Lukinverkkoja | Page 8

tahdo oppia
siihen. Jos menee tuommoiseen toimitus-konttoriin, jossa
palvelustyttöjä kulkee itseään ilmoittamassa palvelukseen, saa siellä
nähdä kymmenen kelvotonta piika-ihmistä, yhden eli kahden saa niistä
uskoa kelvollisiksi. Edelliset tunnetaan pian ulkonaisista merkeistä.
"Semmoinen huono palvelia pitää tavallisesti suuria vaatimuksia ja siitä
tavasta, jolla hän hiuksensa on laittanut, huomaa heti uudemman
valetukan muodin. Hänellä on hatussaan pitsejä ja ruusukukkaisia,
läninki sametti-reunuksilla tehty, valkea alushame, jonka helma on
reikä-neulomisella koristettu ja sukkapari, jossa vaan on varret. Hänen
kapineittensa joukossa ei koskaan keksitä neuloja, lankaa ja saksia;
hänen rahansa pannaan parempiin kaluihin, uuteen hattuun, uuteen
auringon-varjostimeen y.m. Jos hän joskus neuloo, näpistää hän siihen
tarvittavat esineet paremmin varustetun kumppalin kassoista taikka
emäntänsä laatikoista.
"Hän tietysti vaatii mitä korkeinta palkkaa, siitä että hän viitsii
palvelukseen antautua, ja kun hän sen saapi, tekee hän pääpyrinnökseen
toimittaa niin vähän kuin suinkin siitä työstä, jota hälle on määrätty,
pukea yllensä koreat vaatteensa ja lähteä ulos. Hänen palvelusaikansa
pituus vaihtelee neljäntoista päivän ja kolmen kuukauden välillä, jonka
ajan kuluttua hän kantaa palkkansa, ostaa itselleen muodinmukaisen
varjostimen ja menee takaisin 'konttoriin'. Siellä kuulostelee hän niitä

rouvia, jotka palvelijoita hakevat, katseella, kuin olisi _hän_ tuleva
emäntä; ja useammasti haastellaan, miten seuraava kanssapuhe mättää:
"Kuinka monta henkeä herrasväen perheessä on?"
"Viisi."
"Se on liiaksi paljon, onko usein vieraankäyntiä?"
"Usein kyllä".
"Oh, silloin tulee liiaksi paljon työtä. Onko renkiä?"
"Ei."
"Minä en ole koskaan palvellut paikassa, jossa ei renkiä ole ollut.
Lienee sitte tarkoitus että minun pitäisi kantaa puutkin?"
"Niin se on tarkoitus."
"Se on jotain, jota en minä tee koskaan. Pitäisi mun ehkä olla
pyykkiäkin pesemässä?"
"Tietysti"
"Ei, kas, semmoiseen paikkaan en ikinä lähde."
"Kuitenkin saa hän vihdoin viimein paikan, joka hänelle sopii. Sata
kertaa hyvästikin on hänelle neuvottu, miten hänen tulee järjestyksellä
askareensa hoitaa, mutta hänellä on tapana aina mitä vähimmässä
määrässä koettaa tehdä emännälleen mieliksi. Jos jälkimäinen
myötäänsä häntä seuraa ja lujasti osoittaa että hän tahtoo sen ja sen
tehdyksi, käy kaikki hyvin; mutta paikalla kun on tuo peräänkatsanto
lakannut, lankeaa hän entisen huolettomuutensa tapoihin. Hän on
huone- ja talonkaluille yhtä turmion-tuova kuin tulipalo; posliiniastiat
hän särkee, hopeakahvelit hän vääntelee, rihtoo rikki vesitorven y.m., ja
kun hän muuttaa, on hän tehnyt niin paljo vahinkoa, että puolet
palkastaan kuluisi sen korvaamiseen.

"Mikä viimein tuosta tytöstä tulee? Hän muuttaa paikasta toiseen, mutta
kuitenkin onnistuu hänen tavalla tai toisella pysyä pystyssä ja pukeutua
koreasti, kunnes hattunsa ruusukukkineen, auringon varjonsa ja
puhelias kielensä saavat vietellyksi pyörällepäin jonkun rehellisen
työmiehen, joka päivässä ansaitsee kolme dollaria. Hän naipi
ainoastaan saadakseen jonkun tienaamaan rahaa hänen tuhlattavaksi. Ja
miten siis semmoinen avioliitto voisi olla onnellinen? Ja ken
kummaksuisi, ettei semmoista naista voi säälitellä, joka itse on
lankeemukseensa syypää?
"Mutta ... kun nyt olemme tarkastaneet palveliaa, katsokaamme myös
emäntää.
"Luulenpa että ei löydy raamatunlausetta ainoatakaan, jota niin
heitetään huomiotta ja jota niin pian unhotetaan, kuin se, että vaimo on
annettu 'miehen avuksi.' Ainakin selitetään sitä niin, että yksi osa naisia
on luotu kaikkein avuksi sen ohessa kuin toinen osa ei ole kenenkään
apuna, ei edes omanaan. Palveleva, alempaan kansanluokkaan kuuluva,
on pakoitettu toimittamaan kaikki tehtävät talossa sillä välin kun
emäntä ei tee mitään eli ani vähäisen.
"En väitä näin olevan, mutta varmaan tiedän monessa paikassa sen totta
olevan, ja että useimpain nuorten tyttöin pääpyrintö on päästä
työnteosta vapaaksi ja vain saada huvitelleita.
"Ennen naiset olivat paljon paremmin ja viisaammin kasvatetut.
Kouluissa saivat oikeastaan vaan siksi opetusta, että heillä heräsi halu
enemmän tiedon perään, ja itse sitte saivat kotonaan kehkeyttää
opintojaan. Mutta he siltä joutivat ottamaan osaa talonaskareisiin,
taipumaan järjestykseen ja ahkeruuteen, ja he taisivat jakaa työnsä ja
aikansa että heille aina jäi tietojensa kehittämiseen aikaa. Jos
tämmöisellä emännällä oli palvelia, piti hän sen apunaan, eikä muuna,
eikä pannut hänen niskoilleen koko talonaskareitten kuormaa,
kysymättä voiko hän sitä kantaa tahi ei.
"Mutta tuli sitte toinen aika. Äidit rupesivat pitämään talonaskareita
pahana, josta he missä oli mahdollista, tahtoivat säästää tyttöjään.
Vaimot alkoivat pitää talonaskareista vapauttamista onnellisuuden

päätarkoituksena.
"Samaan aikaan tuskin muusta puhuttiin ja kirjoitettiin kuin naisten
huolimattomasta kasvatuksesta, ja kaikenmoisia tieteitä, ja
ihannetaiteita pantiin naiskoulujemme opetusaineiksi, silla välin kun
ompeleminen ja kirjailemis-neulonta vähitellen katosivat. Nuorella
tytöllä oli niin pitkät läksyt ja niin paljo tutkimista ettei hän joutanut
neulomiseen ja muihin töihin, ja niin parsi ihastunut äiti hänen
sukkiaan mielihyvällä ja hoiti yksin talontyöt, että tyttönsä pääsisi
korkeammalle asteelle kuin missä hän itse oli elänyt.
"Näin kasvatettu impi yleni naiseksi, pää täynnänsä tietojen viisauksia
mutta tarpeellisitta ruumiinvoimitta voidakseen toimittaa helpointa
tehtävää kodissaan. Hän ei saa yhtä lattiaa lakaistuksia, sillä nousee
rakkoja hienoihin sormiin; hän ei saata tunnin aikaa seisoa vaatteita
silittelemässä, sillä siitä pakottaa hänen selkäänsä; hän ei voi istua
ompelemassa, sillä siitä saa hän rintapistoksia; sanalla sanoen, hän on
kelvoton kaikkeen työhön joka antaisi hänelle terveyttä ja voimia. Hän
on laiha ja hienoverinen, melkein läpinäkönen, ei koskaan käsivarsiaan
liikuteta, ei koskaan rintaa ja keuhkoja voimisteluun harjoiteta kun hän
kirjan ja piirustus-laudan ääressä istuu kyykistellen, ja hän on
teräväluinen, hoikka ja hento, kun Biddy, tyttönen,