Mäkelän Liisu | Page 2

olette! hohho! Ja tottahan sit? huonompaankin rustholliin kelpaisi em?nn?ksi menn?".
"Kyll?p? vain", virkkoi Matti, "jollei sattumus olisi ep?suosiollinen, niin ett? valittunne jo olisi toisen morsian"
Nytp? muori h?t??ntyi, h?n nypp?si miest?ns? takin-liepeist?, kuiskaten: "?l? mill??n muotoa, Matti hyv?, mit??n puhu; ajatteleppas -- kokonainen rustholli!" T?h?n ei Matti mit??n enn?tt?nyt vastata, sill? Jussila sanoi:
"Kerran tuo kumminkin t?ytyy selville saada, enk? min? puhemiehest? huoli; sanonpa siis suoraan, mit? jo kauan olen aikonut: min? olen Liisua katsellut siin? toivossa, ett? h?nen saisin vaimokseni; kyll?h?n minulle on kaupattu rikkahimpia, mutta eip? ne ole muuten mieleisi?ni".
"Noh ?lk?? toki pilkkaa puhuko", virkkoi muori iloissaan.
"Totta puhun, enk? mit??n pilkkaa", vastasi Jussila. Minulla on kyllin tavaraa, sit? en tarvitse, mutta kelpo em?nn?n puutteessa olen, ja senh?n nyt toivoisin saavani Liisusta".
"No niin, vaikka en ole kaukainen kehuja, niin uskallanpa toki sanoa, ett? kyll? kehtaan meid?n Liisuamme t?ittens? ja tapojensa vuoksi pannakkin vaikka rusthollarin em?nn?ksi, mutta k?yh? h?n on -- eip? toki k?yhimpi?, vaan kyll?h?n torpan tilat tiett??n, ett'ei niit? suuriin taloihin verrata sovi. Mutta koska ette tavarasta huolikkaan, niin olkoon tuo Liisulle onneksi, ja ottakaa tytt?remme vaimoksenne".
"Hei, muoriseni! pian sin? asiasta p??t?ksen teet", virkkoi Matti, "mutta t?ytyyh?n siin? toki kysy? tyt?nkin mielt?".
"Kyll? min? h?nen puolestansa vastaan", pakisi muori. "Tytt? on v?h?n mielihyv?ll? katsellut er?st? poikanulikkaa, mutta jo alusta asti olen heid?n yst?vyytt?ns? vastustellut, eik? siit? asiasta mit??n tule. Anna sin?, Matti, minun ottaa asiat haltuuni, niin kyll? kaikki hyvin k?y".
"T?ss? asiassa vastatkoon tytt? itse", v?itti Matti ja huusi, tuvan ovea raottaen, "Liisu, tule lapseni t?nne!"
Liisu tuli sek? asettui is?ns? turviin, kuten pelj?stynyt kyyhky, ja muori lausui: "Kuules nyt Liisu, kummoinen onni sinulle on suotu, kun itse Jussilan rusthollari tahtoo sinua vaimoksensa".
"Niin, sinua vastenpa nyt olen t?nne tullut", sanoi Jussila; "jos suostut kauppaan, tuon heti kihlat esille, eik? ne tyhj?n-p?iv?isi? olekkaan", ja nyt sulhaspoika aukasi k??r?n toisensa per?st?. "T?ss? filtit, t?ss? kultavitjat, t?ss? sormukset, t?ss? --".
"?lk?? vaivatko itse?nne suotta", lausui Liisu vakavasti; "tosin olisi tuo minulle suuri kunnia, semmoinen, jota moni minulta kadehtisi, mutta -- pieni on torpan tyt?n vaate-arkku, ei sinne kahden kihlat mahdu".
"Vied??n entiset pois ja lasketaan uudet uhkeammat sijaan", sanoi Jussila.
"Arkkuni lukko on hyv?, kyll? sen takana pysyy, mit? sinne kerran on pantu", vastasi Liisu ja l?ksi ulos ovesta, mutta ?iti huudahti per??n:
"Semmoiset kihlat! Kyll? net pian pois saadaan, ?l? nyt Liisuseni onneasi hylk??!" Liisu meni menojaan ja Matti lausui:
"Olisinhan min?kin, naapuri hyv?, tytt?ni teille suonut, mutta tehk??n h?n t?ss? asiassaan miten itse tahtoo; se on minun mielest?ni toki paras".
"Vai on! Tarvitseehan meid?n neuvoa lastamme, joka ei itse parastaan ymm?rr?. Olkaa vain huoleti, Jussila, kyll? viel? kaikki hyvinp?in k??ntyy".
Jussila j?tti kihlat muorin haltuun, sanoen: "Noh, siin? toivossa, ett? viel? kaikki k?ypi, kuten sanotte, j?t?n kihlat t?nne toistaiseksi; puhukaa, M?kel? hyv?, tekin sananen minun parhaakseni." Matti lupasi ja Jussila l?ksi ulos. T??ll? kiipesi ukko k??syihins?, l?i Liinaharjaa selk??n ja l?ksi matkoihinsa.

II.
KIRKKOMATKA.
Ihmisi? tulvaili pyh?-aamuna kirkolle, muutamat heilutellen komioissa k??syiss?, toiset kulkein keppins? nojalla; kaikki vain pyrkiv?t samaan suuntaan. Mutta kukapa tuo, joka h??rattaissa juuri ajoi kulkevien ohitse -- sep? oli M?kel?n muori. Pojat istuivat my?skin rattailla, mutta muori itse ohjia piteli, ja heijoo! nopeasti Musta juoksikin; jo enn?tettiin kirkolle. Muori hypp?si rattailta, sanoen:
"Kustu, anna tuo vaate-pakka minulle ja pumpulik??r? my?skin. Katso, ett'et pudota lanka-keri? etk? munakoppaa -- se on k??r?n sis?ll?. So, saappa t?nne nyt nuot kaikki. Kallu, pid? huolta Mustasta! min? kiiruhdan pappilaan".
Pojat tekiv?t, kuten ?iti k?ski, ja nyt muori kiiruhti astumaan kirkon l?hell? olevaan pappilaan. Sinne tultuansa l?ksi h?n ky?kkiin, josta h?nt? nyt kutsuttiin pruustinnan kamariin. Muori meni kuin menikin, ja terveiset lausuttuansa antoi h?n munakopan pruustinnalle, sanoen:
"Toin v?h?n tuoreita munia pruustinnalle, kun oli t?nne muutoinkin asioita".
Pruustinna kiitti tuliaisista sek? k?ski muoria istumaan.
"Kiitoksia! On sit? istuakkin saanut, rattahilla kun tulimme", vastasi muori, mutta istui toki samassa tarjotulle tuolille ja kysyi: "Onko r??kin?t kotona? min? otin mukaani peiton-aineita ja pyyt?isin r??kin?it? meid?n Liisulle morsiuspeittoa ompelemaan".
"Kyll? he ovat kotona", vastasi pruustinna ja huusi tytt?ri??n, joista toinen heti tuli muoria tervehtim??n sek? lupasi peiton kauniiksi pistell?; mutta n?hty??n peittovaatteen, joka oli mustapohjaista, punaisilla kukilla hienosti pilkotettua karttuunia, sanoi neito:
"Noh, miksik? tuommoista mustan-v?rist? vaatetta olette Liisun morsius-peitoksi ostaneet?"
"Onhan ihmisell? usein murhettakin", vastasi muori, "ja silloin on muuta hyv? olemansa".
"Ei peitolla ik?n? tarvitse murehtia", v?itti neiti.
"Onpa siin? punaisia kukkiakin, joten se sopii ilossa ja surussa, mutta" -- lis?si h?n ik??n kuin itseksens? -- "jos Liisu rusthollarin ottaa, laitan h?nelle punaisen peiton ja teet?n t?st? itselleni h??vaatteet -- vaan Jaakolle - hm h?nelle on t?m? liiankin hyv?".
"Kenenk? kanssa tytt?renne naimisiin menee"? kysyi pruustinna, kun huomasi muorin puheesta, ett'ei siit? oikein varmaa tietoa ollut.
"No niin, pruustinna hyv?, kyll?p? tuon pit?isi olla varman asian, koska Jussilan rusthollari on tyt?rt?ni vaimokseen pyyt?nyt, mutta tytt? hupsu, joka, vaikka sen itse sanon, on hyvinkin viisas muissa asioissa, on toki nyt t?ss? niin tyhm?, ett? tahtoisi ottaa trenki-nulikan, jolla ei ole ik??n mit??n muuta kuin vaatteet yll?ns? -- tuommoinen tytt? hupsu, sanon viel?kin -- mutta kaikilla vain pit?? olla heikot puolensa