Lukemisia lapsille 1 | Page 4

ja t?m? oli talvella. Mutta h?nen vanhempansa ja pienet siskonsa sanoivat: "odota v?h?n, kyll? Rafael kes?n tultua tulee terveeksi!"
Sitten tuli pitk?, valoisa kev?t, jolloin linnut alkoivat viserrell? puissa ja pensaissa. Ja lapsilla oli hamppulintu h?kiss?; sen kanssa meniv?t he er??n? aamuna puistoon, ja laskivat sen vapauteen lent?m??n toisten pikku lintujen luokse. Hamppulintu lensi; se oli niin iloinen, ja lent?ess??n visersi se yhden ainoan s?velen, ja se s?vel oli niin t?ynn? iloa ja kiitollisuutta, ett'eiv?t lapset luulleet koskaan kuulleensa sen kauniimpaa.
Kuin he tulivat kotiin, makasi pieni Rafael viel? sairaana vuoteellaan, eik? h?n ollut voinut olla mukana puistossa. Pienet sisaret taputtivat h?nen kalpeita poskiaan ja h?nen kaunista ruskeata tukkaansa ja sanoivat h?nelle: "?l? ole ik?viss?si, Rafael; kun kes? tulee, niin saat tulla kanssamme: ja kuulla hamppulinnun laulavan. Sinulle tulee my?s kes? ja silloin tulet terveeksi."
Mutta Jumalan suuri loistava enkeli seisoi n?kym?tt?m?n? pojan vuoteen vieress? ja ojensi kauniit lumivalkeat siipens? h?nen ylitsens?, ik??nkuin varjellakseen h?nt? kaikesta pahasta maailmassa. Ja mit? kauemmaksi enkelin siivet ylettyiv?t h?nen ylitsens?, sit? kalpeammaksi muuttui pienen poikasen poski ja sit? heikommaksi tuli h?nen hengityksens?. H?nen kirkkaat, ruskeat silm?ns? katsahtivat viel? kerran enkeliin, jonka h?n yksin n?ki; -- sen j?lkeen vaipuivat ne kiinni ja pieni Rafael oli tauonnut hengitt?m?st?. Mutta h?nen pienill?, kalpeilla huulillaan n?kyi viel? rauhallinen ja onnellinen hymyily, jonka usein tapaa pienill? lapsilla, kun he huomaavat enkelin seisovan heid?n vuoteensa vieress?.
"Katsokaa," lausuivat pojan vanhemmat pikku siskoille, "nyt on Rafael onnellinen, h?n on Jumalan luona. Niinkuin hamppulintu lensi h?kist? vapauteen, niin lensi Rafaelinkin viaton henki ikuiseen vapauteen; ja me emme kuulleet h?nen iloaan, niinkuin me kuulimme linnun viserryksen, mutta me huomaamme sen hyvin h?nen lempe?st? hymyilyst??n, ett? h?n ylist?? Jumalata, joka niin aikaseen on suonut h?nelle autuuden kruunun."
Silloin sanoi yksi sisarista: "mutta kes?? ei tullutkaan, jolloin Rafaelin olisi pit?nyt parantua."
"Niin," sanoi toinen sisar, "Rafaelin kes? ei tullut koskaan."
Mutta vanhemmat pyyhkiv?t kyyneleens? ja lausuivat: "kyll? se on tullut. Jos voisimme katsoa kauas sinitaivaasen, niin n?kisimme nyt Rafaelin leikkiv?n pienien enkelien kanssa Jumalan paratiisissa. Siell? on oikea kes?, ja sen kes?n j?ljest? ei tule koskaan en?? syksy?, eik? talvea."
Sitten veiv?t he pienen Rafaelin kirkkomaalle ja panivat h?net pieneen hautaan, ja pappi luki ihania rukouksia h?nelle ja lupasi h?nelle ijankaikkisen el?m?n. Mutta pojan ?iti, joka seisoi haudalla, sanoi: "nyt pit?isi meid?n laulaa virsi, eik? t??ll? ole ket??n, joka laulaisi virren Rafaelin haudalla."
Samassa alkoi pieni lintu laulaa korkealta sinitaivaalta kev?isen auringon paisteessa ja kaikki ymm?rsiv?t linnun ylist?v?n Jumalata. Silloin sanoi kuolleen pojan is?: "kuulkaa, lintu tiet?? kyll?, kellenk? se laulaa! Hamppulintu laulaa virren Rafaelin haudalla."
Mutta suuri loistava enkeli lent?en vie pikku Rafaelin sielun kauas haudan mullasta ikuisen kes?n helmaan Jumalan paratiisissa.
KUINKA METS?N PIKKU LAPSET OPPIVAT LUKEMAAN.
Oli kerran suuri salo; mets?n palo oli siell? raivonnut ja polttanut kaikki vanhat puut niin, ett? oli j?ljell? ainoastaan mustia, nokisia kantoja paljaassa maassa, rosoisten kivien keskell?, jossa ei mit??n ruohoa en?? kasvanut. Niin pitk?lle, kuin n?hd? saattoi, eli v?hint??n peninkulman alalla joka taholle, ei ollut mit??n muuta kuin samoja rosoisia kivi? ja mustia kantoja. Maantie kulki siit? poikki, ja ken sit? tiet? matkusti y?ll?, h?n ei saanut olla arka, sill? jos h?n v?h?nk??n pelk?si pime?ss?, n?ytti koko salo olevan t?ynn? kummallisia pikku aaveita, jotka ojensivat myhkyr?isi? k?sivarsiaan, ja muutamilla oli hevosen p?? ja muutamilla sarvet ja muutamilla kuusi jalkaa kuten k?rp?sill?; mutta ne olivat vain kantoja, ne ne n?yttiv?t niin kummallisilta pime?ss?.
Yksi ainoa puu seisoi j?ljell? s??styneen? tulelta. Se oli hyvin vanha m?nty, ja juuri pitk?n ik?ns? t?hden oli se niin korkea, ett? tuli ei jaksanut sit? voittaa, k?rvensi vain v?h?n sen tyve? ja j?tti siihen. Siin? se nyt seisoi yksin??n kuin kansaton kuningas, ja h?nen valtakuntaansa oli koko se suuri salo, mutta eip? se juuri kannattanut kehumista. Mit?p? h?n teki kivill? ja kannoilla?
Oli siell? my?skin tupa ihan tien varrella. Se oli rakennettu silloin, kuin viel? oli vihre?t? mets?ss? sen ymp?rill?, mutta nyt se seisoi siin? yksin??n ja katseli m?nty? ja m?nty katseli tupaa, ja siten heit? olikin kaksi. Pit??h?n olla jotakin seuraa t?ss? maailmassa.
Tuvassa asui vanha mummo, jolla oli pikku tytt?, ja se tytt? oli h?nen lapsenlapsensa, ja tyt?ll? oli raamatusta otettu nimi Ester. Koko avarassa maailmassa heill? ei ollut muita sukulaisia kuin he kahden. Harvoin oli Ester n?hnyt muita ihmisi? kuin mummoansa ja?talonpoikaisukkoa, joka aina ohi ajaessaan toi jauhoja ja suoloja ja pellavia mummolle. Sijaan sai h?n kaikkein kauneinta valkoista rihmaa, jota mummo oli kehr?nnyt rukillaan. Oli Ester sent??n n?hnyt my?skin monta matkustavaista ajavan ohitse tiet? my?ten, mutta heill? kaikilla oli oikein tulinen kiire joutua pois rumasta er?maasta, he ajoivat t?ytt? kyyti? ohitse, paitsi milloin kes?kuumalla pikku lapsille tuli jano matkavaunuissa. Silloin vaunut pys?htyiv?t ja lapset hypp?siv?t alas pyyt?m??n raikasta vett?; se oli salon jaloa viini?, niin kirkasta kuin kristalli, sill? se tuli vuoren kuninkaan l?hteest?, joka oli ihan l?hell? vanhaa m?nty?. Silloin pikku Ester toi vett? ja tavallisesti sai vaivastaan vaskirahan, vaikka h?n ei koskaan mit??n pyyt?nyt, sill? ilmaiseksihan Jumalakin antoi sit? kaunista vett?,