Lyyra ja paimenhuilu | Page 5

kolmeen h?n kukkarohon?ja kolme vuotta vaiheikasta?kuin ei kukaan Aadamin perillinen?k?vi tietoisna tiet??n h?n kulkien,?ylenkatsoen kansaa ja kuningasta.
Niin naamiohuveissa el?m?n?yp?yksin ja ylv??n? vaelsi h?n.?Ja kuin Alkibiades mantteliaan,?niin laahasi velttoa korskeuttaan?h?n linnasta katu-ojihin.
Pian tiesiv?t sen jo kaikkikin:?oli menty? vuoden kolmannen?my?s mennyt kolikko viimeinen.?Ja sen j?lkeen, niin kuultiin sanottavan,?oli kyps? h?n toiseen maailmahan.
Rolla oli vilpit?n mielelt??n?ja hyv? kuin hymyily onnetarten.?H?n ei tahtonut uskoa k?yhyytt??n,?ei ollut h?n luotu arkea varten.?Ja el?m?np?iv?ns? mitatuinkin?niin lyhyeksi kuin y? kes?isin.
Aron villi juoksija janoinen?se j?lkeen p?ivien kuivuuden?sadevett? vuottaa, juodakseen?sit? lehvilt? paahteen polttamilta.?Mutta kaikki silm?nkantamilta?on kuihtunut, n??ntynyt hiljalleen.?Vain luolassansa karjahtaa?joku uninen leijona. Vavahtaa?aron hevonen, hiekkaan painuvat?sen sieraimet verta vuotavat?ja er?maan santa janoinen?sen vaalenneen juo hurmehen.?Se suistuu, sen silm?t raukeaa,?ja er?maan lapsen er?maa?se hautaa hiekkaan pehme?h?n.?Aron villi juoksija tiennyt ei,?ett? miss? karavaanitiet ne vei,?aron halki, niin niit? seuraten h?n?olis p??ssyt Bagdadin talleihin,?miss? hein?? on kasoin tuoksuvin?ja kaivoja syvi?, miss??ei pohjaa n?kyviss?.
Jos Jumala meid?t luodessaan?teki kaikki samasta savesta maan:?niin toisille jotain antanehet?lie lis?ks auringon s?tehet,?lie niille, joill' ainoa omistus,?sana ainoa on vain: vapaus!
Tuo luntako on vai marmoria,?johon s?teit? sinen hohtavia?y?lamppu himme? heittelee??Lumi valkeamp' on, kivi tummempaa.?Se on nukkuva lapsi. H?n hymyilee,?h?nen rintansa hiljaa huo'ahtaa?niin lempe?sti kuin huokailee?veden kalvo, kun leyhk?iss? l?ntisen,?se paljailla k?sivarsillaan?vesikukkia tuutii helmassaan?ja vastaa suuteloon kukkien.
Se on nukkuva lapsi vuoteessaan,?nelitoistavuotias, melkein nainen.?H?ness' on viel? kaikki umpussaan.?Pien' enkeli, l?hell? valvovainen,?ei tied?, veljeksk? tyt?n h?n luotu?vai lemmityn osako h?nelle suotu.?Tyt?n pitk?t hiukset on valtoinansa?ja risti? kaulanauhassansa?h?n puristaa kuin todistaen,?h?n ett? on nukkunut rukoillen.
H?n nukkuu. Oi n?hk??! Mi puhtaus?h?nen otsallansa, mi kauneus!?H?nen viattomuutensa alaston?sekin taivahisen kainoa on.?H?nen suloaan y? vain korottaa.?Niin on kuin vavahtais pimeyskin,?kun nukkujan ruumista koskettaa?se mustan viittansa liepehin.
Niin pyh?ks ei kirkon hartaus,?oi neitsyt, mielt? voi viritt???kuin huulies pienin huokaus.?Ylt'ymp?ri huonetta silm?ilk??:?kuvaa ristiinnaulitun, kirjoja, kukkia,?ja pyh?t?ss? neitsyen?te puoleen ja toiseen katsoen?vain etsitte Margareetan rukkia.
Ei mit??n niin puhdasta p??ll? maan?kuin viaton lapsi on nukkuissaan.?Ja rakkaus nuoren tytt?sen?niin on kuin hartaus taivainen.?H?nen vierell?ns? varmaankin?voit kuulla sa siipi? seraafin.
Ken on nainen, oi tytt?, jos ?itis ei h?n,?jonka n??mme sun vierell?s viipyv?n??H?n kellon kulkua seurailee.?Ket? keskell? y?n h?n vuottelee??Jos h?n ?itis on, varmaan h?n is?lles?avaa oves ja uutimet vuotehes.?Mut is?s jo ammoin kuolema vei,?ket? siis nuo pullot tarkoittavat?ja kynttil?t p?yd?ll? palavat??Ken tuleekin, rakastajas h?n ei.?Se uni, jok' kulmillas v?rehtii?kuin p?iv? on puhtaan hohtavainen.?Mut tuo viitta vett? valuvainen?kenen on se? Ah, varmaan sun, Marie.?Ovat kosteat hiukses, merkkej? on?sun kasvoillas tuulen polttelon.?Y?n myrskyss? miss, olet ollutkaan??Tuo nainen ei ?itisi, varmaankaan.
Mut hiljaa! Ovea raotetaan.?Ne on naisia, hiukset hajallaan.?On toiset vain puoleks pukimissa,?he kuumina hiipiv?t k?yt?viss?.?Joku kantaa lamppua -- n?kyy vain?oven raosta j?ljet orgiain.?Joku kaatunut pullo valossa kiilt??.?Y?n halki karkea nauru viilt??.
Lie harhan?ky tuo hirmuinen,?lie hullua petosta silmien.?Kaikk' on hiljaa, on vaipunut lepohon.?Tuo nainen h?n sent??n ?itisi on,?sin? neitsytvuoteessa uinailet?ja t?n' y?n? kadulla ollut et.?Mut ken siell?? Ken ly? ovehen??Kenen askeleet y?ss' ovat kajahtaneet??Joku tulee kynttil?? kantaen.?Sin?, laiha Rolla? Mit? t??ll? sa teet?

Jacques katseli tytt?? nukkuvata,?joka lep?si suuressa vuoteessaan.?Jotain pelottavaa, kauheata?h?n tunsi vasten tahtoaan.?Marie oli kallis. Maksanut?oli h?nest? viime kolikkonsa,?sen tiesiv?t yst?v?t. Langennut?jo oli arpa kohtalonsa:?oli luvannut, ett? huominen?h?nt' ei n?kisi joukossa el?vien.?Niin olivat vuotensa kierineet,?oli kolme vuotta nautinnoissa.?Kuin uni ne olivat vierineet,?kuin lent?v?t linnut ne poiss' oli, pois'.?Ja kuoleman-y?ns?, y?n viimeisen,?jonka rikoksentekij? katumuksessa?mykin huulin, hartaassa rukouksessa?liki Jumalaansa viett?? -- sen?Rolla oli tullut viett?m??n?tyt?n luo, joka my?nyt h?pe??n?oli itsens?, ja nukkuissaan?h?nt? vuotti kuin ruumis arkussaan.
Oi ikuinen Kaos tunnoton!?Voi h?nt? ken lapsuuden h?p?issyt on!?Tuhatkerroin eik? parempaa?ois kuoleman kourin kuristaa?tuo valkea kaula ja kaunoiset?nuo runnella kasvojen piirtehet,?jotka kantaa kauneutta pinnallaan?ja helvetin myrkky? pohjassaan?
H?net taivaan ihme luoda taisi!?Tuo kukka min hedelm?n kantaiskaan,?jos kypsy? saisi se suvessaan!?Mik? liekki taivaalle loimuaisi,?tuo tuli jos puhtaana s?ily? saisi!
Oi k?yhyys, sull' osa on parittajan.?Olet h?pe?h?n heitt?nyt?sin? lapsen, jonka vihkinyt?ois Kreikka templihin Dianan.?Oi katso h?nt?, h?n lukenut?on ennen untaan rukouksen.?Sin? k?yhyys, sin? kuiskannut?olet ?idille t?m?n lapsosen:??Sinun lapsesi kauneuttaan tuhlaa,?sin? ansaita voit h?nen viehkeydest??n.??H?net pesit sa varten synnin juhlaa?kuin hautaa varten vainaja pest??n.?Kun synnin h?n tiell? on kulkenut,?h?nen vierell??n olet vaeltanut.
Ken tiet?? miks olis ollut h?n luotu,?jos leip?? h?lle ois kylliksi suotu??Tuo otsa on jalo syntym?st?,?tuo iho ei tied? h?pe?st?.?H?nen vaistonsa viel' ovat unessaan,?h?n on pieni kaima Neitsyen,?himo kullan ei tielle kurjuuden?ole h?nt? vietellyt, puute vaan.?Rahan kaiken, min h?pe? antoi,?sen ?idillens? h?n kantoi.
Te maailmannaiset, te s??li ette?t?t? lasta, te leikitte, iloitsette,?te n?ette vain oman maailmanne?ja tytt?ri?nne vartioitte?ja k?tkette oman rakastajanne.?Te lemmitte kauniisti, unelmoitte.?Niin ainakin sanotte. Milloinkaan?h?t? teille ei valjuja kasvojaan?ole n?ytt?nyt, h?n, joka suudelman?voi vaihtaa leip?palahan.
Oi vuossata! tottako lienee tuo,?ajat entiset ettei parempia.?Meren aavaa kohti vain aikojen vuo?siis on kantanut ruumiita lahoavia.?Ne on liukuneet syliin i?isyyden.?Mut vanha maa, joka pinnallaan?on n?hnyt h?pe?n ihmisyyden?on tyynn? jatkanut kulkuaan?ylt'ymp?ri is?mme, auringon,?jota kiert?m??n se luotu on. --?Siis her?? jo kaunis tytt?nen?ja viini lasissa kuohukoon!
On aika jo v?isty? uudinten!?T?m?n kauniin y?n ma ostanut oon.?Ei koskaan k?rsimys Kristuksen?ole ollut t??n iloni vertainen.?Niin el?k??n liekkuma rakastavain?ja polttelo kuumain suudelmain,?ilon enkeli olkoon seuranamme,?kun y?ss? me maljamme kohotamme.?Me juomme viinille, liekkumalle?ja el?m?lle ja kuolemalle,?me juomme, me laulamme vapautta?ja y?t? ja viini?, kauneutta!
Kun Rolla n?ki p?iv?n nousevan?takaa kattojen, luokse ikkunan?h?n astui ja katsoi miettien?yli katujen aamuun her??v?in.?Ty?vankkurit kulkivat r?mist?in.?Mutta