Lyhyitä kertomuksia

梁Lyhyit? kertomuksia

The Project Gutenberg EBook of Lyhyit? kertomuksia, by Minna Canth This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Lyhyit? kertomuksia
Author: Minna Canth
Release Date: June 14, 2004 [EBook #12612]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LYHYIT? KERTOMUKSIA ***

Produced by Tapio Riikonen

LYHYIT? KERTOMUKSIA
Kirj.
Minna Canth
1917-19 (1877-1895)

SIS?LLYS:
Hemmo Ensimm?iset markkinat ?iti ja poika P?iv? koittaa Vanhan taaton tarinoita I. Pikku Heikin merkillinen matka II. Pellervoinen Kuoleva lapsi Lapsenpiika Kauppias Roller Yst?vykset Er??n? sunnuntaina Lain mukaan Kasvinkumppanit Mutta mit?s tapahtui Ep?luulo Er?s Puijolla k?ynti "Vanha piika" Kodista pois Ompelija Kahtalainen onni Laulaja Miss? onni

HEMMO.
H?n oli kyl?n lemmikki. Vanhat h?nt? suosivat, nuoret h?nt? ihaelivat ja lapset h?nt? yst?v?n?ns? rakastivat. Ei ollut aatetta niin ylev??, jot'ei syd?mens? olisi omistanut, ei m??r?? niin korkeata, jonka saavuttamisesta olisi ep?illyt. Poikana heilui h?n korkeimpien puiden latva-oksilla, nuorukaisena taisteli h?n mets?n v?kev?in asujanten kanssa ja moni kaatunut otus kertoi h?nen nuolensa tarkasta iskusta. H?n oli Suomen raikas, toivorikas nuorukainen, tuo iloinen Hemmo.
Anna oli h?nen morsiamensa. Anna oli nuori, suloinen neito, jonka poskilla ruusut heloittivat ja jonka silmist? taivaan loiste s?ihkyi. Hemmo oli h?nen lapsuutensa yst?v? ja nuoruutensa ylk?. Hemmoa oli Anna rakastanut aina siit?, kun tuntonsa her?si ja ajatuksensa eloon virkosi. Mit? parhainta ja jalointa h?n el?m?ss? tunsi, sen lempiv? syd?mens? Hemmossa l?ysi toteutuneena.
Joulun aattona oli Hemmon is? julkaisnut aikomuksena kes?n tultua luopua talonsa hallituksesta ainoan poikansa eduksi, ja samaan aikaan p??tettiin nuorten h??tkin vietett?viksi. Silloin tuli Annalle kiire. P?iv?t pitk??n h?n istui uutterana, kehr?ten, kutoen ja neuloen my?t?j?isi??n. Mitk? ihanat tulevaisuuden unelmat siin? lankojen v?liin liittyiv?t, mitk? toivot suloiset haartoivat h?nen silmiss??n hyppisten siev?sti liikkuessa! Annaa onnellisempaa morsianta tuskin taivaan alla l?ytyi.
Mutta ?kki? nousi Suomessa huuto,--huuto, kamala ja kauhea, joka nuolta nopeammin kiid?tti kautta maan, id?st? l?nteen, etel?st? pohjoiseen. Se huuto leveni kyl?st? kyl??n, kaupungista kaupunkiin, se kaikui vuorella, kaikui laaksossa, se kuului korvenki loukerohon ja salon hiljaisuuteen. Vihollinen on maassa!--t?m? oli huuto, joka sai miesten syd?met kauhistumaan, vaimot vapisemaan ja lapset vaikeroimaan.-- ?Vihollinen on maassa!? se tieto iski salaman tavoin siihenkin kyl??n, miss? Hemmon ja Annan rakkaus oli saanut rauhassa kasvaa ja juurtua. Rauha h?visi, synk?t pilvet kohosivat ja kaukaa kuului jo uhkaavan myrskyn kumina.
Hajamielisen? istui Hemmo morsiamensa rinnalla. Silm?, joka ennen silm??n vaipui, h?ilyi nyt levottomana ymp?ri ja k?si, joka ennen k?tt? puristi, oli hervottomaksi k?ynyt. ?Is?inmaa on vaarassa, veljein veri vuotaa ja min? istun kun kunnoton pelkuri t??ll? toimetonna.? Tuo ajatus poltti tulena nuorukaisen suonissa, se vei levon h?nen rinnastaan ja sai h?pe?n punan nousemaan h?nen kasvoilleen. H?n kavahti jo yl?s.
?Is?, ?iti, tytt?ni armas?, puhui h?n, ?en voi t??ll? en??n laiskana virua, kun Suomi poikiaan taisteluun kutsuu. Sallikaa mun menn? maatani puolustamaan!?
Kirkas s?de v?l?hti is?n silmiss?, mutta ?idin syd?mest? nousi raskas huokaus, ja ik??n kun kukkanen myrskyn pauhatessa pelvolla painuu alas maata kohden, niin kallistui nyt Annanki keltakiharainen p?? vasten k?tt?, johon suloiset kasvonsa lymyiv?t.
?Mene!? lausui is? selke?sti;--?mene!? kuului ?idinki v?risevilt? huulilta, ja--?mene!? kuiskasi my?s morsian sulo, ??nell?, joka oli sammuvainen kuin tyyntyv?n tuulen viimeinen heng?hdys.
Ja Hemmo meni. J?tti rauhaisen kotinsa, j?tti armaansa kaikki ja samosi pois sotaan ja taisteluun.
* * * * *
Maantien poskessa oli yksin?inen talo, jota asui mies vaimonsa ynn? nelj?n lapsensa kanssa. Sinne vihollis-laumasta hy?kk?si kymmenkunta verta himoavaa sotilasta, jotka mets?n petojen tavoin raatelivat, ry?stiv?t kaikki, sitoivat miehen nuoriin ja viskasivat h?net ulos kankaalle. Mutta h?nen vaimonsa ja lapsensa telkesiv?t he tupaan, ker?siv?t lastuja ja olkia ulkonurkkiin, sytyttiv?t ne tuleen ja--nyt selveni miehelle heid?n julma aikomuksensa--el?vilt? tahtoivat he polttaa h?nen vaimonsa ja viattomat lapsi-raukkansa. Onnettomain surkeat h?t?huudot kuuluivat sis?st? ja mies v??nteli kuin mato ruumistaan kanervikossa; mutta, voi!--turhaan h?n voimiaan ponnisteli; --siteet eiv?t heltyneet. Liekit l?iv?t yl?s ja raivostunut mies kangistui kauhistuksesta. H?n k?tki kasvonsa maahan, v?ltt??kseen tuota hirmuista n?ky?, mutta vapaasti tunki h?nen korviinsa viattomain valitus, tulen r?iske ja soturien ilke? nauru. Mutta--eik? kuulunut my?s hiljaiset, hiipiv?t askeleet nyt h?nt?kin l?hestyv?n? Niinp? tekikin, ja, kasvojaan maasta k??nt?m?tt? toivoi mies kohta jo saavansa kuoleman iskun. Viel? hetkinen ja ... ei ... kuolema ei tullutkaan, tuli vaan pelastus ja apu odottamaton. ?Ole hiljaa!? kuiskasi tuttu yst?v?n ??ni h?nen korvaansa samalla kun siteit? katkaistiin ja ase painettiin h?nen kouraansa.
Yst?v? ja avun tuoja oli Hemmo, kyl?n lemmikki. Mies karkasi yl?s, ja kuin ukon nuolet iskiv?t he nyt molemmin ?llistyv?n vihollisen niskaan, l?iv?t puolet maahan, karkoittivat toisen puolen pakosalle ja pelastivat ?idin lapsineen liekkien vallasta.
H?mm?styksest? tuskin toinnuttuaan, kokosi vaimo lapsensa ymp?rilleen, niinkuin lintu ker?? poikiaan vaaran uhatessa ja taitavasti vei h?n heit? korven mutkaisia polkuja my?ten kauas syd?nmaan turvaan. Mutta h?nen miehens? kiiruhti Hemmon kanssa vihollisen j?lki? tiedustelemaan.
Olivat he kulkeneet noin virstan pari, kun Hemmo luuli kuulleensa laukauksen. He seisahtuivat, painoivat korvansa maahan ja kuulivat nyt selv??n r?tin?? ja paukauksia. Ei aikaa ollut viipym??n, joka hetki maksoi