Lyhyitä kertomuksia | Page 3

el?k? yht??n inkkaa, se on Koivuniemen Jussin parasta viinaa.----Ell'et nyt hyv?ll? ota naukkua, niin, totta vie, p??kalloosi saat koko pullon.----Kas niin vaan----hih!--kallista paremmin,--no niin. ?Tattis mamma, sanoi Lotan Mikko.? Kyll? sinusta miest? paisuu, kun vaan joutuu.
Jos akkasi sinuhun suuttuu, niin juo, Jos kellarist' viinakin puuttuu, niin juo. Ota sitt' itselles toinen akka, El?k? sent?hden juomasta lakkaa, Vaan juo ja laula ja r?ys?? ja pauhaa--ja juo!
--El? herran t?hden, Matti, pid? noin pahaa el?m??.
--Kas poikaa vaan, kas, kas! Pyysink? sinua k?ntti t?nne v?rmynt?rikseni, sano!
--Et pyyt?nytk??n, mutta johan t?mm?ist? el?m?? harakatkin pelk??v?t.
--Ell'et nyt hyv?ll? tuki suutasi mies, niin hiisi viek??n, ei ole onni t?n?p?n? merrassa. Vai ei nyt en?? muka laulaakaan sais'. Mutta kas kun sen teen kiusallasikin.
Rallakaijan rakkaus paloi menn? vuonna, Joko lienee sammunut, taikka tielle puonna.
No helkkari, noita peijakkaan poikia, eiv?tk?s tuolla jo ottele? Ptroo, seis hevonen! Pid?s ohjaksista sen aikaa, kun menen min?kin heit? v?h?n l?ylytt?m??n.
--Oletkos hulluna, Matti?
Mutta Matti ei en?? kuullut. H?n oli jo aidan toisella puolen ja juoksi k?det suorina yl?s m?elle, miss? tulinen tappelu oli syntynyt miesten v?lill?. Jouduttuaan kohdalle, alkoi h?n tukevilla nyrkill??n ruhtoa oikeaan ja vasempaan voimainsa takaa. Kiivastuneet tappelutoverit unhottivat hetkeksi riitansa ja k??ntyiv?t yksiss? miehin Mattia vastaan. Er?s pikkuinen nalikka, joka syrj?st? oli toisten tappelua katsonut, sieppasi kiven, jolla l?h?tti Mattia p??h?n, niin ett? veri turskahti esiin; er?s toinen taas hakkasi h?nt? selk??n paksulla seip??ll?.
--?Maltas, kun ma saan selk?ni sein??n, sanoi Manu vainaa?, ?nkytti Matti, mutta se kun ei onnistunut, t?ytyi h?nen huutaa apua.
--Mit?s sinulla siell? olikaan tekemist?? nurkui Antti, mutta kiirehti kuitenkin samalla h?t??n ja sieppasi menness??n aidanseip??n aseekseen. Pian oli h?n pelastanut toverinsa miesten k?sist?, mutta enn?ttip? kumminkin siin? toimessaan saada syv?n puukon haavan kupeesensa.
--Ei siit? mies kuole, lohdutti h?nt? Matti, kun taas rauhassa ajoivat eteenp?in. Ei siit? mies kuole, enemm?n kuin minunkaan haavoistani. Mutta, voi armahda, jos vaan niit? miehi? viel? markkinoilla tapaan!
--Parasta olisi ollut, kun nytkin olisit heist? erill??n pysynyt.
--?H?m, kyll?h?n se niin on, on kai?, sanoi Toivola akalleen, mutta mink?s sille taitaa kun luonto vet??? Eih?n muusta olisi lukua ollut, mutta voi pahanen p?iv?, kun s?rkyi se pullo ja mun hyv? viinani meni maahan. ?Se on luut nuu!? sanoi ?stmanska, kun ruoka loppui.
--Niinkuin et sin? muka toista hankkisi!
--Hankin kyll?, sen saat n?hd? ja maistaa my?skin saat, ennenkuin t?st? kaupungissa ollaan.
--Sen m? tiesin.
Pieness? t?lliss? kaupunkia likell? ottivat miehet y?kortteerin. Sielt? aamulla varhain l?hdettiin kaupunkiin, hiukan hiljaisempina, sill? Matin ?kuraasi? ei n?in aamusta ollut vireill?. Hevonen ajettiin kadun syrj??n, johon muitakin tuttavia oli pys?htynyt. Matti pani sille kourallisen heini? eteen ja pyysi er?st? tuttavataan pit?m??n sit? silm?ll?. Ja nyt mentiin torille. Kadun kulmassa oli v?entunkoa ja Antti eksyi toveristaan, mutta siit? h?n ei suuresti v?litt?nyt. Tuli t??ll? mies yksinkin toimeen. H?n kuunteli ensin hetkisen posetiivi? ja sitten er?st? miest?, joka suuren ihmisjoukon suureksi ihastukseksi lauloi Paavo Putkosen sepitt?m?? ja Mikkelin kirjapainosta ilmestynytt? rakkauden laulua:
"P?? sin? kultani rakas luonto, Sinulle on annettu suloinen muoto, Ole sin? aina iloinen, El? sin? kiukussa kiroile.
Sinusta en koskaan erit? taida, Muut likat ei mielest?n mit? maita, S? olet se kaikista ainova, Jolle nuoren luontoni lahjoitan.
Nyt min? lasken k?teni kaulaan, Sill? min? n?in suloisesti laulan, Kun en voi muuten selitt??, Kuin per??si on on niin ik?v?."
Mit? se ?p??? siin? ensimm?isen v?rssyn alussa merentieraa? kysyi er?s kuuntelijoista.
--Tiet?neth?n tuon, lausui toinen, se tarkoittaa, ett? koko laulu on p??t?n.
--Mutta minun tyhm?n j?rkeni mukaan on ?p??? aina p?ssin esipuhe, lausui kolmas, ja sent?hden se merkinneekin, ett? laulun tekij? on oikein aika ?p?ssin p???.
Sille sukkeluudelle miehet nauraa hohottivat ja naiset tirskuivat; mutta ne viimemainituista, jotka olivat vanttuissa, tohvelipalttoissa ja silkkihuivissa, ne vaan hiljaa myh?hteliv?t ja peittiv?t huuliaan sile?sti kokoonkierretyll? niistinliinallaan.
Kummaa oli Antista, ett? naiset niin halukkaasti noita lauluja ostivat.--Min? en ainakaan semmoiseen rahaani pane, mietti h?n p?tev?sti ja k?vi kojuja katselemaan, joita pitk? rivi oli pystytetty torin varteen. Er??lt? kultasep?lt? osti h?n korvarenkaat Elsalle tulijaisiksi ja er??n Tampereen eukon kojusta simsetin ja kaulahuivin-- sulhaspuvukseen muka--k??ri ne kokoon ja pisti taskuunsa. Samassa ?lysi h?n kadun toisella puolella valmiita vaatteita osaksi lev?ll??n pitkill? p?ydill?, osaksi ripustettuina pitkin ankun sein??.
Antti meni sinne.
--Hei mies, huusi juutalainen h?nelle vastaan, tule ostamah, se helppo hinda, hyve tavara, n?in kaunis jakka, kolmell' kymmenell' markall', et paremba mist??h sah.--
Antinkin mielest? tuo harmaa verkanuttu oli hyvin mukava ja kaunis, mutta--?jok' on verassa, se on velassa, talonpoikain seassa?--arveli h?n ja aikoi l?hte? eteenp?in.
Juutalainen innostui.
--Osta veli, huusi h?n, tarttuen Antin k?sivarteen--osta, mine anda se sulle viisikolmatta markka. Katso kuinga se passah'!
Ennenkuin Antti tiesi asiastakaan, oli vanha takki pois h?nen p??lt??n ja verkanen sijassa. Olipa h?n sent??n mielest??n niinkuin v?h?n pulskempi t?ss? asussa ja totta Elsankin silmiss? poika toiselta n?ytt?isi n?in mahtavassa nutussa, kuin tuommoisessa karkeassa ja vanhassa retkaleessa.
--Mit?h?n tuo olisi, jos kahdellakymmenell? annatte, niin joutais olla.
--No sama se on, maksa pois raha,--sanoi juutalainen ja kauppa oli tehty.
Kun Antti oli maksanut suostutun hinnan, aikoi h?n ottaa vanhan nuttunsa p?yd?lt?, mutta--ihme ja kumma--se olikin kadonnut. Turhaan haki h?n p?yd?lt? ja maasta, turhaan katseli h?n