Lyhyitä kertomuksia | Page 2

verta. Niinkuin tuuliaisp?? kiit?? kankaalla, niin riensiv?t miehetkin eteenp?in, kunnes joutuivat sota-kent?llen. Eteenp?in ja yh? eteenp?in rynt?siv?t he viel?ki; ja miss? vaan kulkunsa k?vi, siin? kaatui vihollista kuin hein?? ter?v?n viitakkeen edess?. Hemmo h?ilyi rivien etup??ss?, uroita urhokkaampana; vartalossaan asui voimaa ja miehuutta ja silmist??n loisti sankarin nero. Uutta voimaa j?ntereihin ja uutta intoa syd?mihin sai v?synyt mies-joukko, n?hdess??n vaaran suussa tuon uljaan nuorukaisen, jonka he kaikki hyvin tunsivat. Ennen auringon laskua oli ty? p??tetty ja kolme kertaa suurempi vihollisvoima maahan ly?ty. Mutta helppo ei aivan voitto ollut. Kaatuneiden ruumiit t?yttiv?t kent?n ja synnyinmaa oli saanut maistaa monen uljaimman poikansa syd?n-verta.
* * * * *
Muutaman p?iv?n j?lkeen n?htiin er??n? iltana kirkkomaalla ??net?n ihmisjoukko seisovan avoimen haudan partaalla. Likinn? oli kaksi vanhusta, mies ja vaimo, sek? nuori, kalvea neitonen. Vanhukset vapisivat, murheelta ly?tyin?, mutta neitonen seisoi hiljaa, niin hiljaa kuin luonto kes?-iltana auringon mailleen rient?ess?, konsa lehti ei liiku eik? veden kalvo v?r?htele ja lintukin on levolle mennyt. Lieneek? h?nenkin el?m?ns? aurinko vajonnut tuonne haudan syvyyteen, jonne niin kiinte?sti, silmi??n r?v?ht?m?tt? katsoi?
Ken siis lep?si tuossa arkussa haudan pohjalla? Ket? moinen v?en paljous kyynel-silmin oli saattamaan tullut? Kysy sit? vaikka lapselta tuolla ?itins? k?sivarrella ja vastaukseksi saat: ?Se on Hemmo, kyl?n lemmikki, viime taistelun kaatunut sankari.? Ja h?n se oli;-- nuorukainen, jonka j?nteret ter?ksest? olivat, jonka rinnassa into ja rakkaus hehkui,--nuorukainen, joka oli synnyinmaansa kunnia, vanhempainsa toivo ja morsiamensa kaikki kaikessa. Kangistuneet nyt olivat voimakkaat j?senet, kylmennyt oli jalo syd?n ja sammunut kuoleman y?h?n oli silm?in loiste. Luunsa murheella k?tkettiin maan mustaan multaan, mutta maineensa ja ty?ns? j?iv?t h?nen j?lkeens?, j?iv?t ainaiseksi kirkkaana t?hten? loistamaan Suomen tumman siniselle taivaalle.
["P?ij?nne" lehden n?ytenumerossa 1877.]

ENSIMM?ISET MARKKINAT.
Oli ihana, kes?inen sunnuntai-ilta. Lempe?sti s?teili aurinko siint?v?n taivaan rannalla, j?rvi oli tyyni, mets? raitis ja vihanta.
Elsa oli aholla poiminut tuohisen t?yteen mansikoita ja astui nyt verkalleen kotia kohden, v?limmiten viel?kin kumartuen alas, tavoittaakseen jonkun tienvieress? kasvavan punaisen-hohtavan marjan.
Mutta ?kki? kavahti h?n yl?s, sill? mets?st?, aivan l?helt?, kuului outo rapsahdus. Samassa hypp?sikin puiden ja pensaiden v?list? esiin vahva ja verev? nuorukainen, joka iloisesti tytt?? tervehti. Elsa hymyillen vastasi tervehdyst? ja h?nen siniset silm?ns? ilmaisivat tunteita, niin suloisia ja lempeit?, kuin mailleen rient?v?n auringon viimeiset j??hyv?iss?teet. N?kyip? heti, ett'eiv?t outoja toisilleen olleet.
--Elsa, lausui nuorukainen, tytt?? k?tellen, sinua olen jo kauvan aikaa etsinyt, kertoakseni sinulle jotakin varsin uutta.
--No anna kuulla! Kuinkahan t?rke?t? tuo nyt vain lieneek??n, mietti Elsa ep?illen ja h?nen iloisista silmist??n loisti pienoinen veitikkamaisuus.
--Aijon, n?et, huomenna l?hte? Matin kanssa markkinoille.
Elsan otsa pimentyi.
--Matin kanssa----sanoi h?n--el? sit? te'e Antti--el? ainakaan Matin seurassa mene markkinoille.
--Ja miks'ei?
--Siit? ei ole sinulle mit??n hy?ty?.--
--Hy?ty?k?? Ell'ei siit? juuri muuta hy?ty? olisikaan, virkist?? se kumminkin sek? sielua ett? ruumista.
--Mist? sen tied?t, Antti, kun et viel? koskaan ole markkinoilla k?ynyt?
--Sen sanoi Matti, joka paraiten mahtanee asian tuntea, koska aina k?y markkinoilla.
--Onko Matti sitten mielest?si niin erinomaisen virke? sielun ja ruumiin puolesta?
--Mit? tyhji? viisastelet!
--Usko minua, Antti, ruumiisi parhaiten virkist?t joka seitsem?nten? lepop?iv?n? ja mit? sieluusi tulee, niin ell'ei se virkisty juuri samana p?iv?n?, turhaan sit? taas markkinoillakin koetat el?hytt??.
Antti jo kiivastui.
--Totinen ja j?ykk? olet, kuin vastarannan kiiski,--et tunne etk? salli mit??n viatonta huvitusta. Mutta el? luulekaan, ett? asia siit? paranee, sill? kun kerran olen Matille luvannut menn?, niin menen my?s. Se on kerrassa sanottu.
Elsa ei mit??n virkkanut, mutta h?nen mielens? oli k?ynyt alakuloiseksi. Antti astui kiivailla askeleilla mets?polkua ja taittoi visan, jolla vuoron sinkoili pieni? kivi?, vuoron ilmaa pieksi. Tyynen? ja hiljaisena k?vi Elsa h?nen j?less??n. Jopa joutuivat he sen m?kin edustalle, jossa Elsan vanhemmat asuivat.
Antti seisahtui.
--J?? hyv?sti, Antti! sanoi Elsa yst?v?llisesti, antaen sulholleen k?tt?.
Antin syd?n jo heltyi.
--Kuule, Elsa, puhui h?n, hell?sti neitosen k?tt? puristaen, sin? olet v?list? liian jyrkk?mielinen, niin lempe? ja ymm?rt?v?inen, kuin muutoin oletkin. Onhan varsin tavallista nykyaikaan, ett? nuori kansa kulkee markkinoilla,--noin vaan huvin vuoksi. Mit? pahaa siin? sitten on, jos min?kin sinne joskus menen?
--Ei mit??n Antti, kun sielt? vain palajat yht? puhtaana ja vilpitt?m?n?, kuin sinne menetkin.
--Ha ha ha! jo tottakin n?et aaveita.
--Onnellista matkaa, Antti!
--Jumalan haltuun, Elsa!
* * * * *
Mik? ryske ja jyske, mik? huuto ja pauhina, mik? k?rryjen r?tin? ja armoton ajaminen maantiell?? Etk? tied?? Onhan nyt markkinain aatto ja kansaa rient??, miehi?, vaimoja, vanhoja, nuoria, l?helt? ja kaukaa, kaikki ne ilolla markkinoille ent?v?t. Naiset istuvat k?rryiss? myh?illen, pyh?vaatteihinsa puettuina, ja miehet heid?n polvillaan. Kolme, nelj?, joskus kuusi ja seitsem?nkin henke? on kussakin hevosessa. Ruoskat heiluvat, miehet hoilottavat ja hevoset kiit?v?t eteenp?in. Mets? kajahtelee kirkumisen tapaisesta laulusta.
--Hei liirua leijan laa, Markkinamiehi? ollaan vaan, Hei liirua leijan laa, Oltta, viinaa juoda saan.--
Jo heti kotipihasta l?hdetty? miehet saivat ?markkinakuraasia?.
Matin hevonen h?yryeli vaahdossa virstan parin matkaa kaupungista. Antti istui vakaana ja totisena Matin rinnalla k?rryiss?. H?n oli levoton--Matin raa'at kokkapuheet h?nt? inhottivat.
--Istut siin? kuin p?lkky, moitti Matti, n?kyy, ett'et viel? ole oppinut markkina-iloa tuntemaan.
--T?mm?inen ilo ei mit??n maksa.
--Eik? maksa?
Poika juo rommia markkinoilla, lakki kallellansa, Tytt? on punaposkinen, joka istuu polvellansa.
Eik? sellainen ilo mit??n maksa, h?h? Kallista v?h?n tuota pullon suuta, niin saat parempaa ryhti?----no ota vaan,