Lukemisia lapsille 2 | Page 8

hilalla marjoinensa, ja kristityt ja pakanat seisoivat h?mm?styksiss?, ja ajomies s?tk?ytti hevosia ruoskalla, ja kaupunkia kohden mentiin. Kuin p??stiin kaupunkiin, sanoi maaherra: "Viek?? poika Villinens? koppiin!"
"Maaherra kulta," rukoili Valtteri, "?l? l?het? minua koppiin! Siell? on rosvo rautakahleissa; pelk??n h?nen varastavan Villini."
"?l? l?het? h?nt? koppiin", pyysi pikku Aino. "Min? annan h?nelle kaikki anteeksi; ei h?n pahaa tarkoittanut."
"No, koskas rukoilet h?nen puolestansa", sanoi maaherra, "ja koska h?n itse on tunnustanut pahantekonsa, annan sen h?nelle anteeksi. Mutta kiekkoa h?n ei saa takaisin; se haudataan Jepen rinnalle puutarhaamme, ja siten saa kiekko, joka Jepen tappoi, kuoleman tuomionsa."
Niin k?vikin. Valtteri laskettiin irti, ja h?n itki katkerasti kiekkoansa, kunnes Joonas lupasi tehd? h?nelle uuden. Olihan t?m? kuitenkin parempi kuin istua voron kanssa kopissa. Pikku Aino kaivatti Jepelle haudan puutarhaan, ja siihen pantiin Villikin. Mutta Valtterista ja maaherran Ainosta tuli niin hyv?t yst?v?t, ett? yhdess? tekiv?t seuraavan hautakirjoituksen, joka hakattiin kiveen ja asetettiin puutarhassa haudalle:
_T?SS? LEP??V?T JEPPE JA VILLI NIIN KILTTI? KOIRAA JA NIIN HYV?? KIEKKOA EI EN?? MAAILMASSA OLE._
Sitten istuttivat Valtteri ja Aino kukkia haudalle. Muurahaiset k?viv?t mets?st? hautakirjoitusta lukemassa ja hyttyset hyppiv?t joka ilta auringon paisteessa Jepen ja Villin haudalla.
Valtteri nelj?nnen kerran pulassa.
Joka on laiska, varokoon tukkaansa.
Nyt oli aika Valtterin alottaa koulunk?ynti?, h?n kun jo oli kuuden vanha. H?n osasi purjehtia kaukalossa, heitt?? kiekkoa, ly?d? koiria kuoliaaksi, laskea m?ke? sek? toimittaa muitakin t?rkeit? toimia. Paitsi sit? tunsi h?n kuvakirjastaan jalopeurat, tiikerit, elefantit ja sarvikuonot, puhumatta siit? likin?isest? yst?vyydest?, joka vallitsi h?nen ja Mustin, Vilkkaan, J?n?n ja Kukkukiekoon v?lill?. Mutta jos h?nen piti lukeman kirjaa, jossa oli oikein alkulehdet, kannet ja pienet sek? isot kirjaimet, silloin ei Valtteri n?hnyt kirjassa muuta kuin eriskummaisia viivoja, toinen oli v??r?, toinen suora, ja kaikki tyyni mustia kuin k?rp?set. Valtterista oli lukemisen oppi turhin kaikista t?ss? maailmassa. H?n oli kuullut kerrottavan, ett'eiv?t rosvop??llik?t eik? muutkaan urholliset miehet entisin? aikoina osanneet lukea eik? kirjoittaa. Kuin tulen mieheksi, piirr?n pitk?ll? miekallani puumerkin nimeni asemesta, arveli Valtteri, ja kuin lukea haluttaa, ha'etan min? munkin, joka sit? tekee; niin muutkin rosvop??llik?t tekev?t.
"Rakas Valtteri," sanoi h?nen ?itins?, "eth?n sin? toki rosvoksi rupea, joka ly? ihmisi? kuoliaaksi ja ry?st?? heid?n omaisuutensa. Se on h?pe?llist?, poikani. Paitsi sit? ei meid?n maassamme l?ydy munkkejakaan."
"Jos ei munkkeja ole, niin l?ytyneeh?n koulupoikia", vastasi Valtteri. "Ne min? m??r??n edest?ni lukemaan."
"Mutta jos et osaa lukea, vet?v?t viisaammat sinua nen?st?", sanoi is?. "Sin? j??t tyhm?ksi kuin p?ll?, ja kaikki ?lykk??mm?t pojat nauravat sinulle. Silloin et saa mit??n tietoa kaikesta hyv?st? ja hy?dyllisest? opista, jota kirjat sis?lt?v?t, et Jumalan sanastakaan, ja kaikki kauniit sadut j??v?t sinulta lukematta. K?velless??n niityll? m?ly?? h?rk? sinulle: min? olen parempi kuin sin?; Musti murisee portilta: min? olen viisaampi kuin sin?. Kun k?velet mets?ss?, puhuvat puut kesken?ns?: Tuolla tuhma Valtteri, joka ei osaa lukea! Pieni perhonenkin, joka lentelee kukkakent?ll?, sanoo: min? osaan kaikki, mit? tarvitsen osata, mutta Valtteri ei osaa, mit? h?nen tulisi osata, ja jota kyll? ?kki? oppisi, jos vaan ei olisi niin laiska. Hy?dytt?m?n? olentona vaellat sin? maailmassa, ja koko luonto sek? kaikki k?yh?t lapset huutavat sinulle: jos olisimme olleet tilaisuudessa oppia lukemaan, emme suinkaan olisi niin ymm?rt?m?tt?m?t olleet kuin tuo Valtteri!"
"Mutta min? en tahdo lukea, min? tahdon juosta ja leikitell? kaiken p?iv??!" v?itti Valtteri.
"Sinun tahtosi!" sanoi is?. "Tied?tk?, miss? tahtosi on? Se on ?idin ompelulaukussa. Huomenna rupeat lukemaan Susanna muorin koulussa; se olkoon sanottu."
Kun Valtteri illalla pani maata, ajatteli h?n: T?n? y?n? en nuku hituakaan; kun kaikki muut ovat nukkuneet, rienn?n mets??n, jossa varmaan tapaan jonkun rosvon, ja h?nen pyyd?n opettamaan minua rosvop??llik?ksi, joksika aika miehen? rupean. Se on paljon hauskempaa kuin lukeminen.
H?nen t?t? paraikaa ajatellessaan, tuli uni silmiin, Nukku Matti l?heni ja Valtteri nukkui kuin porsas aamuun asti.
Kello 7 aamulla tuli ?iti s?ngylle. -- "Nouse yl?s ja pu'e p??llesi, niin menemme yhdess? kouluun", sanoi h?n.
Valtterilta p??si itku.
"Ei ole itkun syyt?", lohdutti ?iti. "Kyll? sin? koulussa menestyt niinkuin muutkin. Saatpa n?hd?, kuin vain teemme koetuksen."
Mik? nyt apuna? Valtterin oli ment?v? kouluun, ja raskain askelin seurasi h?n ?iti? tuon pelj?tt?v?n Susanna muorin luo. T?m? oli sellainen ?re? mummo, joksika moni ajan pitk??n k?y, joka laiskoja poikia reistaa lukemaan. Susanna muorilla oli myssy p??ss?, ruuni takki yll? ja viheri?iset, messinkisankaset silm?lasit nen?ll?. H?n istui p?yd?n p??ss? isossa nahkatuolissa, sukankudin, lankaker? ja vitsa vieress??n. P?yd?n ymp?rill? istui nelj? lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytt??. Nurkassa oli iso kaappi, ja sein?ll? riippui kaksi taulua, jotka kuvasivat tapahtumia raamatun historiasta, toinen Absalonia, joka j?i pitk?st? tukastansa riippumaan tammen oksaan, toinen Hamania, joka ripustettiin hirsipuuhun. Sit? paitsi oli siell? tauluja, joihin oli piirretty sek? kirjaimia ett? numeroita, ja v?hint?in nelj? merkkiliinaa, koulutytt?jen ompelemia. Jakulla, kaapin vieress?, istui rakkikoira, joka ?re?sti murisi Valtterille tervehdykseksi.
"Hyv? Susanna muori, tehk?? hyvin ja opettakaa poikaani lukemaan", sanoi Valtterin ?iti. "?lk?? vitsaa s??st?k?, jos h?n on laiska; kun h?n tulee isoksi, kiitt?? h?n teit? siit?."
"No, no, ehk' eip? vitsaa tarvitakaan", sanoi Susanna muori. "N?kyyp? pojalla olevan kylliksi pitk? tukka."
Valtteria v?risytti, kuin kuuli puhuttavan pitk?st? tukastaan, jota h?n ei koskaan