?"
"Kotona se on kudottu", vastasi neiti.
"No olipa hyv?, ett? osuin n?kem??n", virkkoi muori, "tuommoista min?kin laitan meid?n Liisulle, mutta turkin-punaisen sijaan panen keltaista, sit? painetta saatan itse tehd? nuorista koivun-lehdist?; itselleni panen valkoisen sijaan mustan-sinist? ja raidaksi keltaista; niin teen kuin teenkin".
"Mutta eih?n se ollenkaan tule t?m?n-lajista", intti neiti.
"Tulee kyll?, k?ynh?n raidoissa per?ss?", vakuutti muori sek? pyysi nyt v?h?ist? mallitilkkua, jonka saatuaan h?n sanoi syd?mmelliset j??hyv?iset ja l?ksi kirkolle.

III.
HAJAPILVI?.
M?kel?ss? oli kaikki hiljaista, ??nett?int?, sill? olihan kirkon-aika. Torpan ukko, viikon t?ist? v?syneen?, veteli unta tuvan s?ngyss?, ja kodossa tapaamme Liisun keitt?m?ss? velli?. H?nen py?re?t kasvonsa hehkuivat valkean loistosta tulipunaisina, ja tuo puna, vaikk'ei ruusun kaltaista, soveltui kauniisti h?nen ahvettuneisiin kasvoihinsa, mutta tyt?n silm?t eiv?t nyt, kuten tavallisesti, kirkkaina loistaneet, niit? sumensi viljavat kyyneleet, jotka virtana vieriv?t h?nen poskillensa; tytt? rukka koetti tavan takaa pyyhkiell? silmi?ns? vy?liinallaan, mutta eip? vain kyynel-tulva tauonnut. H?n sekoitti toki ahkeraan velli?, jotta se ei pohjaan palaisi, eik? huomannut, ett? kotaan astui nuori mies. T?m? kursailematta sieppasi tyt?n syliins?, ja nytp? Liisun silm?t ilosta loistivat, vaikka kyynel-helmet viel? poskilla lep?siv?t; v?h?n h?mill??n h?n toki oli tuosta odottamattomasta syleilyst? ja sanoi siis:
"No Jaakko paha, ?l?h?n nyt toki noin vallaton ole -- mit?, jos nyt vellini pohjaan palaa".
"Ent?p? sitten, en suinkaan min? vellist? v?lit?, nyt kun sinun luonasi olen -- mutta Liisu, mit?h?n sinun on? Kyyneleit? on poskillasi -- mit? sinulle on tapahtunut?"
"Eip? viel? mit??n, mutta -- -- mutta --"
"No mutta, -- mit? sitten? Sin? mutkailet ett? ole suora kuten ennen -- mit? tuo nyt tiet???"
"Hyv?nen aika, kuinka nyt oletkin kiivas! Enh?n min? viel? joutunut muuta kuin puheen alkuun, kun jo puutuit sanoihini. Min? aioin vain kertoa, ett? Jussila k?vi t??ll? eilen, ja ?itini tahtoo pakoittaa minua menem??n h?nelle em?nn?ksi, mutta sit? en tee! --"
"Ent? is?si, mit? sanoo h?n?"
"H?n on minun puolellani".
"No mit? siis itket? Is?ll?si t?ss? suurempi valta on".
"Niin, mutta ?iti saa tavallisesti kaikki k??ntym??n oman tahtonsa mukaan".
"Ja siis sinunkin -- no niin -- k?yh? olen tosiaankin rusthollarin kilpailiaksi -- enk? tahdo olla onneasi est?m?ss?, kyll? poistun tielt?si. -- Hyv?sti!"
"No mutta Jaakko! mit? tuo nyt on?"
"Ei sinun tarvitse en??n itke? sit?, ett'et rustholliin p??se. Kyll? min? menen matkoihini".
"Mutta Jaakko, et saa menn?. Sanoinhan, ett'en ota Jussilaa, ja sit? itken, ett? tuosta nyt syntyy eripuraisuus kotihimme. -- Kun sin? tulet kotiv?vyksi, katselee ?iti sinua aina nurjalla mielell?".
"Ja kaiken tuon t?hden menisit nyt halukkaammin Jussilan em?nn?ksi -- kyll? ymm?rr?n --"
"Jos sen tekisin, kukapa est?isi minua menem?st?? -- Ilolla sek? is?ni ett? ?itini siihen suostuisivat; vaan minua ei kukaan voi pakoittaa menem??n Jussilan