Lohilastuja ja kalakaskuja | Page 8

mutta ei osannut opettaa minua sen hyv?ksi k?ytt?miseen. Ei h?nell? enemm?n kuin kenell?k??n muulla siell? ollut aavistustakaan siit?, miten esim. perholla oikein on ongittava. K?yskelin koskenrantoja ja heittelin siimaa niinkuin tavallista matosonkea saamatta sit? menem??n vavan pituutta kauemma. Tietysti mulloset olivat huomanneet minut jo aikoja ennen kuin min? olin p??ssyt edes heille heitt?m??n ja korjanneet luunsa. Jokin kultadevonkin minulla oli, joka oli seurannut perhosvapaa ja vienyt minut sille v??r?lle tolalle, ett? perhosvavalla my?skin voi heitt?? metallikalaa. Kun t?m? devon hennon vavan kykenem?tt? sit? ohjaamaan pian tarttui pohjaan ja lopulta j?i sinne, p??tin, ettei minusta tule lohenonkijaa. Niin on siell? k?ynyt monelle muullekin alottelijalle, jotka ovat k??ntyneet kotiinsa saamatta ainoatakaan.
Olin er??n? iltana menossa niskaan onkimaan ahvenia, kun huomasin Ruthin seisovan V?lisuvannon arkulla ukko Kokon kanssa, ollen ?ij?t n?ht?v?sti aikeessa veneell? laskeutua n.k. Louhulle, joka on arkun alapuolella suuren kosken kupeessa oleva sivuhaara, ja jonne kuulema vietiin kaikki ne herrat, jotka eiv?t muuten saaneet. Se oli heille aina viimeinen h?t?vara. Siell? hyppi silloin ja hyppii yh? joka kes?ilta mullosia kuin salakoita perhoja ottaen... Luopuen kohteliaana is?nt?n? omasta aikomastaan kalastuksesta minun hyv?kseni h?n huutaa minut luokseen, vaatii minut menem??n venheeseen ja k?skee Kokon opettamaan minut onkimaan.
Opettaminen k?y jotenkin siihen tapaan, ett? Kokko valitsee Ruthin varastosta n.k. Huopanan perhot: mustan, ruskean ja harmaan, luultavasti Soldier palmerin, Zulun ja ehk? March brownin, en muista tarkkaan, koska en silloin viel? tehnyt muistiinpanoja pyydyksist?ni enk? saaliistani. Teroitan t?ss? ohimennen vasta-alkajillekin muistiinpanojen tarpeellisuutta, joista on paljon hy?ty? sek? itselle ett? muille. On merkitt?v? kirjaan kalan suuruus, sen sukupuoli, pyydys, mill? se saatiin, aika p?iv?st? ja paikka koskessa, s??, tuuli, l?mp?m??r? ja jos mahdollista ilmanpaine, sek? lopuksi seikkailut nyk?isyst? saantiin tai menetykseen.
--Ne pit?? olla t?mm?isi? tummia, selitti Kokko, sill? koreilla t??ll? ei ole saatu.
Sentapaisia olen siell? sitten yleens? k?ytt?nytkin, vaikka teoria sittemmin on mennyt osaksi rikki, niinkuin joskus toiste saanen kertoa. Kun ase on valmis, komennetaan minut venheeseen, istumaan alatuhdolle, ja Kokko asettuu kokkaan k?dess? sauvoin, jonka avulla h?n hiljalleen laskee venhett? my?t?virtaan, samalla neuvoskellen sill? varmuudella ja asiantuntemuksella, joka h?nelle on ominainen: ?Alkaa nyt vain p??st?? siimaa koskeen ... kyll? min? kuletan... saa vain antaa siimaa enemm?n ... k??nt?? nyt vavan k?rke? vasempaan ... nyt oikeaan ... nyt on nostettava k?rke?, niin ett? alin perho on veden pinnan alla, keskimm?inen pinnalla ja ylimm?inen ilmassa, se ottaa v?list? ilmastakin ... kyll? se kohta ottaa ... sen parempi, jos vaikka v?h?n hujauttaakin poikki virtaan ja vet?isee kiivaasti ja hypittelee ... antakaahan, kun min? n?yt?n... n?in... Niin sill? lailla ... kohta se ottaa ... kohta ollaan sill? hollilla ... onpa ihme, ettei se jo ota ... ja silloin se ottaakin. Ensimm?inen mulloseni ampuu kiven takaa ensin yl?s ilmaan, sitten siit? perhoon ja siima oikiaa ja vapa tutisee ja rulla r?ikyy. Voi taivahan tekij?!?
Olin kuullut sanottavan, ett? kun mullonen ottaa, niin siit? k?y kuin s?hk?sys?ys l?pi ruumiin. Eik? se ole vain niinkuin sys?ys, vaan niinkuin jatkuva s?hk?virta siihen saakka, kunnes kala on saatu ja v?h?n j?lkeenp?inkin. Mit? on hauen, ahvenen ja s?yneen, suurenkin, otanta ja temmonta t?m?n pienen veden valion temmeltelyyn verrattuna. Olutpullon tulppa tupsahtaa ja tirisee, samppanjapullon korkki pamahtaa ja vaahtoaa. Minulla on siin? silm?nr?p?yksess? se tietoinen tunne, ett? nyt ei ole kala kiinni, vaan min?. En min? ole ottanut kalaa, vaan kala on ottanut minut. Olen lumottu, huumattu. Vapaa v?risytt?ess??n se v?risytt?? hermostoni minulle siihen saakka outoon, mutta sanomattoman suloiseen liikutukseen. Ruumiin l?pi kulkee vihuri niinkuin lapsena nuorakeinussa heiskahtaessa ylh??lt? alas. Tunnen samalla, ett? kuljen kohtaloa kohti, josta en ole pelastettavissa. Minun t?ytyy saada ja min? olen saava kaiken ik?ni onkia n?it? kaloja, p??st? hinnalla mill? hyv?ns? osakkaaksi t?m?n kosken kalastukseen, tai mink? muun tahansa.
Olen siit? kaikesta selvill? jo ennen kuin t?m? kala on haavissakaan. Ja niit? tulee yh? useampia, melkein joka heitolla mille puolelle venhett? tahansa, niit? tulee joskus kolmekin kerrallaan, yksi koukussaan. Ne ottavat veden alta, pinnalta, tapaavat ilmasta ylint? perhoa. Niit? p??see, mutta niit? tulee viel? enemm?n. En ole montakaan kertaa sen j?lkeen ollut mukana niin hurjassa sy?nniss?. Ei ne siell? nyt en?? semmoisilla heitoilla tule. Kapteeni seisoo arkulla ja katselee. Min? lenn?ttelen h?nelle kiitosmuiskuja ja teen halailevia liikkeit?. ?Kapteeni tulee nyt, min? tulen pois!? min? huudan.--?Ei, ei, onkikaa te vain!?--Se oli h?nelt? hienosti tehty. Yht'?kki? ne lakkasivat huolimatta siit?, ett? Kokko kuljetteli venhett? uusiin paikkoihin. Kai oli niin, ett? juuri silloin oli ollut perhosten nousu pohjasta ja niiden parveilu ilmassa ja veden pinnalla, vaikken niit? huomannut, enk? niist? silloin viel? olisi ymm?rt?nyt mit??n p??tell?k??n.
Kun palattiin arkulle, oli venheen pohjalla kuinka monta lienee ollutkaan, ehk? kymmenen, ehk? kaksikymment?, n?it? luomakunnan kaikkein kauneimpia, herttaisimpia, herkullisimpia tuotteita. Kannoin ne vitsassa pihaan kuin viiniryp?letertun. Sain vied? ne nokkosiin ja voipaperiin k??rittyin? tuoreina kotiin.
Sill? l?hdettiin jo samana iltana laivaan. Oli heitett?v? hyv?stit Huopanalle juuri kuin siihen oli tutustunut, tiet?m?tt?, saataisiinko en?? milloin tai milloinkaan tavata.
Siell? on sittemmin ollut monta hurmaavaa hetke? sek? n?iden pienten mullosten ett? suurten lohien kanssa, mutta ei