Lukinverkkoja | Page 9

joka lakaisee
vierashuonetta, hopean huuhtoo ja silittelee emäntänsä monituisia
reunus-liepeitä, on terve, raitis ja punaposkinen pyörevillä käsivarsilla
ja rehottavalla ruumiinrakennuksella ja pehmeällä vartalolla, jota
emäntänsä ompelia saa muodostaa tälle puuvillan avulla. Luonto, joka
harvoin on oikealle sokea, antaa Biddylle, jonka käsivarsia ja keuhkoja
myötäinsä liikkeessä pidetään, raittiin kauneuden jota se hienolta
Edithiltä antaa puuttua, vaikkei tämä muuta tee kuin lukee ja yhä lukee.
"Kun sitte tuo tyttö tulee naimisiin, on hän niin täydellisesti riippuva
palvelioistaan, kun mikään vanki vanginhoitajastaan. Jos jossakin
varakkaassa talossa maalla sattuisi pistämään Biddyn päähän jonakuna
kauniina aamuna lähteä palveluksestaan pois, niin on koko talous
epäjärjestyksessä; ei huonetta saada siivotuksi, ei ruokaa valmistetuksi.
Sillä talon koreileva rouva on aivan kykenemätön ja aivan tottumaton
tuommoisiin askareihin. Ja joskin hän taitaisi, ei hän alentuisi niitä

toimittamaan. Ennen saa hänen kotinsa olla min siivoinen tahansa.
Minä puolestani en ymmärrä että kaunis, miellyttävä ja sivistynyt
nainen kävisi vähemmin viehättäväksi ja sivistyneeksi sen kautta, että
hän omin käsin koettaisi pitää kotoaan siistinä ja sievänä. En myöskään
ymmärrä että hän miehensä silmissä sen kautta muuttuisi vähemmän
suloiseksi. Jos olisin naimisissa itse Venus jumalattaren kanssa, ja
sitten esimerkiksi luuvalo kivuttaisi minua, tietenkin katsoisin
kernaammin että Venus omin hienoin käsin lämmittäisi ja käärisi
ympärilleni sen villaisen vaatteen, joka tuskani lieventäisi, eli että
hänellä olisi kyllin voimia kohoittamaan päätäni pannakseen tyynyn
lisää päänalukseeni kuin että hän seisoisi silkkiin hankittuna paikallaan,
varoen ihanaa ulkomuotoaan.
"Mutta minkälainen on nyt tuommoisen emännän ja hänen palvejiansa
väli? Hyvä se mielellään ei voi olla, sillä emäntä vaatii palvelialta mitä
hän itse ei ole halukas tekemän, ja tämä pitää itsensä yhtä hyvin kun
emäntänsä velvoitettuna tehtäviään laiminlyömään. Ja luonnollista on,
että niin käy: Biddy ja hänen emäntänsä ovat molemmat ihmisiä, joilla
on inhimillisiä tarpeita. Molemmat pyytävät päästä työnteosta ja elää
huokealla hinnalla huokeaa elämää. Biddyn pääoma on hänen
jäsenissään ja jäntereissään, ja niitten sijaan pyytää hän niin monta
'keltakolikkaa' kuin on mahdollista. Rouva tuntee, kun ottaa hänet
palvelukseensa, ettei Biddy ole hänelle minkään arvonen muussa
määrässä kuin missä Biddyn työ ja voimat säästävät rouvan voimia ja
vaivannäköä. Kuinka tuota sitte voisikaan pyytää, että palvelia ottaisi
huoliakseen noista tuhansista vähistä seikoista kodissa, joita ei voida
niin 'tarkkaan vaatia,' mutta jotka ovat hauskuudelle niin
välttämättömät? Emännän suurin toivo on päästä vastahakoisuuksista
voidakseen elämää nauttia. Biddyn suurin halu on saada vähällä
työnteolla hyvä palkka -- pääpyrintö, joka on korkeammalla emännän
toivomista joka oikeastaan on saada ilman työntekoa suuren palkan.
Eivät lapset ja talonkalut ole Biddyn; miksi hän hoitaisi kumpaisiakin
paremmin kuin perheen-äiti ja talonemäntä tekee?
"Tästä syntyy paljo pahaa. Biddy pitelee hauskasti kaikkea mitä
käsiinsä saapi ja Johanna juottaa pienimmälle unijuomaa, että
pienoinen nukkuisi ja hän pääsisi seurustelemaan kyläläisten kanssa

sillä aikaa kuin rouva on omain tuttavainsa luona. Ja niin korkeammat
säätyluokat kertovat kauheana kummana palkollisten joukossa
vallitsevaa pahuutta ja uskollisuuden ja hyvien perusmietteitten
puutetta heidän seassaan. Se on kyllä hirmuista ettei löydy niitä ihmisiä,
jotka riemulla rientäisivät ottamaan vastaan niitä uhraavaisuuksia ja
kiusallisuuksia, joita muutamat ihmiset luotansa laskevat! Sehän on
hirmuista, ettei löydy olentoja jotka oivaltaisivat iloita kuormien
kantamisesta, joihin ei muutamat puututtaisi pienintä sormeaankaan!
Alituinen valitus huonoista palkollisista, joka yltymistänsä yltyy, ei
merkitse mitään muuta kuin että kaikki ovat työhön väsyneet; kaikki
tahtovat vaan taaleen, päällisen elämästä, viitsimättä edes itse sitä
kuoria. Nainen ja mies tätä nykyä enin pelkäävät työntekoa.
"Jos kuuntelee useitten hienojen naisten kanssapuhetta illallispöydässä,
kuulee jo heti äänestä, kun he haastelevat ompelioista, palvelioista ja
muista työtätekevistä, että joskin he itse tietävät työntekoa kunnioittaa,
he kuitenkin pitävät hyvin vähässä arvossa työtätekevää ihmisluokkaa.
"Jos tätä pahaa taidettaisiin auttaa, jos työtä ja työntekiää, jos
kotiaskareita ja niiden hoitajaa pidettäisiin oikeassa arvossaan, niin
kohta löytyisi vaan hyvää ja kelvollista palvelusväkeä. Kaikki ne, jotka
nyt pitävät itsensä palvelukseen liian hyvinä, silloin mieluummin
rientäisivät sen hakuun ennen tehdastyön ja ompeluksen etsimistä.
Kelpo palvelia osaa aina asettaa itselleen päivän pitkään joutohetken.
Hän tietää useimmasti tehtävänsä ja voi askareensa järjestää niin, että
ne jättävät hänelle vähän väliaikaa. Se on tehtaissa mahdotonta. Jos
palvelustyttö sairastuu, hoidetaan häntä eikä lähetetä pois
palveluksestaan, niinkuin tehtaissa ja kaupanhoidossa olevalle
tehtäisiin. Sitäpaitsi on työnsä terveydelle parempi, kun päivänsä kuluu
erilaatuisissa töissä, joita toimittaissaan hän voi olla liikkeelläkin, kuin
jos hän kumarruksissaan istuu koko päivän samassa työssä. Viimeksi
palveluksensa kasvattaa hänet kotielämää varten ja on, jos hän
naimisiin menee, soveliaampi hänestä valmistamaan kodin hupaisuutta
ja iloa valvovaa enemmän kuin tehtaantytöistä ja kauppapuodin
hoitajista.
"Mutta siihen, että nämä edut palvelijalle lankeisivat, on välttämätöntä

että hänen emäntänsä kohtelee häntä oikeudella, viisaudella ja
hyvyydellä. Ja tämä ei voi tapahtua, niin kauan kuin hän halveksii
palveliaansa, eli on hänen onnestaan eli onnettomuudestaan
väliäpitämätön. Ensinnäkin tulee emännän itse ottaa toimintoihin osaa,
hyvyydellä oikaista vaillinaisuudet ja esimerkillään osoittaa kuinka
voidaan taloutta hoitaa järjestyksellä ja älyllä. Ja vielä tulee hänen
suoda palveliansa nauttia mitä hyvää tälle suinki voisi löytyä -- kaikki
lepohetket, kaikki huvitukset, jotka eivät työtä ehkäise, ja joita palvelija
tarvitsee yhtä hyvin kun rouvansakin. Minä kyllä tiedän että tämä on
monen mielestä