Lukemisia lapsille 2 | Page 7

se vinossa ja menee omia teit??n. Jos se on liian kevyt, pid?ttyy se ?kki?, tahi py?r?ht?? ojaan; mutta kovin raskaasta ei liioin ole, sill? se on hankala. Py?riess??n on kiekolla kahdellainen liikunto yht'aikaa: sek? akselinsa ymp?ri, niinkuin k?rrynpy?r?, ett? kuten py?r?kin my?s eteenp?in, niin ett? se joka py?r?ykselt? kulkee keh?ns? mittaisen nauhan pituuden. Er?s kellosepp? tahtoi tiet?? kulkemansa tien mitan. H?n teki k?rryns? py?r??n sellaisen koneen, jossa ter?ksinen jousi napsahti py?r?n joka py?r?ykselt?. Jousi k?ytti kelloa, ja joka napsahdukselta kulki n?ytt?j? sekunnin-viivan eteenp?in. Kellosepp? tiesi k?rryns? py?r?n keh?n viiden kyyn?r?n mittaiseksi, ja tiesi my?skin, ett? peninkulmalle menee 1,800 kyyn?r??. Perille tultuaan n?ki h?n, ett? kellon n?ytt?j? oli edistynyt yhden tunnin ja 50 minuuttia. Kuinka monesti oli py?r? py?r?htynyt? Kuinka pitk?n matkan oli kellosepp? matkustanut?
Oppia voi ottaa kaikesta; yksin kiekostakin.
Valtterilla oli kovasta koivunvisasta tehty kiekko, ja parempaa kiekkopuuta ei ole. Joonas oli sen tehnyt oikein sirkkelin mitalla aivan py?re?ksi ja niin siloiseksi, ett? se kiilsi. T?m? oli hyv? kiekko. Niin meni ett? soi. Sit? tuskin erotti, kuin se nopeasti l?hti vinkasemaan pitkin tiet?. Valtteri mittasi huvikseen, kuinka pitk?lt? se yhdell? heitolla meni, ja huomasi sen kulkeneen 160 kyyn?r??. Kiekolla tiesi h?n olevan kahden korttelin eli puolen kyyn?r?n pituisen keh?n. Kuinka monesti oli se py?r?ht?nyt?
Niin hyv?? kiekkoa ei ollut koko kyl?ss?. Valtteri nimitti sit? Villiksi. Kerran oli Valtteri unessaan heitt?vin??n Villi? niin kovasti, ett? se kiersi maan pallon ja palasi j?lleen Valtterin luo. Se oli temppu, jot' ei moni tee!
Toisen kerran taas oli h?n heitt?vin??n kiekkonsa niin korkealle ilmaan, ett'ei se en?? totellutkaan painolakia, vaan alkoi, kuten kuu, kierrell? maanpalloa. Ihmiset tirkisteliv?t Villi? kiikareilla ja arvelivat, mik? kummitus se lieneek??n.
Mutta nyt ei ollut aikaa n?hd? unia, sill? kaikki pojat olivat jo tiell? kiekonly?nniss?, josta Valtteri oli my?h?stynyt siit? syyst?, ett? suutari otti h?nest? uusien saappaiden mittaa. Kuin mitta oli otettu, lippasi Valtteri tiehens?. Kauniilta n?ytti mets?n rinne tuolla tien mutkassa hilan takana. Siell? kuuset tuuheine, tummine oksineen katselivat lasten leikki? ja hyttysten hyppely? auringon laskussa. Koivut olivat viel? kev??n hennossa lapsuudessa, lehdet hiirenkorvalla; hienot varvut notkistuivat, kuin peippo tahi kalmalintu liritt?en istahti niille. L?hell? tiet? oli mets?n reunassa muurahaispes?; pienet muurahaiset kulettivat rakennusaineita saleihinsa ja kammareihinsa, takaperin vet?en kukin havuneulaansa kaikin voimin, kunnes toverit joutuivat apuun. Mets?nvartijan t?lli oli l?hell?; h?nen kaksi pient? tytt??ns?, joiden oli tapana avata hilaa matkustajille, olivat nyt istuneet kivelle poikien leikki? katselemaan. Suurempi tytt? oli l?yt?nyt tuohisellisen karpaloita suolta ja olisi ne mielell??n myynyt, mutta piti tuokkostaan esiliinaansa alla, pel?ten, ett? nuo ahnaat pojat s?isiv?t kaikki h?nen marjansa.
Valtterin tullessa oli h?nen puolueensa jo ahdistettu hilaan saakka, viimeiseen rajaan, ja t?t? pidettiin suurena h?pe?n?. Kiekkoa ly?dess? jakautuvat nimitt?in pojat kahteen parveen, jotka kumpikin koettavat ahdistaa toisiaan takaisin ja itse hy?k?t? eteenp?in. Kuin toisen parven pojat heitt?v?t kiekkoa, est?? toinen parvi sit? kangillaan ja kepeill??n menem?st? eteenp?in ja py?ritt?v?t sit? takaisin aika luikua. Kiekon edistyess? taikka per?ytyess? seuraa sit? se parvi, joka viimeksi on ly?nyt, ja edistyy tahi per?ytyy sekin sen verran kuin kiekko. Mutta kuin kiekko kaatuu kyljelleen, huudetaan: "kiekko on kuollut!" eik? kukaan nyt saa sit? ly?d? ennen, kuin se uudelleen heitet??n.
Pojat olivat nytkin, kuten heid?n tapansa oli, jaetut kristittyihin ja pakanoihin, ja Valtteri kuului, h?pe? kyll?, pakanoihin. Mutta n?m? olivat nyt joutua alakynteen. Kuin Valtteri ilmaantui, huusivat kaikki, ett'ei muista kiekoista kuin Villist? ollut mihink??n. Odottakaa! komensi Valtteri, asetti kiekon oikean peukalon ja etusormen v?liin, nosti k?tens? ja heitt?? sivalsi t?ytt? voimaa. Nuolena viuhkasi Villi pitkin tiet?, ja kristityt kokivat turhaan est?? sen menoa, sill? Villi hypp?si rentonaan keppien yli ja mahdoton oli sen kulkua pid?tt??. Kristityt ahdistettiin nyt vuorostaan takaisin, pakanat nostivat riemuhuutoja, ja Valtteri vilkasi mahtavasti ymp?rilleen, kuin C?esar Farsalon taistelussa. H?n oli koko ylpe? Villins? puolesta.
Kristityt heittiv?t nyt vuorostaan kiekkoansa ja koettivat ottaa valloitetut alansa takaisin. Mutta t?m? ei menestynyt! heid?n kiekkonsa ly?tiin viel? yh? etemm?ksi, l?hes nelj?nnes-peninkulmaa, likelle toista hilaa. Jos pakanat olisivat ajaneet heit? sinne saakka, olisivat kristityt olleet hukassa.
"Pois tielt?, tuolta tulee vaunut!" huusi yksi pakanoista. Mutta Valtteri ei kuullut eik? n?hnyt; h?n vain mietti, mitenk? saisi kristityt ajetuksi hilaan asti. H?n heitti kiekon t?ydell? voimalla, mutta se sattuikin kiveen, poukahti korkealle yl?s ja putosi vaunuihin, joissa maaherra ajoi rouvinensa; keskess? istui pieni tytt?, Aino, jolla oli Jeppe niminen rakkikoira syliss??n. Villi sattui parahiksi Jepen p??h?n; Jeppe haukotteli kerran, oikasi koipensa ja heitti henkens?.
Vaunut pys?htyiv?t, maaherra katsoi sielt? ankarasti ja sanoi: "kuka lurjus heitti kiekkonsa minun vaunuihini?"
Totta puhuakseni s?ik?hti Valtteri ensi kiireess? niin, ett? p?tki mets??n. Mutta kuin h?n kuuli maaherran toruvan h?nen toverejansa ja uhkaavan heit? selk?saunalla ja kopilla, her?si h?nen tuntonsa; h?n tuli esille, meni vaunujen luo ja sanoi: "min? se olinkin, joka kiekon viskasin. Olkaa hyv? ja antakaa Villi takaisin!"
"Vai niin, olitko se sin?, sen veijari?" sanoi maaherra. "Nouse nyt vaunuihin, niin saat tehd? Villille seuraa."
T?ss? ei pitk?t puheet auttaneet; Valtterin t?ytyi nousta vaunuihin. Pieni tytt? itki Jeppe?, ja Valtteri itki Villi?, ja mets?nvartijan lapset kumarsivat turhaan