Lukemisia lapsille 2 | Page 4

Jumala siunatkoon sinua, rakas lapsi!"
Samassa tuli my?skin is? ja suuteli h?nt?, ja siskot olivat jo vaatteissaan, ja Leena ja Joonas seisoivat ovella, ja kaikki olivat iloisen ja miettiv?n n?k?iset, ja Musti hieputti h?nt??ns?, kuten sen tapa oli, ja J?n?-Pupu hyp?hti s?ngyn ohitse, Vilkas hirnui pihalla ja Kukkukiekoo piti puhetta aitovierell?. Puheensa oli aina samaa, ei muutosta ollenkaan; kuuluipa se kuitenkin nyt eritt?in t?rke?lt?, ja seh?n p??asia olikin.
Hiukan h?mill??n hieroi Valtteri unen silmist??n ja naurahti. H?n tiesi hyvin, mit? kaikki t?m? merkitsi: t?n??n oli h?nen kuudes?syntym?p?iv?ns?.
Yks' kaks' oli h?n pystyss? ja rupesi hakemaan vaatteitaan, jotka h?n edellisen? iltana oli heitt?nyt sinne t?nne, sill? kelpo Valtterimme oli jo, vaikka pieni viel?, aika hupsu, eik? muistanut, ett? h?nt? oli k?sketty huolellisesti panemaan vaatteensa tuolille. Mutta t?n? p?iv?n? ei h?nt? toruttu, ja h?nen ?itins? ojensi h?nelle ihko uudet kes?vaatteet, harmaan takin, housut ja liivin; -- olipa h?nest? erinomaista olla puettuna liiviin! Paitakin, puhdas ja somasti silitetty, riippui s?ngyn laidalla, aivan uudet sukat tuolilla ja pienet saappaat, illalla viel? varsin mutaiset, olivat nyt kauniisti kiillotettuina s?ngyn vieress?. Nyt k?vi kuin leikki pukeutua siev?ksi ja siistiksi, ja ainoa huomattava seikka oli, ett? Valtteri kiireess??n veti oikean jalan saappaan vasempaan jalkaan, mutta seh?n oli yhdentekev?; k?vip? niinkin p?ins?. V??rinh?n tuo tosin oli, vaan synti? se ei toki ollut.
Salissa oli lahjap?yt?, kukilla ja seppeleill? koristettu. P?yd?ll? oli rinkil? ja laiva, varustettu mastoilla, purjeilla, kokkapuulla ja oikealla taklingilla; t?t? oli Joonas, vanha merimies, jo kauan nikkaroinut. T?llaista laivaa oli Valtteri jo kauan toivonut; h?n ihastui suuresti, ja laivalle piti heti annettaman nimi. Uljaan nimen se saikin, nimitt?in Lunkentus.
"Iltap?iv?ll? soudamme tuonne Kuuselaan," lupaili is?, "ja silloin saat koettaa, mihin Lunkentus kelpaa."
"Eik? Valtteri voisi panna laivaansa vesikorvoon purjehtimaan? Min? kammoon j?rve?", sanoi ?iti huolestuneena.
"Pit??k? Lunkentuksen purjehtiman vesisaavissa?" kysyi n?rk?styen Valtteri.
"Saadaan n?hd?, jos olet tottelevainen", sanoi is?. "Yksin et saa j?rvell? soutaa; mutta otahan kuitenkin Lunkentus mukaasi."
Niin p??tettiin. Iltap?iv?ll? l?htiv?t he kaikki suuressa veneess? Kuuselan saareen. Siell? oli luonto ihana, j?rvi tyyni ja pienet salakat uiskentelivat isoissa parvissa ihan veden pinnassa, nyppien pieni? hy?nteisi?, jotka puista olivat pudonneet veteen. Rannalla oli eriskummallisia kivi?, muutamat mustia, toiset valkoisia ja toiset taas ik??n kuin litin heitt?mist? varten tehtyj?.
?iti toimitti voileip?? ja kahvia nurmikolle, eik? hapanleip? ja rieskamaito koskaan ennen niin maistuneet kuin nyt; t?m? oli verrattoman hauskaa. Ainoa harmittava seikka oli, ett? hyttysill?kin oli oivallinen ruokahalu ja ne pitiv?t Valtteria voileip?n?ns?, mutta Valtteri ajoi ne pois koivun oksalla ja taisteli rohkean urhon tavalla yksin tuhatta vastaan. On sekin jotain, olla niin urhollinen ja pelj?tt?v?.
Ruuan j?lkeen otti is? pyssyns? ja l?hti mets?lle, ?iti ja Lotta meniv?t marjaan, Leena pesi kahvikupit ja Joonaan teht?v?n? oli poikien kaitseminen. P?iv? paistoi kuumasti; Lauri nukkui, ja Joonas, joka oli viimeisen y?n valvonut Lunkentusta valmistaessaan, nukkui my?s. Silloin teki Valtterin mieli koetella laivaansa.
H?n meni rantaan, pani Lunkentukseen lastiksi valkoisia kivi?, asetti muurahaisen per?mieheksi ja antoi sen purjehtia Espanjaan. Hiljainen tuuli puhalsi maalta ja laiva tuotti tekij?llens? kunniaa. Valtteri mielest??n ei ik?n? ollut niin kaunista laivaa n?hnyt. Miten ylpe?sti se keikkui karehtivilla laineilla! Kuinka nopea sen kulku! Miten uljaasti se kallistihe tuulessa! Lunkentus purjehti Espanjaan, mutta Valtteri seisoi rannalla lanka k?dess? ja varoi antamasta Espanjan olla liian et??ll? Kuuselan maantieteess?.
Nyt tuntui tuulen puuska. Juuri kuin oli hauskimmallaan, p??si havaslanka Valtterin k?dest? ja -- hyv?sti Lunkentus! Se purjehti nyt omin p?in aavalle j?rvelle.
Valtteri juoksi veneen luo, mutta vene oli niin iso ja raskas, ett'ei h?n sit? vesille saanut. H?n juoksi kuin hullu pitkin rantaa; Lunkentus p??si karkuun! Nyt Lunkentus todellakin menee Espanjaan! -- L?hell? asui kalastaja; h?nen veneens? oli poissa, mutta rannalla oli vanha taikinakaukalo kumossa. Valtteri ei kauemmin arvellut. H?n tuuppasi kaukalon vesille, hypp?si siihen ja sauvoi venett??n eteenp?in pienell? seip??ll?.
Kaukalo oli jotensakin kiikker?, mutta alussa k?vi kulku varsin hyvin. Tuuli k?vi maalta ja ajoi kaukalon v?hitellen syv?lle. Valtteri ei kuitenkaan p??ssyt l?hemm?ksi karkulaista, sill? Lunkentus purjehti paljon nopeammin.
Kuin Valtterin seiv?s ei en?? pohjannut, h?mm?styi h?n. Kaukalo ajeli yh? ulommaksi, se kallisteli mainingissa ja oli v?h?lt? kaatua.
Nyt alkoi Valtteri huutaa t?ytt? kurkkua. Ei paljon puuttunut, ett? Valterin ensimm?inen retki olisi ollut h?nen viimeisens?.
Onneksi her?si Joonas ja n?ki ihmeeksens? kaukana sel?ll? pienen keikkuvan kaukalon ja parkuvan pojan. Hidas liikkeiss??n oli tuo vanha, hyv?ntahtoinen Joonas, mutta kyll? nyt ?kki? jalat l?ytyiv?t: h?n juoksi rantaan, t?ytt?si veneen vesille ja souti Valtterin j?ljest? niin, ett? airot rotisivat. Valtteri huomasi h?nen ja rohkaistui j?lleen. -- "Luuletko minun pelk??v?n!" sanoi h?n ja nousi ylpe?sti seisalleen kaukaloon. Mutta t?t? ei kaukalo kest?nyt, se kaatui samassa, ja Valtteri putosi p?istikkaa j?rveen.
"Ei hurjempata poikaa!" huudahti Joonas ja souti niin ankarasti, ett? toinen airo katkesi. Samassa joutui h?n paikalle, tarttui Valterin tukkaan ja nosti h?nen veneensen. "Uh", sanoi Valtteri, kuin p??si ahventen valtakunnasta.
"Pelasta Lunkentus! Pelasta Lunkentus!" huusi h?n ensimm?iseksi, suu viel? t?ynn? vett?. Vesi valui h?nen vaatteistansa ja saappaat ??nsiv?t sipp, sipp, kuin h?n jalkojansa liikutteli.
"Mit? min? huolin Lunkentuksesta!" ilveili Joonas, puoleksi mieliss??n, puoleksi vihoissaan, ja nyt h?n meloi venett? yhdell?