Lukemisia lapsille 1 | Page 5

ajatteli h?n.
Er??n? p?iv?n? hein?kuussa pys?htyiv?t taas vaunut tuvan kohdalle; herra laskeutui maahan, nosti alas pikku pojan ja taluttaen h?nt? k?dest? tuli ovelle. "Saisiko t??lt? mit??n juotavaa?" kysyi h?n; "Ahasverusta janottaa niin kovasti."
"Ester, menes tuomaan vett? l?hteest?", sanoi mummo pikku tyt?lleen, ja tytt? meni.
"Onko h?nen nimens? Ester?" kysyi matkustavainen herra.
"On, herra, sen hurskaan Esterin mukaan, josta kerrotaan raamatussa", vastasi mummo. "Onko teid?n poikanne nimi Ahasverus?"
"On", vastasi herra, "saman kuningas Ahasveruksen mukaan, joka otti Esterin puolisoksensa. Minun pojastani voi my?skin tulla suuren valtakunnan kuningas." Ja samalla vieras herra l?i ylpe?sti vy?t?ns?, joka oli t?ynn? kirkkaita kultarahoja. Kuin Ester palasi, antoi herra h?nelle vedest? sellaisen kultarahan, ja h?n niiasi ihan yht? syv??n kuin muulloinkin saadessaan vain vaskirahan; h?n ei ollut koskaan n?hnyt kultaa eik? tiennyt, mit? se keltainen metalli merkitsi; se tuntui vain niin raskaalta, vaikka raha olikin pieni.
"Sin? olet kiltti pikku tytt?", sanoi vieras herra; "tahdotko, pikku Ester, ottaa minun Ahasverukseni sulhoksesi?"
Ester niiasi; h?n ei ollut koskaan kuullut puhuttavan mit??n sellaista.
"Rupeatko sin? h?nen morsiameksensa?" kysyi vieras herra viel?.
"Kiitoksia paljon", sanoi Ester, niin kuin oli oppinut kiitt?m??n rahasta, ja h?n niiasi taas, vaikka ei ymm?rt?nyt sanaakaan tuosta puheesta.
Vieras herra nauroi ja taputti yst?v?llisesti tytt?sen pitk?tukkaista pellavap??t?.
"Kuinka te n?in yksin?nne asutte t?llaisella rumalla salolla?" kysyi h?n Esterin vanhalta mummolta.
"Ah, hyv? herra," sanoi mummo, "t??ll? oli suuri ja vihre? mets?, kuin muutimme t?nne, ja t??ll? min? tein oikein sievi? vastoja koivunoksista ja koreja juurista ja pajun vesoista. Mutta er??n? kes?y?n? matkusti talonpoikia t?t? tiet? ja he tekiv?t meid?n maatessamme tien varrelle tulen. Silloin se levisi suureen mets??n, niin ett? siit? tuli hirve? savun tulva ja mets?n palo, jota ei kukaan voinut sammuttaa, ja kuin mets? paloi kolme viikkoa, silloin oli kaikki niin mustana ja tyhj?n?, kuin nyt n?ette. Min? j?in k?yh?ksi, mutta mihinp? olisin muuttanut? Olihan minulla t??ll? ainakin katto p??ni p??ll?."
"Mutta miten j?i teid?n pikku tupanne palamatta, kuin mets? paloi sen ymp?rilt??" kysyi herra.
"Sen min? sanon teille", sanoi mummo. "T?ss? seisoi nelj? valkoista Jumalan enkeli?, yksi kussakin nurkassa vartioimassa sit?, niin ett? ei ainoatakaan kipunaa pudonnut katolle. Min? niit? en n?hnyt, mutta Ester ne n?ki, ja min? olen varma, ett? ne suojelivat tupaa h?nen t?htens?, sill? min?h?n olen viheli?inen syntinen, mutta pikku Ester on viaton kuin itse enkelit."
Vieras herra tuli nyt ihan vakavaksi ja seisoi hyv?n aikaa syviss? aatteissa. Viimein h?n sanoi: "Kuulkaas, hyv? mummo, ettek? ottaisi minun Ahasverustani luoksenne yhdeksi vuodeksi? H?n on rikkaan miehen poika ja v?h?n turmeltunut ylellisyydest?; h?nelle tekisi hyv?? olla jonkun aikaa k?yh?in ja Jumalaa pelk??v?isten ihmisten tyk?n?. Min? l?hden nyt ulkomaille ja vaikea minun on kuljetella poikaa kanssani. Mutta ensi kes?n? palaan min? noutamaan h?nt? ja t?ss? min? annan kasan kultarahoja maksuksi h?nen hoidostaan."
"Voi, voi!" sanoi mummo, sill? niin h?n h?mm?styi t?st? ehdotuksesta. Mutta vieras herra taputti h?nt? olkap??lle ja sanoi: "Hoitakaa poikaa hyvin ja katsokaa, ett? h?nen ei tarvitse k?rsi? puutetta, mutta ?lk?? lellitelk? h?nt? ?lk??k? antako h?nelle muuta, kuin pikku Esterillenne annatte. Kas niin, Jumala olkoon kanssanne. Hyv?sti, poikaseni; tottele kiltisti t?t? hyv?? mummoa ja laita niin, ett? h?n on tyytyv?inen sinuun, kuin tulen ensi kes?n?!"
Niin sanottuaan nousi h?n vaunuihinsa ja ajoi pois.
Voidaan kyll? arvata, ett? siit? tuli iso ihmettely salolla ja yksin vanha m?ntykin n?ytti miettiv?iselt? seisoessaan kannokossa. Pikku Ahasverus oli ensin niin kummastuksissaan, ett? ei saanut sanaakaan suustansa, mutta kuin vaunut vieriv?t pois ja h?n j?i yksin vierasten ihmisten luo, alkoi h?n parkua ja juosta vaunujen j?ljest?; ja kuin mummo ja Ester juoksivat my?skin ja koettivat vied? h?nt? takaisin, l?i h?n heit?, puri ja potki. Viimein h?n v?syi ja nukkui istualleen m?tt??lle tien varrelle. Silloin mummo ilman mit??n vaivaa kantoi h?net tupaan, ja Ahasverus makasi kuin porsas seuraavaan aamuun.
Ne teist?, hyv?t yst?v?t, jotka olette lukeneet tai n?hneet pienen leikki n?ytelm?n "Ole hyv? k?yhille", muistatte ehk? viel?, miten vaikea k?yh?n mummon on hyv?sti kasvattaa sellaisia lapsia, jotka ennen ovat turmeltuneet rikkaudesta ja ylellisyydest?. Esterin mummolla oli my?skin ensi aikoina yllin kyll? tekemist? t?st? pikku pojasta, joka heti ensi aamuna her?tty??n kiljui sokurileip?? ja tiuskuen pyysi kullattua piiskaansa, ly?d?kseen sill? hevosia. Ja kun ei saanut, mit? tahtoi, kiljui ja parkui h?n yht? p??t?, kunnes taas nukkui.
Mutta tulipa siit? muutos v?hitellen. Ennen kolmannen viikon loppua oli Ahasverus jo unhottanut vaunut, hevoset, piiskan, sokurileiv?t ja ruman parkumistapansa; ja kolmen viikon p??st? oli h?n tottelevainen pikku poika, joka viihtyi hyv?sti k?yh?ss? tuvassa.
Siihen vaikutti paljon my?skin pikku Ester. H?n oli nelj?n vuoden ja pikku Ahasverus viiden vuoden ik?isen; he siis sopivat oikein hyvin leikkim??n yhdess?. Ester vei kumppaninsa vanhan m?nnyn luo, jota h?n sanoi Viher?ksi, koskapa se yksin koko salolla oli vihre?n? kes?t talvet. Sielt? ottivat lapset vett? vuorenkuninkaan l?hteest? ja siell? he rakentelivat linnoja ja taloja kivist?, sill? niit? oli siell? yllin kyll?. He kantoivat palaneita, mustia risuja ja puita tupaan polttopuiksi, ja kuin nokesivat itse??n, saivat itse my?skin pest? vaatteensa puhtaiksi. Se alkoi huvittaa Ahasverusta aikaa my?ten yh? enemm?n. Kuin kes? oli loppumaisillaan, kasvoi siell? t??ll? sent??n v?h?