Lyyra ja paimenhuilu | Page 4

eik? meren syvyys.?Synnyit ihmiskarkelossa?kultaisessa kulkemahan.
Veli, sisar, joka viel??maamme t?ht?sell? taivallat,?lyhyt elon tie on, ilta joutuu,?leppe? ja kiitollinen sent??n oo.?Taistele, kun taisto k?y, kun lepo on, niin leiki.?Etsi taiten rauhas hyv?in luota,?huima nuorna ole, viisas vanhuudessa.?ja kun p??si kallistuupi,?ylistele ihmett?, mi loi sun?ihmishahmoon jumalaiseen.?Ihme ihmehist? suurin!
SODANJUMALA
_Verner von Heidenstam_
Tuli peikon tytt?ren tyk?? Tjalve,?palas loikaten kotiin ja laumaansa etsi,?mutta s?ikkyi ja putosi polvillensa.?Tor itse, h?nen herransa,?leve?n? rinnaltaan, istui kalliolla?ja vuoli paimensauvaa?ja hymyili punaiseen partaansa.??Orja?, sanoi h?n, ??l? pelk??!?Unohdettu on vasarani,?sill? kev?tt? kukkivat kankaat.?Jotta kaikki k?vis vihre?n maan p??ll??kuin tulee, ja kukin sais osansa?ja nuoret syd?met ly?d? vastakkain,?me, ankarat urhot, mielell?mme?joskus paimennamme vuohia.?
HE KAKSI
_Hugo von Hofmannsthal_
H?n, tytt?, kantoi maljaa k?dess??n
? kuin puna viinin, hohde poskip??n --, niin oli tyynen kevyt kulkeissaan: ei vuoda maljakosta pisarkaan.
My?s poika oli varma voimastansa,?h?n saapui orhillansa ratsastain?ja k?denliikkein tyynen arvokkain?h?n seisomahan sai sen paikoillansa.
Mut tyt?n k?dest? kun tavoittaa?h?n tahtoi maljaa, siit? juodakseen,?se oli heille liian vaikeaa:?niin kohta kumpikin he vapisivat,?ett' turhaan k?det toistaan tapailivat?ja viini vuosi hiekkaan hiljalleen.
RUUSULLE
_Friedrich H?lderlin_
Iki-ajat meit? kantoi?luonto?iti helmassaan,?kaiken el?m?mme antoi,?kuningatar kukkamaan.
Ruusu! joskin el?m?mme?sortuu syksyn tuulihin,?iki-itu el?m?mme?uusin kukkii kev?imin.
VUORIMIES
_Henrik Ibsen_
Vuorensein?in, kallioin?halki tieni vasaroin.?Siihen asti iskut raikuu,?kunnes malmi vastaan kaikuu.
Syvyydest? kutsuvat?kaikki aarteet ihanat,?jotka y?h?n vuori sulkee.?Siell? kultasuonet kulkee.
Syvyydess? loputon?ikuisuuden rauha on.?Vasarani, maaliin suureen,?salaisuuden syd?njuureen!
Poikasena miettien?istuin alla t?htien,?kuljin kev?t-teit? illoin.?Lapsenmieli mulla silloin.
Auringon ma unhoitin?syd?n?iden pimeihin,?unhoitin ma kev?imeni?ulkopuolle kaivokseni.
Syytt?m?ss? mieless?ni?ajattelin kerran n?in:?syvyyksien henget selon?antaa ongelmasta elon.
Kului vuodet vuottaen,?vastausta saanut en.?Tummat ??ret ainoastaan?katsoi vuoren y?st? vastaan.
Erehdyink?? Eik? vie?totuutehen t?m? tie??Tied?n, silm?t sokaistuvat,?ylh??lle jos suuntautuvat.
Ei, mun t?ytyy syvyyteen,?rauhan y?h?n ikuiseen!?Vasarani, maaliin suureen,?salaisuuden syd?njuureen!
Vasarani, iske, ly?,?kunnes koittaa pitk? y?.?Aurinko ei nouse mik??n,?koita toivon aamu ik??n.
RUKOUS
_Johannes J?rgensen_
Sun luoksesi k?yn iki?iti, mun sieluni on v?synyt,?mun unteni pursi on pirstoina rannalla nyt?ja haahden hylyll? mainingit leikkiv?t viel?.?Ilon turhain juhlain ma tunnen sammunehen,?sun kirkkos holvien alle ma n?yr?n? k?yn, anoen --?on urkuina tuulien kuoro ja kattona taivas on siell?.
Mun aatokseni yli aavain eksyen k?y.?Ne turhaan merkki? etsiv?t, mit??n ei n?y,?ei majakan v?lkett? mist??n pimeytehen.?Mun laskinluotini pohjaa tapailee.?Mihin k?y se? Ylt'ymp?ri ulapat vaikenee.?On vastaus haudattu mykk??n syvyytehen.
En jaksa ma en?? katsoa itse?in,?en kuulla kaipuun vuota mun sis?ss?in,?joka lakkaamatta mun sieluni y?ss? pauhaa.?Ma toivon, mun kaipuuni l?hteet kuivuis pois,?ja sieluni unille kuuroksi k?yd? vois?ja kaiken ylle syksyn sadetta, rauhaa.
Pois tahdon ma, vapaaks tahdon kahleistain?ja kuulla tummain kuusten soittoa vain,?pois, kauemmas kuin v?ijyv?t silm?t kantaa,?ja painaa p??ni lehvien kosteuteen?ja tuntea kaiken valheen rauenneen?ja kes?n ja talven yll?ni humista antaa.
TANSSIAISTEN J?LKEEN
_Detlev von Liliencron_
K?y, atlaskenk?, luottaen?sa vaunun h?m?r??n!?Jo vaahtoo suista hevosten --?hei, Johann, l?hdet??n!
Mun olkap??t?in vastahan?h?n nojaa p??ns? raukean?nyt pieni kreivit?r.
Y? katoo korpiin, r?meihin?jo verkkaan valkenee.?Suoss' untuvistaan hyypp?kin?y?n h?rm?n puistelee.
Kuin uness' eesp?in matka saa.?kun sinisilm?t avajaa?taas pieni kreivit?r.
Soi korviin sirpin kalkutus?ja ??nt?? kyyhkynen,?ja kyl?n koirain raksutus?jo kuuluu aamuinen.
Loi p?iv? kankaat kultihin,?ma Gretna Greeniin matkasin?ja pieni kreivit?r.
SIIN?K? KAIKKI?
_Detlev von Liliencron_
Yks kev??n p?iv? paisteinen?ja toinen t?hk?seppelen.
Kuin uni katos vuodet pois?kuin myrskyn siivin menneet ois,
kuin myrskyn siivin. Kamartuu?jo ihmishauta, unhottuu.
Kaikk', kaikki vet?? verkkoonsa?tuo vanha lukki, kuolema
LAPSUUDEN AJOILTA
_Detlev von Liliencron_
Ma t?n??n kirjeit?ni selaelin,?kun ?kki? sain yhden k?teeni,?min vuosiluku s?ik?hdytti aivan --?niin kauan siit? oli, kauan jo.?Siin' oli horjuvaiset kirjaimet?ja suuret mustel?ik?t pitkin matkaa:??Fritz hyv?, puut jo ovat paljaina,?me emme en?? leiki ry?v?ri?,?Türck katkaissut on toisen etujalan?ja H?nnchen-t?dill? on hammastauti?ja is? l?htenyt on lintujahtiin.?Ei muuta nyt. Ma hyvin voin.?Sa pian kirjoita ja voios hyvin.?Sun yst?v?s ja serkkus Siegesmund.?
?Puut ovat paljaina? -- nuo karut sanat?mun saivat kirjeen kokoon taittamaan,?ne antoi mulle hatun, takin, kepin?ja ajoivat mun ulos nummelleni.
SYV? KAIPAUS
_Detlev von Liliencron_
Kev?tvuokko, ensi kukka,?nyt taitan sun ja pist?n sun?mun vanhaan hattuhun.
Kev?tvuokko, ensi kukka,?sun kerran taitoin, pistin sun,?ah, armaan hattuhun.
ILLAN TULLEN
_Alice Meynell_
Ne lent?en kotia kiiruhtaa,?tulee parvin siivekk?in:?kaikki p?iv?n muistot palajaa?unen kyyhkylakkaa p?in.
Ken teist?, te linnut, suorimman?vanan kynt?? kotihin,?l?pi illan ruskon kirkkaimman??Sun sanasi, armahin!
ROLLA
_Alfred de Musset_
Oli kaupungissa, jok' ylitse muiden?on tunnettu kaupungiks elosteluiden,?miss? pahe on halvin ja hedelm?llisin,?mill? synnin tiell? on kokemus pisin,?se on Pariisissa -- hurjin mies?oli Jacques Rolla. Joka paikan ties?h?n miss? juotiin ja pelattiin?ja lamppujen valossa valvottiin.?Ei itse h?n ohjannut kulkuaan,?vaan himot; kuin paimen, jok' unissaan?n?kee veen ohi rantojen vieriv?n,?n?in n?ki h?n p?ivien kieriv?n.?Oli ruumiinsa himojen asunto vain?ne h?ness? raastoi, repiv?t?kuin pedot tai miekkain mittelij?t,?taas joskus ne laulahti riehahtain?kuin lintuset, lempe? tulvillansa.?Rollan is? kasvatti aikoinansa?pojan suureksi herraks ja perij?ks,?mut ennenkuin itse h?n t??lt? l?ks,?oli kuluttanut h?n varansa niin,?ett? poika sai tyyty? rippeisiin.?Niin yhdeks?ntoista t?ytetty??n?ja omaksi herraksi tultuansa?ei tiennyt, ei tainnut h?n mit?k??n.?Ja kaiken lis?ksi, korskeuttansa?ylenkatsoi h?n toimia k?skett?v?n.?Niin oleili p?iv?st? p?iv??n h?n.?Hymy korskea karehti huulillaan?ja h?n herraks j?i kaikilta tavoiltaan.
Tiehaarassa Herkules seisoen?h?n muinoin retkens? suuntaa pohti.?Pahe ojensi k?tens? h?nt?kin kohti.?Hyveen kauniimmaks keksi ja valitsi sen.
Mut aikamme ehdi ei arkailemahan,?sille kaunis ei hyve, ei pahekaan.?On vuossadat valtavat kulkeissaan?tiet johtanut yhteen hyv?n ja pahan.?Rolla teki samoin kuin is?ns?kin.
Jos tulet sa suureen kaupunkihin,?lokaviem?rit, muurit ja hautuumaan?n?et ensin. Ken seuraan astunut on,?h?n tehd? saa saman havainnon,?Siell? neitsyys kulkee hunnussaan,?mutta rappio loistaa kaikkia vastaan?ja synti on siell? julkinen.?Mies mieheks sen arvaa ainoastaan?ken puhtaan miekkansa ter?ksen,?min sai h?n jaloon taistohon,?lokavirroissa ryvett?nyt on.
Jacques Rolla oli henkev?, loistava, vapaa?ja h?n halveksi syv?sti joukon tapaa,?joka kaikki ly? samalla leimallaan.?Oli onnekas h?n tai onneton,?h?n ylpeytt? palveli jumalanaan.
Pani rahansa