Lukemisia lapsille 2 | Page 6

varmaan n?hd? paljon r??kki? maailmassa.
Mutta sep? on hauskaa, kuin aurinko valaisee lunta ja kulkuset kilisev?t ja jalakset luistavat ja aika vauhdilla lasketaan liukasta rantam?ke?. Jonka on vilu, j??k??n kauniisti kotiin. Joka pelk??, katselkoon t?t? sivulta. Kelkalla on nopsat jalat. Kelkka ei kaipaa hevosta, eik? ik?n? ruoskaa tarvitse.
Valtteri oli niit?, joiden ei ollut vilu, vaikka lapasetkin unohtuivat kotiin. Jos pieni nen? k?vi punaiseksi, pyyhk?si h?n sit? ja n?ytti yht? iloiselta. Jos sormia pakkasessa paleli, hieroi h?n niit? ja l?i k?si?ns? yhteen.
Harvoin pelk?si h?n, mutta jos h?n oli pahaa tehnyt, pelk?si h?n jokaista, kuin vastaan tuli. Jumala painaa aina merkin pahantekij??n, niin ett? ihmiset sen kohta huomaavat. Niin teki Jumala Kainille, ja niin tekee h?n muillekin pahantekij?ille.
L?hell? rantaa oli jyrkk? m?ki, jota huimaavan korkeutensa vuoksi sanottiin _Taivasm?eksi_. Siit? ei kukaan uskaltanut hevosella ajaa, mutta pojat siit? laskivat kelkalla ja t?m? n?ytti kummalliselta. Taivasm?ki oli kahdessa penkereess?, tasaisempi paikka v?lill?, ja joka ei uskaltanut laskea alusta saakka, l?hti puoliv?list?, jolloin kelkka ei luistanut niin hurjasti.
Nyt oli kaunis talvip?iv? ja pojat laskivat mielihalulla kelkoillaan Taivasm?ke?. Joku otti pienen tyt?n kelkansev?lle, ja silloin oli kelkkaa taitavasti ohjattava mutkapaikoissa; v?liin tyt?t pelosta huudahtivat. ?l? pelk??, ei ole h?t??k??n, vakuuttivat pojat. Ja hyvin luisti, meni viel? hyv?n matkaa j??llekin. Mutta tapahtuipa joskus niinkin, ett? kaaduttiin kuperkeikkaa nietokseen; toisilta hukkui lakki, toisiin tuli naarmu tahi vuoti nen?st? verta, mutta ei se haittanut. Hetken p??st? alkoivat he uudestaan, ja hauska oli taas.
Joulupukki oli tuonut Valtterille kelkan, jolla ei ollut vertaistansa. Siin? oli rauta-anturat, ja sit? k?vi ohjaksilla ohjaaminen, ell'ei kantap?ill? sit? ohjannut, ja P?k?-P?ssiksi sit? kutsuttiin, sill? se saavutti kaikki muut kelkat m?ess? ja puski niit? selk??n. P?ssi ja Valtteri olivat hyv? pari. Olisitpa n?hnyt heit? Taivasm?ess?! Siin? lensiv?t korkeimmalta huipulta saakka, niin ett? lumi pyryn? ry?ppyi heid?n ymp?rill?ns?. Parempata kelkkaa ei ik?n? n?hty, ja Valtteri kopeili P?ssist?ns?.
Likell? Taivasm?ke? oli korkea t?yry, johon ei ollut tallattua tiet?, ja sit? kutsuttiin Sokurikukkulaksi; joka siit? laski alas, hautautui nietoksiin, niin ett? tuskin lakkiakaan n?kyi. Harvoin uskalsivat sit? laskea nek??n, jotka Taivasm?ell? olivat rohkeimmat. Mutta Valtteri luotti P?ssiins? ja p??tti tehd? retken Sokurimaahan.
P??t?s pantiin toimeen. Kaikki pojat ja tyt?t katselivat t?t? ihmett?. Valtteri kiipesi yl?s m?ke? ja P?ssi seurasi h?nt? kuin koira. P??sty?ns? niin korkealle kuin mahdollista oli, tarttui Valtteri suitsiin, istui kelkkaan ja komensi mars! P?ssi totteli, nen? alasp?in. Hei, jopa luisti nuolen nopeudella suorastaan syvimp??n Sokurimaahan... Aluksi ei n?kynyt muuta kuin Valtterin p??t?, sitten ainoastaan lakki; viimein ei en?? mit??n... P?ssi ja Valtteri olivat kadonneet nietoksiin.
Valtteri painoi silm?ns? kiinni, kuin h?n upposi lumeen. Kuten siipeen ammuttu varis, joka koivun latvasta putoaa, painoi h?n painumistaan, ja samassa kolahti aika lailla. Kuin Valtteri aukasi silm?ns?, oli P?ssi ja h?n suuren j??linnan edess?: siin? oli korkeat kiilt?v?t pylv??t ja suuret salit kirkkaimmasta hopeasta. Lumiruhtinas tuli ulos linnasta sudennahkaisessa turkissa, h?nell? oli pitk? parta kuurasta ja k?dest? talutti h?n lumiruhtinatarta puettuna valkoisiin vaatteihin, p??ss? kruunu j??timanteista. "Tervetullut valtakuntaani", sanoi kuningas. "Nyt et t??lt? en?? p??se pois. Minua miellytt?? semmoiset reippaat pojat kuin sin?; tahdon pit?? sinua ylimm?isen? ??nenantajanani, ja p?ssi ja sin? p??sette suureen arvoon."
"Kiitos kunniasta," vastasi Valtteri, "mutta v?h? keittoruokaa ei olisi haitaksi; en ole sy?nyt isoon aikaan."
"Tule, niin pist?n sinut avantoon, jossa vesi on kylm?? kuin j??," sanoi lumiruhtinas, "ja siell? saat sy?d? niin herkullista lumihilloa, ett'et ik?n? ennen ole moista maistanut, sill? se on valmistettu kuurasta ja sokurina on survottua j??t?."
"Kiitoksia paljo," vastasi Valtteri, "ei minun taida olla n?lk?."
"Sin? veitikka," sanoi kuningas n?rk?styneen?, "kyll? min? sinut opetan halveksimaan minun hyvi? lahjojani. Tule t?nne lumiruhtinatar! Hengit? t?h?n huimap??h?n poikaan ja muuta h?net lent?v?ksi Uunilinnuksi ??rett?m?ss? valtakunnassamme!"
Nyt hengitti lumiruhtinatar j?isen pohjatuulen kylmyytt?, ja samassa muuttui Valtteri pieneksi lumihiutaleeksi, joka hy?ri tuhansien muiden hiutaleiden joukossa autiossa avaruudessa. T?m? oli sek? lystillist? ett? surkeata; mutta Valtterin suurin huoli oli saada tiet??, mihink? P?ssi oli joutunut.
Samassa aukasi Valtteri silm?ns? ja huomasi makaavansa omassa s?ngyss??n, ja p?? tuntui raskaalta. S?ngyn vieress? seisoivat is? ja ?iti ja siskot, ja sanoivat h?nen her?tess??n: "Jumalan kiitos, nyt h?n tointuu."
"Mit??" kysyi Valtteri, ja nousi istualleen. "Enk? ajanut P?ssill? Sokurikukkulalta? Enk? tavannut lumiruhtinasta, joka uhkasi pist?? minut avantoon, ja lumiruhtinatarta, joka minut lumihiuteeksi muutti? Kuinka t?nne jouduin?"
"Rakas poikani," sanoi h?nen is?ns?, "nyt puhut unen-houreita. Etk? en?? muista, kuinka hurjap?isen? laskit p?istikkaa korkeata m?ke? alas? Siell? sattui p??si kantoon ja toverit nostivat sinut lumesta. Loput olet uneksinut, mutta pysy nyt yhdess? kohden ja haudo p??t?si, niin paranet pian j?lleen."
"Miss? on p?ssi?" kysyi Valtteri, joka tuskin luuli todeksi, mit? h?nelle kerrottiin.
"P?ssi seisoo ky?kin portailla, nen? poikki", vastasi is?.
Valtteri kolmannen kerran pulassa,
johon h?n joutui kiekkoa ly?dess??n.
Kev?t oli tulossa, ja tiet alkoivat tulla kuiviksi. Niityt olivat viel? liian m?rj?t pallinly?ntiin. Poikien: saappaat loskuttivat, kuin he ojan reunoja juoksentelivat. Mutta hilan takana oli tie tasainen kuin p?yt?, ja siin? l?iv?t kyl?n reippaat pojat kiekkoa lauantai-iltoina.
Oletkos n?hnyt kunnon kiekkoa? Olkoon se pieni; tai iso, sellaista puuta sen oleman pit??, joka ei halkeile, ja ympyri?inen ja tasareunainen, muuten kulkee