Lukinverkkoja | Page 4

on, että se joka sopii yhden ei sovi toisen tehdä.
Johannalla kyllä käy laatuun keittää ja paistaa ja pestä lattiata ja
vaatteita silitellä, mutta hienon Ellen neidin ei sovi pienimmälläkään
sormellaan kosketella kattilaa eli pataa. Sopii kyllä, että äiti toimittaa
kaikenmoisia talontoimia, mutta hänen tyttärellänsä ei käy laatuun
jättää kirjansa, läksynsä, virkkauksensa pannakseen valkeaa takkaan
taikka teevettä tulelle. Ja jos tämä tapain-pila vaan ulottuisi rikkaimpiin
kerroksiin ihmiskuntaa, niin ei sentään vaaran suuruus olisi
kammottava; mutta siinä juuri on onnettomuus, että työmiehen tytär
tekee aivan tehtailian tyttären tavoin, ja kun heidän molempain sitte
tulee ansaita leipänsä, niin molemmat siinä seisovat yhtä surkean
avuttomina. Toinen niinhyvin kuin toinenkin katsoo itsensä
sivistyksensä takia vapautetuksi kaikesta raskaammasta työstä; kaikki
he tahtovat koulunopettajattariksi, tahi rupeavat romanin
kirjoittamiseen ja kun tuohon eivät ennätä, ei jää mikään muu heille
neuvoksi kuin ompeleminen. Se on tosi että viime aikoina naisia paljon
käytetään kaupan hoitoon ja että monta ennen perkkaamatonta polkua
on hänelle raivattu. Mutta kuitenkin tuo kaikki on puuttuvaista ja
tuhansittain hienosti kasvatettuja neitosia, joilta se isä taikka veli, joka
heidän edestä teki työtä, on kuollut, jäävät leivättömiksi sopivan työn
puutteessa. Heidän kasvatuksellaan on tarkoitettu aivojen vaan ei
jänteiden voimistuttamista ja harjoittamista. He eivät edes osaa omaa

talouttaan hoitaa -- jos heillä sitä olisi eivätkä taida ajatellakaan auttaa
toista niissä toimissa ja ruveta palkolliseksi -- semmoinen itsensä
alentaminen ei voi tulla kysymykseenkään. Kernaammin kerjätä,
kernaammin nähdä nälkää, kernaammin mennä rahan tähden naimisiin,
ennemmin olla armoleivän syöjänä perheessä, jossa on liikaa väkeä,
kuin vastaanottaa rauhaisa ja hyvä koti, helppoa, terveellistä työtä ja
hyvä palkka."
"Ja mikä on syynä kaikkeen tähän?"
"Syy on se, ettemme vielä ole saavuttaneet kristillisen kansan-vallan
täydellistä voimaan-astumista. Nuo vanhat aristokratilliset
ennakkoluulot johtavat vieläkin meidän yhteiselämäämme. Emme ole
vielä täydelleen oppineet käsittämään työn-teon tärkeyden ja varsinkin
talouden-toimien harjoittamisen kallisarvoisuutta. Ja minun tulee lisätä,
että ne ripeät, uskaliaat naiset, jotka meillä ovat naisen oikeutta
puolustaneet ja työtä tehneet mielipiteensä kannattamiseksi, eivät
myöskään ole tuosta samasta erehdyksestä vapaat."
"Älä heitä mainitse, isäni;" keskeytti Bob äkkiä.
"Nuo puoli naiset nuo ilmestykset kasvikunnassa, jotka eivät ole kalan
eikä linnun luokkaan luettavat, kokouksineen ja puheineen -- taivas!
noita puheita ja noita kimakkaita vaimonääniä! Kukaan ei pidä
suuremmassa arvossa oivallista vaimoa kuin minä; oleskeleeko hän
keittiössä vai vierashuoneessa, pidän hyvää, todellista naista itseäni
ylhäisempänä. Aina hän voi opettaa minulle jotain, jota mun on tarvis
tietää. Aina hänessä on jotain jumalallisen hengen lahjaa, mutta sitä
säilyttääksensä tulee hänen pysyä naisena. Kun hän tukkansa tasoittaa,
pukeutuupi miesten vaatteisiin ja kiipee ylös puhujalavalle, silloin on
hän luonnoton olento eikä hiukkaakaan nainen."
"No, no!" sanoin minä, "hiljaa alasmäkeä! Meidän, jotka venymme
koreissa kankaissa ja asumme kuninkaitten asunnoissa, täytyy sentään
kunnioittaa niitä, jotka erämaissa elävät ja heinäsirkuilla ja hunajalla
itsensä ravitsevat. Niitä ovat ne, jotka menevät vääryyden suo-pimeään,
urkkivat totuuden sieltä, seulovat sen ja osoittavat sitä mailmalle; ja me,
joilla ei ole uskallusta jakaa heidän työtänsä, olkaamme kuitenkin

parjaamatta heidän likaisia vaatteitansa ja sulottomia liikkeitänsä.
Paljon hulluutta, paljon liioittelemista on löytynyt noitten parantajain
leirissä, mutta isoin osa heistä on ollut uskollisia ja vilpittömiä, ja
heidän joukkoonsa on luettu monta jaloimmista naisistamme. Heidän
kauttansa on karaistu monta lakia, ja siten sanottavasti parannettu
naisen asemaa. Heitä saamme siitä kiittää, että monta tietä on naiselle
avoinna, joilla hän voi tarpeeksi ansaita elatuksekseen."
"Mutta ainakin voinemme välttää heidän saapumista
vaalien-toimituksiin;" arveli Bob.
"Juuri siellä minä haluaisin nähdä heidät," vastasin minä tyyneesti.
"Ah, isä," sanoi Jenny ja noissa sanoissa sisältyi koko mailman-mitta
nuhteita.
"Etkö luule, ystäväni," sanoi vaimoni "että vaali-oikeus ja
vaalintoimitus-oikeus vaikuttaisivat vahingollisesti naisiin ylipäänsä?"
"Varmaankin," tokasi Bob tuikeasti; "tuo tekisi heistä poliitillisia,
puoluehurjia olentoja."
"Luultavasti," sanoin minä, "kävisi niin osittain heidänkin kanssa kuin
on joukottain miestenkin käynyt. Mutta jokaista ei politiikka miellytä;
vallan vaikea on välistä saada kunnokkaimpiakin teistä osaaottamaan
vaaliin, ja samaten olisi vaimojen laita."
"Mutta mitä siinä tapauksessa voitettaisiin?" sanoi Bob. "Mitä naisen
vaalisana tulisi olemaan muuta kuin kaiku isän, veljen, eli minkä
neuvon-antajan tahansa mielipiteestä?"
"Se on kyllä mahdollista useimmissa suhteissa; mutta monessa asiassa
luulisin naisten äännestävän aivan vastoin miehiä; en usko että moni
nainen äännestäisi ravintolapaikkojen ja viinankauppojen säästämistä,
jos heidän käsiinsä olisi laskettu lainsäätämismahti, ja todella olisi
yhteiskunnalle hyödyksi että vaimonpuolet olisivat käyneet siihen
käsiksi. Naiset olisivat jo ammon aikoja sitten luutien ja siipien kanssa
tuulutelleet jokaista isojen kaupunkien tomuista, saastaista

likasopukkaa, jos heillä olisi ollut vallanpito. Monta parannusta niin
terveyden kuin siveydenkin suhteen, saamme odottaa tapahtuvan vasta
sitten kun nainen on saapunut oikeutetulle sijalleen lainsäätämisessä."
"Mutta," sanoi Bob, "kuinka naiset vaalitiloissa voivat pitää sijansa?
Usein en itsekään jaksa siellä olla."
"Sinä unhoitat," vastasin minä, "että nuo vaalitilat ovat vain sentähden
ikävystyttäviä, ettei naisilla ole sisäänpaäso-oikeutta niihin. Joka
paikassa, missä naisia pidetään poissuljettuina, vallitsee törkeys; mutta
hänen kera saapuu sinne hienoutta, kohteliaisuutta, puhtautta ja
järjestystä. Mene vaan kestitsemispaikkoihin, johon naisia ei päästetä;
kuinka kauheaa ilmaa siellä hengität! Mene samallaiseen paikkaan,
johon vaimot ja tyttäret saapuvat miestensä eli isiensä seurassa, ja katso,
eikö siellä vallitse kokonaan eri henki."
"Mutta,"