Lukemisia lapsille 2 | Page 9

antanut leikata. Ja kun h?n samalla katseli Susanna muorin pitki?, laihoja sormia, toivoi h?n hartaasti tukkansa yht? lyhyeksi leikatuksi kuin ven?l?isen sotamiehen. Nyt l?hti ?iti pois, ja paikalla alkoi lukeminen. Alussa oli tuo tosin v?h?n vaikeaa, mutta menih?n se v?hitellen, sill? Valtterin mielest? ei mennyt pitk? tukkansa eik? nuo viel? pitemm?t sormet, jotka olivat valmiit k?ym??n siihen kiinni.
V?h?n aikaa k?vi lukeminen jotensakin hyvin. Mutta Valtteri rohkasi luontonsa ja ajatteli: min? olen mies ja Susanna muori on vaan akka. Ei h?n uskalla minun tukkaani kajota; h?n varmaan pelk?? minua.
Samassa k?rryjen r?min? kuului ulkoa, niin ett? lasit ikkunoissa t?risiv?t. Kohta heitti Valtteri kirjan k?dest??n ja juoksi ikkunan luo. -- "Mit?s teet, poika?" kiljasi Susanna muori. Mutta Valtteri ei ollut kuulevinansakaan. H?n vaan kurkisteli niin, ett? nen? painui litte?ksi lasia vastaan.
"Vai oletko sin? sit? maata?" sanoi Susanna muori. V?h??k??n arvelematta otti h?n askeleen, ja Valtterin pitk??n tukkaan k?viv?t nuo pitk?t, laihat sormet kiinni ja tekiv?t teht?v?ns? niin taitavasti, ett'ei kukaan olisi sit? paremmin tehnyt.
Sitte talutettiin Valtteri tukasta j?lleen p?yd?n luo. Armoa ei annettu v?hint?k??n.
Valtteri irvisteli suutuksissaan. -- "Min? tahdon kotia ?idin ja is?n tyk?!" huusi h?n. "Kokeeksihan vain olen t??ll?."
"No hyv? olikin, ett? sait kokea", sanoi Susanna muori. "Ole toisten tarkka ja tottelevainen, poikani, niin p??set tukistuksesta!"
Valtteri aprikoitsi. Jos tukkani kerit??n, saanen ehk? maistaa tuota julmaa vitsaa. Mutta mit?h?n jos lukisin ahkerasti?... En vitsan t?hden! Min?k? vitsaa pelk?isin? En v?h??k??n. Mutta paha olisi j??d? tuhmaksi. Ja h?rk?k? olisi mielest??n minua parempi! Ja Mustiko soimaisi minua! Ja muut pojatko sanoisivat minusta nauraen: tuolla tuhma Valtteri, joka ei mit??n osaa! Kyll? n?yt?n heille, ett? min?kin voin oppia. Huomisp?iv?n? luen kuin mies.
Valtteri viidennen kerran pulassa.
Valtteri tahtoo olla Robinpoikana.
Susanna muori oli kelpo muija. H?n sai eritt?in hyvin laiskoja poikia lukemaan. Joka kerta, kuin h?n ojensi pitk?t laihat sormensa Valtterin p??t? kohden, k?vi t?m? ?kki? vallan ahkeraksi, ja kukko muni tuon tuostakin aapiskirjaan. Valtterista maistui nyt karamelli paremmalta kuin tukanh?yhennys.
Ensiksi oppi h?n kirjaimet, sek? suuret ett? pienet. Tavaaminen veti usein suun v??r??n, mutta kuin Valtteri sai siev?n lukupuikon, rupesi sis?lukukin luistamaan. Sin? p?iv?n?, jona h?n osasi selv?sti lukea kirjasta, oli Susanna muori niin mieliss??n, ett? antoi lapsille voileip?? siirapin kanssa. Valtteri ei ollut koskaan ennen niin suurella mielihyv?ll? katsellut muorin pitki? sormia.
Helposti oppi h?n nyt aapiskirjan ja v?h?n katkismuksen. Joskus sai h?n lupap?ivin? kotonaan lukea kauniita satujakin. Valtteri huomasi nyt, ett'ei Susanna muori ollutkaan h?nt? huviksensa tukistanut.
Kerran l?ysi h?n parvelta vanhan kannettoman kirjan. Siin? kerrottiin Robinpojasta, joka salaa l?hti vanhempainsa luota, ja joutui autioon saareen, jossa h?n monta vuotta eleli oman onnensa nojassa. Sep? ihmeellist?. Valtteri olisi mielell??n ollut Robinpoikana. H?n ei ensink??n muistanut, ett? Robinpoika katkerasti katui karkaamistaan hyv?st? kodistansa.
Valtteri luki ehtimiseen. Ja mit? enemm?n h?n luki, sit? enemm?n teki h?nen mielens? seurata Robinpojan esimerkki?. Kirjassa kerrottiin muun muassa, ett? Robinpoika oli nahkavaatteissa kiireest? kantap?ihin. Onneksi l?ytyi parvelta vanhat lampaan-nahkaiset turkit. Valtteri k??nsi ne nurin ja pisti p??llens?. Arvaappas, oliko h?n silloin mahtavan n?k?inen! Parven nurkassa oli sokeritopun t?tter?it? sinisest? paperista, ja kopassa linnunh?yheni?. Valtteri koetti p??h?ns? yht? t?tter??, koristeli sit? kauniilla teyrin h?yhenill?, ja siit?k?s tuli komea kyp?r?! Sitten teki h?n tappuratukosta mainion parran, jonka h?n havaslangalla sitoi korviinsa. Nyt oikasi h?n itsens? ja n?ytti varsin julmalta.
T?m? tapahtui er??n? iltana alkukes?st?. Lotta sisar kutsui portailta iltaselle ja Valtterin t?ytyi l?hte? alas parvelta. Paikalla turkit nurkkaan ja t?tter? samaten. Mutta Valtteri oli t?m?n illan mietteiss??n. Y?ll? h?n ei saanut unta silmiins? ollenkaan. Onnellinen Robinpoika! ajatteli h?n. Semmoinen mies olisin min?kin, asuisin mets?ss?, rakentaisin itse huoneeni, keitt?isin ruokani ja ampuisin kaikki mets?n el?v?t oivallisella jousipyssyll?ni. Onnellinen Robinpoika! Reipas, rohkea Robinpoika! En ik?n? tule niin onnelliseksi kuin sin?!
Mutta jos l?htisin karkuun? arveli Valtteri samassa. T?m? ajatus saattoi h?nen syd?mmens? sykkim??n. H?n nousi istualleen vuoteellaan. Kaikki muut nukkuivat. Lauri veli oli oiaissut pehme?n, valkoisen s??rens? kehdon laidalle, ja Kukkukiekoo korsnasi niin ett? pihalle kuului. Kes?inen y? valaisi huoneen. Ihan selv?sti voi eroittaa pihlajan, valkoiset kukat puutarhassa, ja mets?st? kuului laulurastaan s?veleet.
Valtterin syd?n tykytti yh? kovemmin. Viimein kiipesi h?n hiljaa s?ngyst?ns? ja puki vaatteet p??llens?. Ei kukaan her?nnyt. H?n kulki huoneiden l?pi. Sivumenness? otti h?n kaapista leiv?npalasen ja v?h?n juustoa. Sitten hiipi h?n yht? hiljaa parven portaita yl?s. Kohta l?ysi h?n turkit ja paperit?tter?n. Robinpojan kirjan otti h?n mukaansa, oppiaksensa siit? miten piti menettelem?n, ja nyt kiirehti h?n sukkasillaan alas portaita ja porstuan ovesta ulos.
Y? oli ihana ja raitis, taivas valoisa, ja kaste oli langennut viheri?iseen ruohikkoon. Valtteri ei en?? k?vellyt, h?n juoksi, kuin omatunto olisi h?nt? vaivannut. V?h?n p??st? enn?tti h?n mets??n, ja samassa nousi aurinko niin punaposkisena, ihan kuin Susanna muori olisi sit? ?sken h?yhent?nyt. Valtteri istui m?tt??lle ja rupesi sy?m??n juustoa ja leip??. H?nt? ei yht??n nukuttanut. H?n kuuli lintujen laulavan, ja tuomet tuoksuivat h?nen mielest?ns? suloisemmin kuin ennen.
Valtteri alkoi nyt rakentaa itsellens? majaa. H?n otti k??nt?p?? veitsens? taskusta ja leikkasi sill? pitki? oksia tuuheista kuusista. Vankimmat oksat asetti h?n tuiksi ja pienemmill? peitti h?n seini? ja kattoa.