Lukinverkkoja | Page 5

väitti Bob, "vaaliin saapuisi kaikki naiset myös alhaisemmasta
säädystä, ja...
"Ja siitä ei olisi mitään haittaa;" vastasin minä, "sillä kenenkään naisen
mieleen ei juolahtaisikaan mennä semmoisiin tilaisuuksiin muutoin
kuin parhaimmissa vaatteissaan; hän kadottaisi silloin, tilaisuuden
näyttää niitä, ja missä olisi se nainen syntynyt, joka olisi mahdollinen
semmoiseen uhraukseen?" (Nuhteleva silmäys Jennyltä.) "Biddyn
päivän-varjostin ja hattu punasilla nauhoilla kehoittaa Patrikin
pukemaan yllensä puhtaan paidan ja pöllyyttämään takkiansa, ja
vaalitilasta tulee kansanjuhla, jossa pidetään suurimpana kunniana olla
hyvin puettu ja käyttäytyä siivosti."
"Rupean uskomaan sinun olevan oikeassa, ystäväni," sanoi vaimoni.
"Näyttääpä siltä, kuin todella kävisi laatuun antaa naisille politillisia
oikeuksia."
"Mutta eihän isän kirjoitelma äsken vielä ollut lopussa?" kysyi Jenny.
"Ei, ja minä jatkan siitä, mihin lopetin," vastasin.
"Mitä varsinkin on moitittavaa näissä meidän naisreformatoreissa, on

se, että he kovin yksinomaisesti ovat kiinnittäneet huomionsa uusien
työalojen perkkaamiseen naisille ja ylönkatsoneet tärkeän
tarpeellisuuden laajentaa ja tasoittaa entistä tietä, sitä, jonka Jumala itse
on heille vaikutusalaksi säätänyt, joka kuitenkin on heille omiaan ja
kaikkein sopivin -- työala kodista. Minusta on niin, että vahingotta
voisivat ahkeruudestaan ja innostaan osan käyttää kaikenlaisten
verkkojen poislakaisemiseen, joita turhien ennakkoluulojen lukki kutoo,
ja kun he ovat mailmalle näyttäneet että paljon käy laatuun, joka ei
ennen ollut sopivaa niin voisivat mailmalle myöskin näyttää, että käy
laatuun huolehtia talousaskareistaan ja vieläpä hoitaa ne hyvin, joskin
yhtä haavaa taitaa lukea ja kirjallisesti käyttää maansa kieltä virheittä.
Mutta tässä juuri on se suuri erehdys. Sen sijasta että työntekoa
ylentäisivät, alentavat ja halventavat he sitä ja jaarittelevat
taloudenhoidon-pidosta orjallisuutena. Ikäänkuin se olisi jotain
orjantyötä, jos pesee, kiillottaa ja sileäksi kuumentaa vaatteita;
ikäänkuin se olisi parannukseksi, jos saipualla vaahteroittaa ja ajaa
parran leuasta! Posliinien ja hopea-astioitten pyyhkiminen, mattojen
pölyttäminen ja vuoteitten valmistaminen on orjallista, mutta orjallista
ei ole päivittäin tehtaassa istua kaksitoista tuntia, tehtaassa jossa koneet
myötäänsä surisevat ja jyryävät ja jossa ilma en täynnä koneen-voiteen
katkua ja kivihiili-häkää. Se ei käy laatuun että siivoat väleää, hupaista
lastenkamaria, peset ja puet kolme, neljä lasta; korjaat heidän
vaatteitansa, kerrot heille satuja, saatat heitä kouluun ja muuta
semmoista; mutta se kyllä käy laatuun että istut ommellen koko pitkän
päivän ja osan yöstä, ansaitaksesi riittämätöntä ruokkoasi. Ei käy
laatuun olla saapuvilla ruokapöydän luona tarvittaessa ja olla apuna
ystävällisen emäntäsi pukemisessa; mutta seisoa tiskin takana valmiina
palvelemaan ketä tahansa, joka sitä vaatii, se käy kyllä laatuun. Eikö
tämä ole varsinaista? Eikö tämä ole selvä näyte siitä, että meillä on ihan
väärä käsitys siitä mikä on sopivaa, mikä ei?
"Vielä on tykkönään valheellinen mielipide se, ettei sivistynyt nainen
toimita talousaskareitaan paremmin kuin sivistymätön. Mutta
edellisellä ei saa sivistyksen myötä olla se harhaileva turha luulo, että
työ joka ei ole rasittava hänelle olisi halpasta siksi että siihen vaaditaan
pääasiallisesti ruumiinvoimia. Ja hänen kasvatuksensa ei saa olla
semmoinen että hengen vaurastumista hoitaessa on kerrassaan

unhotettu hoitaa ruumiin voiman tarpeita. Ja tämän johdosta halajaisin
sanan lausua äideille, köyhille ja rikkaille. Varokaat, tahtoisin lausua
heille, antamasta tyttärenne halveksia mitään mailmassa. Varokaat
ylentämästä mitään, niin että siltä syntyy toisella suunnalla alentamista.
Kavahtakaat ajoissa, kun annatte tyttärenne päivät päästänsä istua
kumarruksissa kirjan eli kudoksen ääressä, etteivät rupea haluttomiksi
kaikkeen muuhun työhön; ja muistakaat että heidän terveytensä menee
samaa tietä kuin heidän halunsa työhön. Miksi ei tytär äitiään auttaisi
huoneitten siivoamisessa, ruoan valmistamisessa, astioitten
pesemisessä? Ei, se ei käy laatuun, sillä ei kukaan hänen
koulukumppaneistaan tee niin halpaa työtä, ja sitäpaitsi ei hänen
läksynsä myöden anna sitä, että hän äitiään kerkeisi auttamaan, ei edes
jouda hän pitämään kunnossa omaa koreaa pukuansa. Kun äiti iltamalla
on askareistaan päässyt, istautuu hän kenties yökauden ommellakseen
jotakin vaatekappaletta, jota tytär tarvitsee, jottei hän olisi toisia
huonompi. Ja niin niistä kasvaa sukukunta, kalvakka ja kivuloinen,
suurilla hengen vaurastus-näytteillä, mutta mitätön ansaitsemaan oman
leipänsä. Kun heidän inhimilliset pylväspuut tässä elämässä sitten
menevät manalaan, alkaa vanhan nuotin veisaaminen -- loppumaton
hakeminen työtä, loppumaton puute työstä, kurjuutta, tautia, kunnes
kuolema päättää viheliäisen elämän. Ja kaikki tämä käy näin vain siksi,
ettei ole sopivaa ottaa yllensä palvelijan muodon, valita toimintaa, jota
itse Kristus osoitti pyhimmäksi!
"Minä voisin luetella sadottain tuollaisia kohtia, joissa tuo väärä käsitys
siitä, mikä on soveliasta, mitä ei kertoupi kääpiön-verkoksi, joihin
perheellinen koti-onni, vapaus ja vaurastuminen auttamattomasti
selkkauvat. Mutta minusta on se puoli asiaa, jota olen nyt kosketellut,
tärkein, kun joka päivä ja joka hetki meitä tuo kysymys tekee
levottomiksi: 'Mitä hänen on tekeminen?'"
"Isällä on oikein kaikessa tuossa," sanoi Jenny, kun olin lopettanut
lukemiseni, sillä vähäisellä pontevuudella, joka on hänelle omituinen ja
joka tekee melkein saman vaikutuksen kuin jos näkee harjoitetun
kanarialinnun tekevän kunniatervehdyksen.
"Minä luulisin olevani oikeassa," sanoin minä, "ja selvin osoite siitä on,

että äitisi ei väitä minua vastaan."
"Sitä todellakaan en saata tehdä," vastasi vaimoni, "enkä tahtoisikaan,
kun oikeastaan olet minun mielipiteeni ääneen lausunut."
"Niin," sanoi Bob, "kun taloudenhoitaminen muuttuu muodin asiaksi ja
sitä viljellään tieteenä kouluissa ja professoreiden johdolla, silloin
mutta ei ennen, voimme toivoa sen Fenis-linnun ilmautumista nais
olentona, joka todenperään voisi olla miehelle apuna eikä taakkana."
"Tosi," sanoin minä,