Lukemisia lapsille 1 | Page 7

k?vi verrata ruhtinaalliseen linnaan, ja ymp?rill? pieni?, punaisiksi maalattuja tupia, jossa ahkerat ty?miehet asuivat vaimoineen ja lapsineen. Suureen kartanoon muutti ensin se vanha herra ja sitte Ahasverus ja Ester, joista nyt oli tullut herra ja rouva; mutta mummo ei tahtonut muuttaa, h?n mieluisemmin asui vanhassa tuvassaan, jossa nyt olikin paljon l?mpim?mp??, parempaa ja mukavampaa kuin ennen. Siell? he kaikki eliv?t hyvin onnellisina ja el?v?t viel? t?n?kin p?iv?n?. Ahasveruksesta on tosiaankin tullut suuren valtakunnan kuningas, nimitt?in koko sen avaran salon, mutta se salo on nyt kukoistavana maana, jossa pellot, niityt ja kyl?t ihastuttavat matkamiehen silm??. Vanha Viher? seisoo siell? viel? yht? j?ykk?n?, viheri?n? ja vakavana, kuin aina oli ollut, ja sen juurelta kuohuu vuoren kuninkaan l?hde, joka nyt on kauniina suihkukaivona, ja ymp?rill? seisoo nuori, kaunis mets?, joka oli kasvanut yhdess? Esterin ja Ahasveruksen kanssa.
?skett?in ajoin min? siit? ohitse, ja olisipa teid?n pit?nyt olla mukana. Mummo istui ihan valkop??n? auringonpaisteessa vanhan tuvan edess?, ja vieras herra istui ruohopenkill? h?nen vieress??n ja luki raamattua. Ahasverus juuri tuli suurelta suolta, joka nyt oli kaikkein kauneimpana viljavainiona, ja Ester istui kahden pikku lapsen kanssa niin iloisena ja levollisena talon rappusilla. "Katsokaas, lapset," sanoi h?n, "t?m? on se suuri mets?, jota me ennen lapsina opetimme lukemaan Jumalan sanaa. Jumalan suuri kirja on edess?mme avoinna kes?n vihreydess?; h?nen pyh? sanansa on kirjoitettuna sek? raamatussa ett? my?skin puiden lehdill?, l?hteen kirkkaassa vedess?, j?rven pikku laineissa ja taivaan purjehtivissa pilviss?. Kas, nyt kumartelee ja humisee taas nuori mets? aamutuulessa. Ymm?rr?ttek? sen tarkoitusta? Se kiitt?? ja ylist?? Jumalaa."
KAKSI PUROA, TOINEN KOVAAN KOHISEE, TOINEN SIEV??N SOHISEE.
"Puro on niin kummallinen", sanoi Juhani; "n?ytt?? ihan kuin h?nell? olisi jotain minulle sanomista. Joka kerta kuin teen salpauksen h?neen pienill? kivill?, saadakseni laivani syvemp??n kulkuv?yl??n, r?iskytt?? h?n vett? silmilleni, lorisee, ihan kuin h?n tahtoisi sanoa: kuule minua! kuule, mit? minulla on sanomista! Niin, hyv? on haastella, kun puhuu kielt?, jota ei kukaan ymm?rr?."
"Tied?tk?", sanoi Hilja, "juuri niin on minunkin puroni laita. Kuin min? pasikoin siin? ja pesen nukkeni vaatteita, niin n?kyy minusta niinkuin joku kurkistaisi vedest? minulle vastaan, nyyk?hytt?isi p??t??n ja sanoisi: "min? tied?n jotain, jota sin? et tied?!"
"Sin? n?et oman kuvasi vedest?", sanoi Juhani.
"Niinkuin en min? sit? tiet?isi", vastasi Hilja n?rk?styneen?. "Mutta sen sanon sinulle, ett? purossa on ihan eri tytt?, ja minusta tuntuu niinkuin olisimme sisaria. Kuin min? avaan suuni, niin tekee h?n samoin, mutta kuin min? sanon jotain, on h?n vaiti."
"Se on Ahdin pieni tyt?r", sanoi Juhani. "Varo itse?si. Jos h?n on is??ns?, ottaa h?n sinua jalasta kiinni ja vet?? sinun veteen."
Hilja ei t?h?n vastannut mit??n; h?n oli pahoillaan.
"El? toki ole pahoillasi, Hilja", sanoi Juhani. "Meid?n puromme ovat niin l?hell? toisiansa, ett? ne varmaan tulevat samasta l?hteest?. Ne ovat kenties sisaruksia. Minun puroni on isompi ja voimakkaampi kuin sinun, ja kohisee v?list? rajusti; sent?hden annan min? sille nimen: Kohiseva."
"Minun puroni on pienempi ja s?vyisempi", sanoi Hilja. "Se sohisee niin lempe?sti, kuin ilta on tyyni ja hiljainen, ja sent?hden olkoon nimens?: Sohiseva."
"Se on hyv?!" sanoi Juhani. "Kohiseva on minun veljeni ja Sohiseva sinun sisaresi. Lysti on, kun molemmilla on nimet."
"Tied?tk?", sanoi Hilja, "Kohiseva ja Sohiseva ovat ihan kuin kaksi pient? lasta. Mihinh?n ne sent??n joutuvat, kuin t??lt? l?htev?t!"
"Ne menev?t avaraan maailmaan", sanoi Juhani. "Tule, niin seuraamme heit? matkallansa. Sin? k?yt pitkin Sohisevan rantaa ja min? taas seuraan Kohisevan rantaa, ja kuin niitten tiet loppuvat, palajamme takaisin."
"Menn??n, menn??n! Odota vain, jahka min? hypp??n kotia ja noudan voileiv?n", sanoi Hilja.
"Tuo minulle sitte my?skin!" sanoi Juhani.
Hetken kuluttua tuli Hilja takaisin voileiv?t muassaan. "Hyv?sti nyt", sanoi h?n. "Hyv?sti, hyv?sti", sanoi Juhani. Ja niin he l?ksiv?t matkalle kumpikin seuraten oman puronsa vartta, Juhani Kohisevan ja Hilja Sohisevan rantaa.
Mutta nyt jakaantuu satu kahteen kertomukseen, toinen Sohisevasta ja toinen Kohisevasta. Mink? n?ist? ensin kerromme? Kenties Hiljasta ja Sohisevasta?
Hilja meni ja puhui purolle: "sin? pieni lapsi, joka viel? makaat kehdossasi, mit? sinustakin maailmassa tulee? Kulje hiljaan ja kiltisti, rakas puroni, ja anna minun tiet?? kohtalosi, kuin kasvat isoksi."
Hilja kulki yh? eteenp?in ja puro juoksi hiljaan r?iskytt?en kirkasta vett?ns? rantojen kukkasille. Sill'aikaa joi se niittyjen nesteit? ja s?i kukkasten juuria ja kasvoi niin yh? isommaksi. Ja mit? isommaksi se tuli, sit? kirkkaampi ja tyynempi sen vesi, sit? kauniimpi sohinansa ja sit? vihre?mm?t rantansa. Viimein laski se tyyneen ja kirkkaasen j?rveen. Siell? rehotti koivuja ja pihlajoita pitkin rantoja, ja taivaan aurinko katseli syv?lle tyyneen j?rveen, ja lumivalkoiset joutsenet uiskentelivat iltaruskon s?teilev?ss? valossa.
Silloin pani Hilja k?tens? ristiin ja sanoi purolle: "Onnellinen sin?, pieni, rakas puroseni! Koko tiell?si olet levitellyt siunausta ja vihreytt? ymp?rillesi, ja kuin vaelluksesi on loppunut, antaa hyv? Jumala sinun niin ihanasti vaipua kirkkaan j?rven helmaan iltaruskon valossa. Hyv? Jumala, anna minunkin el?? ja kuolla, niinkuin pieni puroseni!"
Sitten palasi Hilja takaisin kiitollisena ja iloisena, ja ennen y?n tuloa, oli h?n taas kotona. Mutta Juhani ei ollut viel? kotona. H?n tulee kai, ajatteli Hilja.
Mutta Juhania ei kuulunut. H?n ei tullut sin? iltana, eik? seuravana p?iv?n?; h?n ei tullut moneen vuoteen. Juhani parkaa,